Uskontojen väliset suhteet

Teologisen kirjallisuuden esittelyä
  • Teologia.fi

    Tre religioners dialog om bönen plats och bönehus - Lyssnande diskussion kring skrifterna

  • Teologia.fi

    Katajanokalla sopu sijaa antaa - raportti abrahamilaisten uskontojen välisestä keskustelutilaisuudesta

  • KK 200318 1

    Kuunteleva keskustelu kirjoituksista: kolmen uskonnon juhlia pyhissä teksteissä

  • Elina Vuola Kaisa kirjastossa.

    Elina Vuola aloitti Helsingin yliopiston globaalin kristinuskon ja uskontodialogin professorin tehtävässä tammikuussa 2018.

  • Kuva2 SK

    Kolmen monoteistisen uskonnon keskustelu rukouksesta - De abrahamitiska religionernas diskussion om bön

  • Teologia.fi

    Kolmen uskonnon keskustelu: uskova yhteiskunnan osana

  • 00 placeholder

    Kolmen uskonnon edustajat isojen kysymysten äärellä – Mitä viha on ja miten siihen tulisi suhtautua?

  • Teologia.fi

    Kuuntelevaa keskustelua profeetoista ja profetiasta

  • Kolmen abrahamilaisen uskonnon edustajat kokoontuivat torstaina 15. lokakuuta 2015 Kirkon ulkoasiainneuvoston juutalaisuus- ja islam-työryhmien koollekutsumana käymään kuuntelevaa keskustelua Kirjoituksista. Tämänkertaiseksi teemaksi oli valittu rakkaus. Kokoontuminen oli jo seitsemäs tässä kolmen uskonnon yhteisten kokoontumisten sarjassa —  ja viides, jossa lähestymistapana oli juuri mainittu kuunteleva keskustelu (englantilaisittain Scriptural Reasoning). Tässä uskontodialogin tavassa ei kuunnella alustuksia siitä, mitä kukin uskonto opettaa valitusta teemasta, vaan sen sijaan uskontojen edustajat istuvat alas lukemaan toinen toistensa Pyhiä Kirjoituksia, ja kysellen ja kuunnellen astuvat askeleen edemmäs toinen toisensa tuntemisen tiellä.

    Suomen juutalaisyhteisöä tapaamisessa edustivat Helsingin juutalaisen koulun opettaja Daniel Weintraub sekä Aharon Tähtinen ja Mikael Zewi Turusta. Daniel Weintraub toi keskustelupiirin luettavaksi Tanakhin eli Heprealaisen Raamatun profeetta-osasta kahden jakson yhdistelmän, jota monikaan ei ensi näkemältä rakkaudesta kertovaksi tekstiksi mieltäisi. 2 Sam1 (luku kokonaisuudessaan) sekä 2 Sam 13:1-22 saivat avata Raamatun epätavallisempia näköaloja päivän teemaan. 2 Sam 1 kertoo hetkestä, jona Daavid saa kuulla kuningas Saulin ja tämän pojan Joonatanin kuolemasta Saulille kuoliniskun antaneelta amalekilaissoturilta itseltään ja siitä, kuinka Daavid tämän kuultuaan surmauttaa soturin. Luvun loppuosassa kuullaan Daavidin valituslaulu, jossa hän suree rakkainta ystäväänsä Joonatania.  Kolmannen näkökulman rakkauteen toi 13. luvun kertomus siitä, kuinka Amnonin rakkaus sisarpuoleensa Tamariin suistuu pidättelemättömäksi himoksi. Tekstien avaamat yllättävät perspektiivit herättivät runsaasti keskustelua rakkauden erilaisista ilmenemismuodoista: Onko Daavidin armomurhaajalle langettama kuolemantuomiokin ilmausta eräänlaisesta rakkaudesta? Saul, joka ei ollut Daavidin ystävä, oli silti Jumalan voitelema ja Daavid suree häntä aidosti. Weintraub avasi varhaisjuutalaisesta selitysperinteestä käsin myös syytä näiden toisiinsa suoraan liittymättömien tekstien yhdistämiselle: Mishnaan sisältyvä Avot-traktaatti käyttää samassa tekstiyhteydessä Daavidin ja Joonatanin rakkautta kuvana jaloimmasta kiintymyksestä, kun taas Amnonin himo Tamariin toimii samaisessa lähteessä esimerkkinä pahasta himosta. Rakkaus muuttuu siinä sairaudeksi.

    Kristinuskon pyhän tekstin Uudesta testamentista oli valinnut dosentti Hanne von Weissenberg Kirkko ja juutalaisuus-työryhmästä. Kyseessä oli lähes itseoikeutetusti Jeesuksen keskustelu lainopettajan kanssa ja siihen sisältyvä rakkauden kaksoiskäsky, jonka lainopettaja muotoilee yhdistelemällä Mooseksen kirjojen tekstejä, sekä tätä sanavaihtoa seuraava laupias samarialainen –nimellä tuntemamme vertauskertomus  (Luuk 10: 25-37). Kertomus tuo esiin rakkauden monet kasvot: kyse ei ole vain romanttisesta rakkaudesta, vaan rakkautta on monenlaisissa suhteissa. Kun rakkauden kaksoiskäsky luetaan yhdessä laupias samarialainen –kertomuksen kanssa, siitä tulee erityisen ajankohtainen. Juuri tällä hetkellä suomalaisessa kontekstissa rakkaus voi olla hyvin konkreettista välittämistä esimerkiksi turvapaikanhakijoista. Rakkaus ei ole vain puhetta vaan myös tekoja, ja rakkautta voi toteuttaa riippumatta siitä, onko lähimmäisen kanssa samaa uskontoa tai kieltä. Laupiaan samarialaisen esimerkkiä noudattaen Jumalasta voidaan puhua ilman sanoja.

    Islamin Pyhän tekstin - yllättäen ei Koraanista vaan auktoritatiivisista Al-Bukharin haditheista - toi Suomen islamilaisen neuvoston puheenjohtaja, imaami Anas Hajjar. Abu Hurairan nimissä kulkeva hadith osoittaa tien, jolla hurskas ja laille uskollinen voi lähentyä Jumalaa, niin että tien lopulla Jumala antaa hänelle rakkautensa. Säädettyjen velvollisuuksien lisäksi Jumalan palvelija — tehdessään vapaaehtoisesti ylimääräisiä hyviä tekoja — pääsee niin lähelle Jumalaa, että tätä yhteyttä kuvataan mystiikan kielellä: Jumalasta ”tulee hänen kuulonsa, jolla hän kuulee, näkönsä, jolla hän näkee, kätensä, jolla hän tekee tekoja ja jalat, jolla hän kävelee”.

    WP 20151015 17 49 09 Pro

    Kolmen uskonnon rakkauskeskustelua Kirjoitusten äärellä. Kuvassa vasemmalta Daniel Weintraub, Hanne von Weissenberg sekä Anas Hajjar. Kuva: Pekka Lindqvist.

    Keskustelussa pohdittiin sufilaisen ja kristillisen mystiikan samankaltaisuuksia. Myös kristilliset hengelliset isät ja äidit ovat kautta aikojen puhuneet hengellisestä elämästä tienä ja harjoituksena. He ovat korostaneet, että spiritualiteettiin kuuluu rukouksen ja Jumalan läsnäolossa viipyilemisen lisäksi myös lähimmäisen hyväksi toimiminen. Rukousta, hiljaisuutta ja mystiikkaa ei voi erottaa toiminnasta, jonka tavoitteena on oikeudenmukaisuuden toteutuminen maailmassa jo tässä ajassa. Ajatus lähimmäisen hyväksi toimimisen merkityksestä juuri tämän maallisen elämän aikana on keskeinen myös juutalaisuudessa ja islamissa. 

    Edellämainittujen lisäksi keskusteluun osallistuivat piispa Kaarlo Kalliala, Tomi Karttunen, Risto Jukko, Hanna Rissanen, Anni Maria Laato, Anu Heikkinen, Timo Vasko sekä Pekka Lindqvist.

     

    Lue myös aiemmat raportit:

  • Kolmen uskonnon edustajat tapasivat ja esiintyivät rinta rinnan Pyhien Kirjoitustensa kanssa yleisön edessä keskiviikkona 13.5. Åbo Akademin teologian osastoon kuuluvan Institutum Judaicum Aboensenja Turun seudun Suomi-Israel yhdistyksen järjestämässä illassa ÅA:n kampuksella.

    Tervetuliaissanoissaan Suomi-Israel -yhdistyksen pj Olli Palo muistutti Wittgensteinin maksiimista: siitä mistä ei voi puhua, on vaiettava. Olisiko tämäkin yhteen tuleminen ollut parempi jättää tekemättä, koska uskonto, jos joku kokemusmaailman asioista, saattaa kuulua juuri niihin asioihin, joista ei voi puhua? Illan puheenjohtajana toiminut Åbo Akademin opettajakuntaan kuuluva TT Pekka Lindqvist jatkoi johdattelua: Viime vuodet ovat osoittaneet, että näin ei suinkaan tarvitse olla. Tietynasteinen yhteinen pohja riittää. Se on se pieni alue, jolla keskustelukumppanit mukavasti mahtuvat seisomaan. Yhteiseksi pohjaksi riittää, jos puhutaan riittävässä määrin samaa kieltä. Sen jälkeen voidaan loputon yhdistävien piirteiden jahtaaminen (jota uskontodialogi on vuosikymmenien ajan aina turruttavuuteen asti ollut) jättää taakse ja iloita erilaisuuden rikkaudesta. Toinen toisilleen ymmärrettävää kieltä kolme monoteistista uskontoa puhuvat ennen kaikkea istuessaan Pyhien Kirjojensa äärellä. Hylkäämme toki toinen toistemme ilmoitukset tai niiden tulkinnan - toinen ei siis usko toisen kirjoituksiin - mutta me voimme ymmärtää, mistä toinen puhuu.

    Uskontoja edustivat Suomen juutalaisten seurakuntien ylirabbiini Simon Livson, Turun Mikaelin seurakunnan kirkkoherra Jouni Lehikoinen sekä Islamin kutsu -seurakunnan imaami, mufti Walid Hammoud. Kunkin tehtävänä oli avata Pyhistä Kirjoituksistaan teksti tai tekstejä sellaiselle ihmiselle, joka ei kyseisestä uskonnosta mitään ymmärrä tai jolla on mielessään korkeintaan ne tavanomaiset DSCN08131Jouni Lehikoinenennakkoluulot. Tekstivalinnat ja niiden päälle saadut selitykset toivat havainnollisesti esille traditioidemme sukulaisuuden, mutta osoittivat samalla, kuinka askelmerkit eroavat kun lähestytään ajan ja tuonpuoleisuuden rajaa.

    Kirkkoherra Lehikoinenavasi Uudesta testamentista lyhyen katkelman Galatalaiskirjeestä: “Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan. “ (Gal 4:4-5) sekä otteen Johanneksen evankeliumista (17:3): “Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen. Kirkkoherra Lehikoinen painotti omista Kirjoituksistaan hänen silmilleen nousevaa lupausten ja täyttymyksen näkökulmaa ja Jeesuksen aivan ehdottoman keskeistä sijoittumista siihen. Lehikoinen painotti Kirjoitustensa luonnetta myös kristitylle elintärkeää ravintoa antavana lähteenä sekä ajankohtaisena kirjana, jossa kristitty näkee aikamme tapahtumia jo kauan sitten ennustettuna.

    Rabbi Livsonintekstivalinta Talmudin traktaatista Hagiga (14b) johdatti tuntemattomiin maailmoihin. Silti kertomus neljästä oppineesta, jotka tekevät mystisen matkan taivaalliseen puutarhaan, ja joista vain yksi, Rabbi Akiva, tulee elävänä ja selväjärkisenä takaisin, kuuluu Talmudin klassikoihin:

    DSCN08111Simon LivsonRabbimme opettivat: neljä miestä, Ben Azzai ja Ben Zoma, Aher ja Rabbi Akiva astuivat taivaalliseen puutarhaan (pardes). Rabbi Akiva sanoi heille: “Kun saavutte puhdasta marmoria oleville kiville, älkää sanoko ‘vettä, vettä!’” Sillä on sanottu: “Joka puhuu valhetta, se pysyköön poissa silmistäni.” (Ps 101:7). Ben Azzai katsoi ja kuoli. Hänestä Kirjoitukset sanovat: “Kallis on Herran silmissä hänen hurskaittensa kuolema.” (Ps 116:15). Ben Zoma katsoi ja menetti järkensä. Hänestä Kirjoitukset sanovat: Jos hunajaa löydät, syö kohtuullisesti, muuten kylläännyt siihen ja annat ylen. (Sananl. 25:16). Aher kiskoi juurineen ylös sen mitä oli istutettu. Mutta Rabbi Akiva astui sisään rauhassa ja lähti ulos rauhassa.

    Erikoinen kertomus alkoi saada muotoa rabbi Livsonin avatessa sitä fiktiiviselle ymmärtämättömälle keskustelukumppanilleen, johon monet kuulijoista saattoivat hetken verran hyvin samastua. Kaikki ei ole sitä miltä näyttää, ei varsinkaan uskonnon alueella liikuttaessa ja astuttaessa tuonpuoleisuuden rajamaille. Akiva, usein esimerkillisen oppineen rabbin roolissa esiintyvä, toisin kuin muut, piti jalat maassa, tarkkaili todellisuutta rationaalisesti ja näki tämänpuoleisen arvon. Juutalaisuus ei ole mystisissä sfääreissä vaan tässä luomakunnassa ja elämässä, painotti rabbi Livson.

    DSCN08121Walid HammoudMufti Hammoudoli koonnut joukon lyhyitä Koraanin katkelmia, joilla vastata ennakkoluuloiselle kyselijälle. Mielenkiintoista viime vuosien uskontokohtaamisten perspektiivistä oli, että esitellyksi tuli mm. suuran 2 jae 256, johon paavi Benedictuskin kohua aiheuttaneessa ja hätiköiden tulkitussa Regensburgin puheessaan syyskuussa 2006 viittasi: “Ei uskontoon pakoteta, vaan hurskaus ja harha ovat selvästi erillään. Joka kieltää epäjumalat ja uskoo Jumalaan, on tarttunut tukevaan kädensijaan, joka ei repeä. Jumala on kuuleva, näkevä.” Mufti Hammoud tarttui myös yleiseen kuvaan islamin sotaisuudesta nostaen esille toisaalta suuran 8:61 sanat: “Jos he taipuvat rauhaan, taivu sinäkin ja luota Jumalaan.” ja toisaalta suuran 2 jakeen190, joka tuntuisi kehottavan taisteluun: “Taistelkaa Jumalan tiellä niitä vastaan, jotka taistelevat teitä vastaan, mutta älkää sortuko tekemään väärin: Jumala ei rakasta väärintekijöitä.” Mufti Hammoud alleviivasi, että islamia ei levitetä miekalla, mutta taistelun aspekti on silti Koraanissa. Muslimi saattaa joutua taisteluun, mutta Muhammad on antanut muslimille tarkat ohjeet tällöinkin varoa tekemästä väärin.                                                                   

    Avatut tekstit innoittivat läsnäolijoita kyselemään lisää aiheesta ja aiheen vierestä ja kysymyksistä kukin johti aina askeleen verran eteenpäin ymmärryksen kasvamisen tiellä. Löytyikö lisää uskontoja yhdistäviä tekijöitä? Mahdollisesti ei – itse asiassa todennäköisesti ei. Ja silti kohtaaminen puhujien, yleisön ja Kirjoitusten kesken oli vaivan arvoinen. Uskonnosta voidaan puhua ja sen vaikeisiin ydinasioihin päästään parhaiten juuri tarttumalla Pyhiin Kirjoituksiin, jotka levittävät eteemme keskinäisen ymmärryksen alueen. Puheenjohtaja kuvasi käytyä vuoropuhelua eräänlaiseksi yleisön eteen tuoduksi versioksi kuuntelevasta keskustelusta Kirjoituksista, jota uskonnot ovat maassamme jo jonkin aikaa harjoittaneet (ja josta Teologia.fi -foorumillakin on raportoitu; kts linkit tekstin lopussa). Tällaisessa keskustelussa ei tavoitteena voi kellään olla saada poistua paikalta voittajana. Siksi ei puhujille myöskään esitetty kysymystä: “kuinka sinä muka voit uskoa, kun kirjassasi sanotaan, että...” Oikeanlaiset kysymykset Pyhien Kirjoitusten ääressä ovat pikemminkin muotoa “kerro lisää” tai “mitä tämä sinulle merkitsee” ja niitä kuultiin nytkin. Ainoaksi häviäjäksi tällaisessa tapaamisessa voidaankin todeta tietämättömyys.

    IMG 3726Kolmen monoteistisen uskonnon edustajat Åbo Akademin tapaamisessa.

    Teksti: Pekka Lindqvist, kuvat: Olli Palo ja Pekka Lindqvist

    Lue myös aiemmat raportit:

  • Ryhmä kolmen abrahamilaisen uskonnon edustajia kokoontui torstaina 23. huhtikuuta 2015 Suomen islamilaisen neuvoston (SINE) tiloihin keskustelemaan pyhistä kirjoituksistaan. Vastaavia tapaamisia on järjestetty Kirkon ulkoasiainosaston kirkko ja juutalaisuus sekä kirkko ja islam -työryhmien koordinoimana syksystä 2012 lähtien. Nyt pidetty tapaaminen oli järjestyksessään kuudes ja teemaksi oli valittu ”Tulkinta ja traditio”. Asiaa lähestyttiin jo aiemmilta kerroilta tutulla ”Scriptural Reasoning” eli ”Kuunteleva keskustelu Kirjoituksista” -metodilla, jossa uskonnot lukevat toistensa pyhiä Kirjoituksia saman pöydän ympärillä ja kysellen ja kuunnellen astuvat askeleen edemmäs toinen toisensa tuntemisen tiellä.

    Osanottajat1Tulkinta ja traditio -keskusteluun osallistujia. Kuva: Pekka Lindqvist

    Islamia tapaamisessa edustivat SINE:n puheenjohtaja, imaami Anas Hajjar, ja Suomen islamilaisen yhdyskunnan puheenjohtaja, Mahamed Hussen Omer. Imaami Hajjar toi ryhmän tutkisteltavaksi lyhyen otteen Koraanin Mehiläisen suurasta (16:44) – kohdan, jossa Jumala kehottaa profeettaa selittämään ihmisille hänen ilmoitustaan - sekä kaksi otetta klassisista hadith -kokoelmista, joissa kyseistä kohtaa avataan eri tavoin. Toisessa hadithissa profeetan aikalaisen Abdullah ibn Masoudin selitys avaa Koraanin jaetta alleviivaamalla Jumalan ehdotonta ainutlaatuisuutta. Vaikka monetkaan eivät ymmärtäisi, mitä kaikkea Jumala on heille antanut, on tärkeintä, ettei kukaan erehdy asettamaan mitään Ainoan rinnalle. Toisen hadithin tallettaja on keskiajan suuri oppinut al-Tabari, joka välittää profeetan serkun, Ibn Abbasin, selityksen. Ibn Abbas varoittaa ihmisiä viittaamalla Egyptin faaraoon, joka korotti itsensä korkeimmaksi palvottavaksi ja sai rangaistuksensa. Keskustelussa imaami Hajjar painotti, kuinka selityskeinoista ensimmäinen on aina Koraanin selittäminen Koraanilla. Toisena tulevat hadith-traditiot, luotettavimmat perimätiedot Profeetan sanoista ja teoista. Keskusteluissa nousi esille myös mahdollisuus, että sama tekstinkohta aukeaakin usealla eri tavalla. Koraanin tulkinnassa erityisesti arabian kielen monimerkityksisyys avaa mahdollisuuksia tulkintojen moninaisuudelle. Tämä ei ole muslimille ongelma, vaan rikkaus.

    Juutalaisuuden edustajat tulivat näiden keskustelujen historiassa ensimmäistä kertaa Helsingin ulkopuolelta ja edustivat Turun lukumääräisesti pientä mutta sitkeää juutalaisyhteisöä. Mikael Zewi ja Aharon Tähtinen toivat luettavaksi Tooran jaksosta Mishpatim hyvin tunnetun katkelman (Ex 21:23-25), jossa vahingonteon rangaistukseksi määrätään ”silmä silmästä ja hammasta hampaasta” sekä sitä selittävän jakson Talmudin traktaatista Baba Kamma (83b). Tooran teksti suoraviivaisuudessaan vaatii tulkintaa ja sisältää käytäntöön sovellettuna sellaisia vaikeuksia, että Talmudin viisaat näkevät tarpeelliseksi osoittaa toisen tavan tekstin ymmärtämiseksi – silmän puhkomisen sijasta (sillä kuinka tällaista voitaisiin soveltaa esim. tapauksessa jossa vahingontekijä on jo valmiiksi sokea!) voidaankin maksaa rahallinen korvaus. Rabbit etsivät lisää tulkinnan avaimia mm tekstikontekstista. Kun huomataan, että Tooran teksti puhuu aivan samoin ilmaisuin eläimelle tapahtuvasta vahingosta ja sen kohdalla puhutaan rahallisesta korvauksesta, niin päätellään, että ihmisellekin tapahtuvan vahingon kohdalla kyse on rahallisesta korvauksesta. Vain murhaajan kohdalla tätä ei tule soveltaa. Tradition kuluessa vahvistuu se käsitys, että kyse ei ole kirjaimellisista teksteistä, vaan tarkoitus on vain määritellä, että rangaistuksen on oltava samanarvoinen, ei liian pieni eikä liioitellun suuri.

    Kristittyjen edustajana Uuden testamentin tekstin yhteiseen tutkisteluun toi pastori Marko Heusala. Muina kristittyinä keskustelijoina pöydän ympärillä olivat kirkon ulkoasianosaston em. työryhmiä edustaneet Risto Jukko, Anu Heikkinen, Hanna Rissanen, Raimo Hakola, Anni Maria Laato ja Pekka Lindqvist.

    Matt 21:1–11 kertoo siitä, miten Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin ja suuri kansanjoukko otti hänet vastaan. Keskusteltiin siitä, että Jeesuksen juutalaisuus tulee hyvin esiin tässä tekstissä (juutalaiset juhlat ja tavat). Toisaalta huomattiin, että tekstin mukaan Jeesus ei toimi niin kuin profeetan luulisi toimivan, kun hän lähettää oppilaansa ottamaan aasin kysymättä asiaa ensin aasin omistajalta – ehkä kirjoittajan tarkoituksena onkin saada kuulija ihmettelemään Jeesuksen toimintaa ja miettimään sitä tarkemmin. Käsitelty kohta onkin esimerkki siitä, kuinka Jeesus toiminnallaan toteuttaa ja tulkitsee Vanhan testamentin kohtia (esim. Sakarja 9:9 ja 1 Kun 1:32–40).

    Kokoontumisen aihe, tulkinta ja traditio, herätti kysymyksiä siitä, miten kristinuskossa, islamissa ja juutalaisuudessa nähdään pyhän kirjan ja perimätiedon välinen suhde: onko perimätietoa jo itse pyhässä kirjassa, vai onko sen paikka vasta tulkinnassa.

     

    Anni Maria Laato & Pekka Lindqvist

    Lue myös aiemmat raportit:

  • Kolmen monoteistisen uskonnon edustajat tapasivat jo viidettä kertaa teologisen keskustelun merkeissä. Tapaamisen järjesti Kirkon ulkoasiain osaston Kirkko ja juutalaisuus -työryhmä yhdessä Kirkko ja islam -työryhmän kanssa. Paikkana oli tällä kertaa Helsingin juutalainen seurakunta. Menetelmänä käytettiin ”kuuntelevaa keskustelua kirjoituksista”, mikä pohjautuu Cambridgen yliopiston kehittämään ”scriptural reasoning” -metodiin (ks. http://www.scripturalreasoning.org). Ideana on keskustella kolmen uskonnon pyhistä teksteistä niin, että kunkin uskonnon edustaja avaa valitsemaansa tekstiä omasta näkökulmastaan käsin. Tämän kerran aiheena oli ”Kuolema ja kuolemanjälkeinen elämä”.

    IMG 1196Keskustelua juutalaisen srk:n klubilla. Paikalla mm. piispa, rabbi ja imaami. Kuva: Anni Maria Laato

    Juutalaisten tekstialustuksen piti juutalaisten seurakuntien ylirabbi Simon Livson. Livson oli valinnut tekstin Babylonialaisen Talmudin traktaatista Ketubbot (104a). Teksti käsittelee elävien ja kuolevien suhdetta. Teksti on tarina rabbi Jehuda ha-Nasista, joka on sairas ja lähellä kuolemaa. Kuolevan rabbin läheiset pelkäävät kuitenkin hänen poismenoaan niin paljon, että pitävät rabbin elossa rukouksen voimalla. Rabbi ei itse sano, että haluaa lähteä jo Jumalan luo, vaan muiden on lopetettava hänen puolestaan rukoilu, jotta hän voi hellittää otteensa elämästä. Tarinan sankaritar on rabbin palvelijatar, joka näkee kuolevan tuskan ja saa läheiset lopettamaan rukoilun, jolloin rabbi voi kuolla rauhassa. Tarina ehdottaa, miten meidän tulisi suhtautua kuoleman pitkittämiseen. Kuoleman akti voidaan nähdä lahjana hänelle, joka kärsii. Kuolemassa sielu palaa Jumalan luo, sinne mistä se ihmisen ruumiiseen alun perin tulikin.

    Läheisille kuolema on luopumista rakkaasta, ja näin kuolema koskettaakin usein enemmän eläviä kuin itse kuolevaa ja hänen tarpeitaan. Juutalaisten vahva perhekeskeisyys korostaa sitä, ettei kuolevaa jätetä yksin, vaan hänen luonaan ollaan aktiivisesti läsnä. Yhteinen suru ja yhdessäolo helpottanevat myös elävien tuskaa. Juutalaisessa traditiossa on muitakin kertomuksia, joissa kuolema nähdään lahjana kärsivälle (esim. Talmudin traktaatti Bava Metsia 84b, joka kertoo Resh Lakishin kuolemaa surevan Rabbi Johananin tuskasta). Elävien suru on yhtä väistämätöntä kuin kuoleman luonnollisuus. Elävien tulisikin pyrkiä luopumaan itsekkyydestään pitää rakas luonaan, ja hyväksyä kuoleman kärsimyksestä vapauttava voima.

    Kristinuskon näkökulmaa kuolemasta avasi Kirkon ulkoasian osaston johtava asiantuntija, TT Tomi Karttunen. Hän oli valinnut tekstiksi 2. Korinttilaiskirjeen Uudesta Testamentista − niin sanotun kyynelkirjeen, jossa Paavali avaa kuoleman salaisuutta kristityille. Paavali korostaa niin tuomion kuin toisaalta rakkauden läsnäoloa kuolemassa. Tuomion hetkellä kristityn teot ja sydämen usko Jumalaan punnitaan. Toisaalta koko kristityn elämää ohjaa tieto kuolemanjälkeisestä elämästä.

    Usko kuolemanjälkeiseen elämään yhdistää niin kristittyjä, muslimeja kuin juutalaisiakin

    Usko kuolemanjälkeiseen elämään yhdistää niin kristittyjä, muslimeja kuin juutalaisiakin, ja keskusteluun nousi, miten tämä suhde näkyy uskovan elämässä. Juutalaiset tekstit eivät avaa kuoleman salaisuutta paljon, vaan korostavat käytännönläheisempää näkökulmaa: sitä miten elävä ihminen voi kuolemaan suhtautua. Keskittyminen tähän elämään on juutalaisuudessa tärkeämpää kuin kuoleman alituinen miettiminen. Kristittyjen tekstit kertovat vain vähän kuolemasta, mutta lupaavat, että kuolemanjälkeinen elämä on persoonallista. Paavali uskoi Jumalan valtakunnan tulevan pian maan päälle, ja ajatus ”jo nyt … ei vielä” korostaakin kristityn alituista odotusta pääsystään Jumalan luokse. Keskustelussa kysyttiinkin: Hallitseeko lupaus kuolemanjälkeisestä elämästä liikaa kristittyjen elämää jo tämänpuolisessa?

    Myös Jumalan asettamat vaatimukset maallista elämää kohtaan eroavat kristinuskon ja juutalaisuuden välillä. Kenties tiettyä juutalaisten käytännönläheisyyttä edustaa juutalaisten laki ohjesääntöineen, kun taas kristityiltä vaaditaan uskoa ja pyrkimystä hyvän tekemiseen selkeästi määriteltyjen lakien sijaan. Kristitty edustus korosti armon sanomaa, kun hyvän tekeminen ja oikean valitseminen tuntuu vaikealta.

    Islamin edustajana teologisessa keskustelussa toimi Suomen islamilaisen neuvoston puheenjohtaja, imaami Anas Hajjar, jonka valitsema Koraanin teksti oli suura 56, Suuren tapahtuman suura. Se on yksityiskohtainen kuvaus tuomiopäivästä, eli hetkestä, jolloin maailmanloppu tulee ja ihmiset jaetaan kolmeen ryhmään: on kaksi taivaaseen menevää ryhmää, joista toiset ovat lähempänä Jumalaa sekä yksi helvettiin menevä ryhmä. Osa uskovista on keskittyneempiä uskoon, jolloin he pääsevät ”paremmille” paikoille taivaassa kuin toiset uskovat. Helvettiin joutuvat kärsivät siellä ikuisesti.

    Koraanissa on paljon kuvauksia tuomiopäivästä, ja niissä kaikissa korostuvat sekä taivaan että helvetin eri tasot, joihin ihminen voi joutua. Kristinuskon edustajat eivät voineet olla huomaamatta suuran kuvauksen yhtäläisyyksiä Jeesuksen sanoihin: ”menen valmistamaan teille sijaa” (Joh.14:3) tai puheeseen ”oikealla ja vasemmalla puolella istuvista” (Matt. 20:21-). Evankeliumeissakin välähtelee ajatus eri sijoista taivaassa.

    Keskustelun aiheeksi kolmen uskonnon edustajien tapaamisessa nousi mahdollinen kokemus epäoikeudenmukaisuudesta, jos kaikki saavat saman verran armoa, vaikka toiset elävät hurskaammin kuin toiset. Imaami muistutti, että kuoleman hetkellä kaikki ovat Jumalan edessä yhdenvertaisia, mutta syntisyys ratkaisee paikan taivaassa. Niin naiset kuin miehetkin voivat päästä lähelle Jumalaa. Imaami kertoi myös muslimien uskosta siihen, että kuoleman hetki on ennalta määrätty. Kuolema tulee juuri silloin kuin kuuluukin, ei hetkeä ennemmin tai myöhemmin. Kuoleman hetkellä uskovan sielu menee sielujen maailmaan odottamaan tuomiopäivää.

    Keskusteluun valitut kuolemaa käsittelevät tekstit olivat hyvin erilaisia, mikä kertoi siitä, kuinka monesta näkökulmasta kuoleman teemaa on uskontojen pyhissä kirjoissa lähestytty. Tapaamisessa lähdettiin liikkeelle juutalaisen tekstin nostamista teemoista: läheisten surutyöstä ja kuoleman hyväksymisestä. Hetkeksi pysähdyttiin pohtimaan kristittyjen kyynelkirjeen lupausta kuolemanjälkeisestä elämästä ja lopuksi keskusteltiin Koraanin vivahteikkaasta kertomuksesta tuomiopäivästä, taivaasta ja helvetistä. Kun juutalainen oli valinnut käytännönläheisen elävän ihmisen näkökulmaa korostavan tekstin, oli kristityn tekstissä jo lupaus ikuisesta elämästä. Muslimin tekstissä päästiin jopa perusteelliseen kuvaukseen taivaasta ja helvetistä.

    Kolmen monoteistisen uskonnon historia juutalaisuudesta kristinuskon kautta islamiin voidaan nähdä tietynlaisena jatkumona ja perinteen uudistamisena. Myös dialogitapaamiseen valitut kertomukset kuolemasta tuntuivat tarkentuvan jokaisen uskonnon kohdalla. Ihmiset ovat aina etsineet vastauksia kuoleman kysymyksiin ja pyhät kirjat henkilökohtaisine tulkintoineen tarjoavat pohdinnoille sytykettä. Kuten dialogitapaamisessa huomattiin, tekstien lukeminen tuottaa lisää kysymyksiä ja tulkintoja. Tämä muistuttaa siitä, että kuoleman mysteeri odottaa yhä ratkaisuaan. Toisaalta yhdessä keskustellen sitä on helpompi lähestyä kuin aivan yksin.

     

    Minni LeivoKirjoittaja Minni Leivo on Helsingin yliopiston kirkkohistorian opiskelija, jonka mielenkiinnon ja gradututkimuksen kohteena ovat holokausti ja antisemitismi.

     

    Lue myös aiemmat raportit

  • Kolmen monoteistisen uskontokunnan – kristinuskon, juutalaisuuden ja islamin – edustajat kokoontuivat yhteiseen dialogiin/trialogiin Helsingissä Kirkkohallituksessa huhtikuun 23. päivän iltana. Tässä muodossa jo neljättä kertaa kokoontuneessa ryhmässä pyritään edistämään uskontojen välistä vuoropuhelua tutustumalla toisten uskonyhteisöjen pyhiin kirjoituksiin ja keskustelemalla niistä ns. ”Scriptural Reasoning” -lähestymistavan puitteissa. Kyseinen Cambridgen yliopiston kehittämä puolitieteellinen uskontodialogin metodi on äskettäin saanut järjestävän ryhmän piirissä osuvan suomennosehdotuksen: Se on ”kuuntelevaa keskustelua kirjoituksista”. Kunkin uskontokunnan edustaja tuo kokoontumiseen päivän teemaan liittyen jonkin omien pyhien kirjoitustensa katkelman ja avaa sitä toisten kuunnellessa kunnioittavasti ja tehden asiallisia kysymyksiä. Kyse ei ole uskontojen virallisista kokoontumisista, eikä virallisten edustajien neuvotteluista, vaan Kirkon ulkoasiainosaston juutalaisuus ja islam-työryhmien koolle kutsumasta, toistaiseksi suljettuna ja kutsuperiaatteella kokoontuvasta ryhmästä, jossa jokainen tekstiä avaava tekee sen yksityisen uskovan äänellä. Tästä huolimatta on syytä mainita, että kirkollisella puolella läsnä oli myös piispallinen edustus, sillä piispa Kaarlo Kalliala on vuoden alusta astunut Kirkko ja islam -työryhmän puheenjohtajan tehtävään.

    Nyt pidetyssä neljännessä kokoontumisessa oli aiheena ”Naapuri, lähimmäinen, muukalainen”. Islamilaisen neuvoston puheenjohtaja, imaami Anas Hajjar, esitteli islamin suhtautumistapoja lähimmäiseen ottaen esille Koraanista kaksi suuraa, joissa viitataan erityisesti luomiseen. Luominen antaa yhtäläisen arvon kaikille ihmisille. Suura 49:13 sanoo ihmiskunnan tulleen jaetuksi eri heimoihin, jotta ihmiset voisivat tutustua toisiinsa. Haditheista, jotka ovat oleellinen osa Koraanin rinnalla elävää traditiota, imaami siteerasi kohtia, joissa profeetta Muhammed auttaa toisuskoista naapuria ja nousee kunnioituksesta seisomaan vierasuskoisten hautajaiskulkueen kulkiessa ohitse. Muhammedia pidetään paitsi Allahin ilmoitusten välittäjänä, myös esikuvana, jonka esimerkkiä kunnon muslimi pyrkii noudattamaan myös suhteessa lähimmäiseen. Imaamin mukaan ei ole olennaista eroa sillä, onko lähimmäinen muslimi vai toisuskoinen, vaan esimerkiksi kansalaisuus saattaa olla merkittävämpi yhdistävä tekijä kuin yhteinen usko.

    Juutalaisen seurakunnan edustajana mukana ollut Juha-Matti Haarti painotti samalla tavoin voimakkaasti ihmiskunnan yhteisiä kantaisiä, jolta perustalta kaikki ihmiset ovat saaneet yhtäläisen arvon.  Toorasta luettiin Kolmannen Mooseksen kirjan luku 19, jossa Jahve kehottaa kansaansa olemaan pyhä, mitä vuorostaan seuraa lukuisa joukko käytännöllisiä elämänohjeita suhteessa lähimmäisiin. Sattuvasti tämä luku olikin tapaamista seuraavana lauantaina lukutekstinä synagogissa kautta maailman. Kyseinen luku paljastaa muun muassa, että ”muukalaisille” ja siirtolaisille oli annettava yhtäläinen arvo valitun kansan keskuudessa. Heitä ei saanut sortaa, vaan heitä tuli kohdella kuin omia heimolaisia ja rakastaa heitä kuin itseänsä. Huomiota herättävää tekstissä oli myös lukuisten ohjeiden käytännöllisyys. Juutalainen osapuoli tahtoi painottaa, että kaikessa suhtautumisessa lähimmäiseen on tärkeää olla loukkaamatta ketään, ja arvostaa lähimmäistä sen perusteella, että myös hän on Jumalan kuvaksi luotu.

    Kristinuskon näkökulmaa avattiin kirkko ja juutalaisuus -työryhmässä toimivan TM Hanna Rissasen valitseman ja esittelemän ”laupias samarialainen” -kertomuksen (Luuk 10:25-37) perustalta. Kyseisen kertomuksen kautta Jeesus rikkoi rajoja ja aikansa uskonnollisia käyttäytymissääntöjä. Juutalaiset ja samarialaiset asuivat kyllä fyysisesti toistensa lähellä, mutta olivat uskonnollisista ja historiallisista syistä johtuen kaukana toisistaan. Nyt Jeesus kuitenkin teki hyljeksitystä samarialaisesta esimerkillisen lähimmäisen vertauskuvan. Näin Jeesus nosti esiin sen, mikä todellisessa lähimmäisyydessä on olennaista: tekeminen – ei teoretisointi ja uskonnolliset harjoitukset. Uskonnon harjoittamisen asiantuntija sai Vapahtajalta kehotuksen käytännön lähimmäisyyteen: ”mene ja tee sinä samoin!”. Keskustelussa nousi esille myös se, kuinka ko. teksti on usein kristikunnassa luettu huolimattomasti: Vertaus ei kerro, ketkä kaikki mahdollisesti ovat lähimmäisiä, vaan osoittaa lähimmäisyyden esikuvan. Lähimmäiseksi osoittautuu laupeuden tekijä.

     

    Kirjoittaja Petri Huovila (MMK, teol.yo, Suomen Vapaakirkon pastori) on oman toimensa ohessa Åbo Akademin teologisen tiedekunnan judaistiikan pääaineopiskelija, joka kuluvana keväänä on keskittynyt varsinkin uskontodialogin kysymyksiin.

    LUE MYÖS RAPORTIT:

     

  • Årets första religionsdialogforum med de tre abrahamitiska religionerna ordnades den 23.4.2014 vid Kyrkostyrelsen i Helsingfors. Detta möte samlar representanter från judiska, kristna och muslimska håll för att diskutera olika teman utifrån sina egna religionstraditioner. Man har redan under en längre tid ordnat olika sorters religionsforum, exempelvis Uskot-foorumi som sammankallades av president Tarja Halonen. Dock uteblev ofta djupare teologiska diskussioner och fokus lades mera på samhällsfrågor. Detta ledde till att arbetsgrupperna kyrkan och judendomen och kyrkan och islam sammankallade ett första religionsdialogforum med fokus på teologiska frågor i november 2012. Sedan dess har gruppen sammankallats två gånger per år. Sedan 2013 har man även börjat använda Cambridge-metoden scriptural reasoning. Utifrån denna metod får deltagarna ett tema som de tar och förbereder sig för att tala om och utgår ifrån sina religionsskrifter. Tema som talats om under tidigare forum har varit: Offer, helig dag/vilodag och Guds nåd. Denna gång samlades man för att diskutera temat ens nästa, granne och främling. Från muslimskt håll hade vi på plats Anas Hajjar, imam och ordförande för Finlands muslimska råd och Okan Daher från tatarsamfundet. Den judiske representanten var Juha-Martti Haarti och från kristet håll hade vi TM Hanna Rissanen från kyrkan och judendomen -arbetsgruppen. Andra som fanns på plats kom från varierande bakgrund av de tre religionerna.

    Temat för årets första religionsdialogforum var kring de tre religionernas syn på nästa, granne och främling. Anas Hajjar, Juha-Martti Haarti och Hanna Rissanen hade alla tre utifrån sina traditioner fått välja en text samt förbereda en kort presentation över den inför den samlade gruppen. Efter föredraget gick man vidare till frågor och kommentarer. Denna metod gör det möjligt för de som lyssnar att få en överblick om hur temat framställs i de andras heliga skrifter och öppnar till vidare reflektion. Nästan, granne och främling har alla tre en djup innebörd inom judendomen, kristendomen och islam.

    Imam Hajjar presenterade om hur Koranen (särskilt surorna 49:13 samt 5:49 lyftes upp) beskriver behandlandet av ens nästa, ens granne och främlingen. Alla människor är sedan skapelsen jämlika och om Gud hade velat att alla människor ska vara lika och tro lika, så skulle han ha gjort dem till det. Men det gjorde han inte. Muslimer är uppmanade att visa givmildhet mot både den närstående grannen och den okände främlingen. Koranen tar även upp om hur viktigt det är att respektera de som hör till Bokens folk, kristna och judar.

    Som nästa talare fick vi höra från den judiska synpunkten på nästa, granne och främling. Juha-Matti Haarti hade valt Lev. 19:17-18 om kärleken för ens nästa till lässtycke. Vissa delar av Lev. 19 kunde de muslimska representanterna även känna igen från Koranen. Efter inledningen diskuterades det mycket angående översättningar och hur ordens betydelse kan komma att få kontexten i en text att verka mycket annorlunda beroende på vem som läser den. Hebreiskan är ett mycket mångtydigt språk och de översättningar som finns för Tora och Talmud kan ibland te sig mycket annorlunda beroende på deras översättnings år. Tanken kring den judiska nästas kärlek är att den inte kräver att man ska direkt leva och till synes offra sig själv för den andre, utan att kunna respektera och våga även säga emot sin nästa utan att söka såra den andra.

    Den judiske filosofen Martin Bubers relationsfilosofi lyftes upp som ett gott exempel för hur en judisk nästas kärlek kan se ut. Att kunna förstå, lyssna och till och med öppna sig som sårbar, men ändå inte låta sig förlora sin egen identitet och att kunna möta ens nästa som det annorlunda Duet. Under diskussionen som följde talades det om psaltarens ibland lite mera motstridiga kärleksbudskap jämt emot kärleksbudet från Lev. 19. Texter som psaltaren tvingar en att undersöka djupare betydelsen för ord som kärlek och respekt. Det uppmanades att man ska våga läsa och begrunda även de texter som kan anses vara utmanade i frågor kring nästas kärlek. Jobs bok visar på hur alla människor kan relatera till de tyngre tider som människor går igenom sitt liv. Det visar på samhörighet, jämlikhet och en ödmjukhet inför Gud.

    Som de kristnas text lästes Luk. 10:25-37 om den barmhärtiga samariern. Med liknelsen om samariern är det Jesus som ger svar på frågan om vem som är ens nästa. Vad Jesus vill lyfta fram i sin liknelse med samariern, är att alla människor har möjligheten att känna kärlek för ens nästa, det kräver inte att man ska ha en speciell relation till Gud utan alla är kallade till att hjälpa och ta hand om varandra.

    I den diskussionen som följde undrades det lite över hur de lärda i liknelsen framställs. Från judiskt håll går det också att tolka att de som gick förbi den skadade var helt enkelt tvungna att gå förbi. Deras uppgifter som präst och levit krävde att de förbli rena och inte vidrör blod eller sjuka. Enligt Tora och Talmud måste de upprätthålla de renhetsförbund som ska upprätthålla hela Israels folks speciella plats inför Gud. Samariern är lagfrom endast inför Tora vilket gör att han i Jesus liknelse utför det som Tora ger bud om. Själva liknelsens vikt för kristna är dess relation till det dubbla kärleksbudet där man ska älska Herren över allt annat och sin nästa som sig själv. Uppmaningen att behandla sin nästa väl kan tyckas vara en glasklar sanning, men i praktiken har det visat sig vara något som människor fortfarande har mycket svårt att kunna komma ihåg.

    Sammanfattning

    Diskussionen flödade fritt under mötet. När väl den som hållit ett föredrag var färdig fick alla kommentera och fråga angående ämnet. Vad man kunde komma fram till under diskussionerna är att islam, kristendomen och judedomen har alla tre starka understöd från sina skrifter till att människans nästa, ens granne och den okände främlingen bör behandlas väl och rättvist. Men att det just de texter som bestyrker allmän medmänsklighet inte kanske alltid tas upp under bönetillfällen och textläsningar. Var och en tradition gör olika i hur och när temat tas upp och till vilka delar av skriften som tas till stöd. Det som även diskuterades mycket om var hur viktigt det är att våga diskutera de texter som kan verka både aggressiva och motstridiga tidigare nämnda kärleksbudskap. Sådana texter hittas i alla de tre monoteistiska religionerna där människor behandlar varandra och uppmanas behandla varandra mycket hårt. Även dessa texter bör ha en plats för vidare diskussion där man kan undersöka betoning av språket, tidslinjen för skriften och ordens betydelse, både utifrån ursprungsspråket och hur man låtit det översättas. Under dagens tema diskuterade man kort om hur översättningar och betydelsen för kärlek och respekt i många fall kan vara mycket olika.  

    Många frågor och kommentarer blev tyvärr obesvarade pga. tidsbrist. Men den iver och välvilja man såg i deltagarnas ögon visar på hur viktig och levande denna religionsdialog mellan de tre abrahamitiska religionerna är. När forumet avslutades frågade man deltagarna om det ansågs finnas behov för fortsatt dialog. Alla kring borden samtyckte och det diskuterades sedan om följande mötesplats, tid och tema. Religionsforumet avslutat börjar nu väntan inför nästa som kommer att hållas i oktober, där nya frågor kommer att lyftas fram och arbetandet för det goda samarbetet mellan kristna, judar och muslimer i Finland fortsätter.

     

    Författaren Carolina Lindström, teol. stud., är en huvudämnesstuderande i dogmatik i Teologiska fakulteten vid Åbo Akademi. Under våren 2014 har hon bl.a. koncentrerat sig på religionsdialogens frågeställningar.

    LÄS ÄVEN RAPPORTER:

     

     

     

  • Jumalan armollisuus kolmessa monoteistisessa uskonnossa

    Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Kirkkohallituksessa järjestettiin kutsutilaisuutena 11.11.2013 Scriptural Reasoning -menetelmää mukaileva keskustelumuotoinen dialogitapaaminen, johon osallistui edustajia kolmesta uskonnosta: juutalaisuudesta, kristinuskosta ja islamista. Tapaamisen oli kutsunut koolle Kirkon ulkoasiain neuvoston Kirkko ja juutalaisuus -työryhmä sekä Kirkko ja islam -työryhmä. Tapaamisen kristittyjen edustus tuli näistä työryhmistä. Islamin edustajana toimi Suomen islamilaisen neuvoston puheenjohtaja imaami Anas Hajjar sekä Okan Daher tataariyhteisöstä. Juutalaisuutta edusti Helsingin juutalaisen koulun rehtori sekä Kirkko ja juutalaisuus -työryhmän asiantuntijajäsen Daniel Weintraub.

    Aikaisemmin kolmen uskonnon dialogitapaamisia on järjestetty syksyllä 2012 teemasta ”Uhri kolmessa monoteistisessa uskonnossa” sekä keväällä 2013 teemasta ”Pyhäpäivä kolmessa monoteistisessa uskonnossa”. Tämänkertainen keskustelu poikkesi aikaisemmista siinä mielessä, että se käytiin Scriptural Reasoning -menetelmällä, jota on käytetty Cambridgen yliopiston yhteydessä toimivassa uskontojen välisen ohjelman (Cambridge Inter-Faith Programme) opetuksessa. Keskeisessä osassa menetelmässä ovat uskontojen pyhät kirjoitukset ja uskontojen edustajat näiden tekstien lukijoina ja tulkitsijoina. Kunkin uskonnon edustaja tuo tapaamiseen lyhyen tekstikatkelman, jonka pohjalta hän antaa lyhyen alustuksen. Tämän jälkeen ryhmässä käydään vapaata keskustelua. Pyrkimyksenä ei ole pitää esitelmää kyseisen uskonnon perusteista tai sen dogmeista, eikä myöskään esitelmöidä valitusta teemasta, vaan sen sijaan menetelmässä myönnetään, että jokainen keskusteluun osallistuva edustaa uskontoaan omista lähtökohdistaan. Keskustelussa ei lausuta yleistyksiä siitä, miten kussakin uskonnossa nähdään jokin asia, vaan kiinnostuksen kohteena on keskustelijan näkökulma. Vaikka Scriptural Reasoning -menetelmällä pyritään edistämään uskontojen välistä vuoropuhelua, keskustelun pyrkimyksenä ei ole, että sen päätteeksi laadittaisiin julkilausuma, jossa eriteltäisiin, mistä asioista voidaan olla yhtä mieltä ja mistä taas ollaan eri mieltä. Tämäntyyppiselle keskustelulle uskontojen kesken on omat fooruminsa. Scriptural Reasoning -menetelmässä sen sijaan painotetaan, että dialogia voidaan käydä myös niin sanotusti ruohonjuuritasolla ilman erityistä teologista asiantuntemusta.

    Juutalaisen näkökulman armon teemaan esitti Daniel Weintraub kohdan 2. Moos. 20:1–20 pohjalta. Kohta tunnetaan Kymmenen käskyn lakina, joka on keskeinen myös kristityille. Samoin Koraanissa on monia tähän rinnastuvia kohtia, vaikkakaan varsinaista vastaavaa kymmenen käskyn kokoelmaa siinä ei esiinny. Daniel Weintraub toi alustuksessa esille sen, miten teksti saa uusia näkökulmia tulkitsijan elinympäristöstä. Päällisin puolin ankaralta näyttävä teksti paljastaakin selvän armon viestin uudelleen luennan kautta. Näin teksti myös säilyy elävänä. Keskustelussa nähtiin, että armon teema tulee esille erityisesti jakeessa 2: ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptin maasta.” Daniel Weintraub hahmotti armon olevan ansaittavissa kahdella tavalla: joko ansioilla tai ansiotta. Tähän hän heti toisaalta lisäsi, että jos armon voi ansaita, se ei ole armoa. Keskustelussa heräsi kysymys siitä, mitkä ovat ihmisen mahdollisuudet tehdä hyvää. Daniel Weintraub kuvasi, että juutalaisuudessa ihminen ymmärretään luodun pohjimmiltaan hyväksi ja siksi ihminen haluaa tehdä hyvää ja Jumalan tahdon mukaan. Weintraub nosti tuomansa tekstin pohjalta myös esille vaikeita teologisia kysymyksiä, joiden kanssa menneet sukupolvet jo ovat kamppailleet, eivätkä ne koolla olleessa ryhmässäkään ratkenneet: Kuinka Jumalan armollisuus ja hänen kolmanteen ja neljänteen polveen ulottuva kostonsa tai ylipäätään Jumalan mittaamaton pyhyys saadaan sovitettua yksiin.

    Kristinuskon tekstialustuksen piti Kirkko ja juutalaisuus -työryhmän jäsen, dosentti Anni Maria Laato. Tekstinä oli Luukkaan evankeliumin vertaus Tuhlaajapojasta (Luuk. 15:11–32). Keskustelussa pohdittiin sitä, mikä tekstin tarinan katsannossa on varsinainen synti, johon tuhlaajapoika syyllistyy: isänsä omaisuuden tuhlaaminen ja ”holtiton elämä” (j. 13) eivät sinänsä vaikuta niin raskailta synneiltä. Laato painotti, että teksti kertoo ennen kaikkea Isän – tulkittuna Jumalaksi – omasta aloitteestaan antamasta suosiosta, favor Dei’stä, ei pojan teoista tai katumuksesta. Kaikkien kolmen uskonnon näkökulmasta tekstistä pystyttiin tunnistamaan korostus, että juuri luopuminen siitä hyvästä, jota tarinan poika sai nauttia isänsä kodissa ja toisaalta mahdollisuus palata takaisin ja isän osoittama pyyteetön vastaanotto ovat tulkittavissa vertauksena Jumalasta luopumisena ja Jumalan hylkäämisenä – paluun mahdollisuus taas armona.

    Islamin näkökulman armon teemaan esitti Anas Hajjar. Hän toi ryhmän luettavaksi muutamia aihetta valaisevia Koraanin katkelmia, muun muassa Katumuksen suurasta (suura 3). Keskustelussa nousi tässäkin yhteydessä esille kysymys siitä, mikä on ihmisen mahdollisuus oikeaan, eettiseen toimintaan ja vastaavasti, milloin ihmisen väärä toiminta on anteeksiantamatonta. Toisaalta pohdittiin myös sitä, mikä ero on anteeksiannolla ja armolla. Esille nousi myös se, että tulisi tehdä selvä ero yhtäältä jumalallisen ja toisaalta ihmisten välisen anteeksiannon ja armon välillä.

    Dialogitapaamisessa tekstilähtöistä ja keskustelumuotoista lähestymistapaa pidettiin mielekkäänä ja hedelmällisenä tapana tutustua toisen uskonnon pyhiin kirjoituksiin. Keskustelussa avautui uusia näkökulmia myös omiin teksteihin. Vaikka esimerkiksi akateemisessa maailmassa eri tekstitraditioiden vertailua tehdään paljonkin, uskonnon edustajien vuoropuhelumuotoisella tekstitarkastelulla on myös oma paikkansa. Dialogitapaamisia päätettiin tässä muodossa jatkaa vastaisuudessakin. Seuraavaksi aiheeksi kaavailtiin toisen kohtaamisen teemaa kunkin uskonnon pyhissä kirjoituksissa. Tämän teeman kautta voi avautua näkökulmia myös uskontojen vuorovaikutuksen ja rinnakkaiselon mahdollisuuksiin. Toisaalta keskustelussa todettiin lisäksi, että toisen kohtaamisen vaikeutta ei tulisi peitellä tai vältellä, sillä uskontojen itseymmärryksen mukaisesti kullakin uskonnolla on toiset poissulkeva erityisasema. Tästä lähtökohdasta tulisi kuitenkin voida käydä rehellistä ja kunnioittavaa dialogia.

     

    Teksti: TM Marika Pulkkinen, 4.12.2013.

    Kirjoittaja on laatinut syksyllä 2013 julkaistun historiikin Kirkko ja juutalaisuus -työryhmän 35-vuotisesta toiminnasta Kirkkohallituksen ulkoasiain osaston toimeksiannosta ja aloittaa työryhmän uutena jäsenenä seuraavana kaksivuotiskautena vuoden 2014 alusta lukien.

    Lisätietoja:

    Scriptural Reasoning -menetelmä: http://www.scripturalreasoning.org/

    Cambridgen yliopiston uskontojen välinen ohjelma: http://www.interfaith.cam.ac.uk/

  • Viime vuodet Eurooppaa vaivannut talouskriisi on silmiinpistävällä tavalla jakanut maanosan ”kunnolliseen” pohjoiseen ja ”ongelmalliseen” etelään. Kunnollisuus tarkoittaa tässä yhteydessä pyrkimystä pitää kiinni yhteisistä sopimuksista ja ongelmallisuus paljon väljempää suhtautumista siihen, mitä on sovittu ja joskus jopa suoranaista sopimusten pettämistä.

    Lue lisää...

  • Harva kiistää uskonnon merkityksen eurooppalaisen yhteiskuntaelämän ja kulttuurin kehitykselle. Vuosisatojen ajan uskonto on ollut osa eurooppalaisten elämää niin hyvässä kuin pahassa. Se on auttanut yhteiskuntia ja yksityisiä ihmisiä luomaan järjestystä omaan elämäänsä, mutta sitä on myös käytetty vallan välineenä ihmisten alistamiseen.

    Tavallisen kadun tallaajan näkökulmasta Eurooppa on ollut uskonnollisesti melko yhtenäinen alue. Usein ajatellaan, että jos jotakin maailman maanosista on voitu kutsua kristilliseksi, niin se on ollut Eurooppa. Tämä on kuitenkin yleistys, jonka tämänkertaiset teologia.fi-artikkelit asettavat kyseenalaiseksi. Artikkeleista käy ilmi, että Euroopassa on vaikuttanut ja vaikuttaa uskonnollisessa valta-asemassa olevien kristillisten kirkkojen ohella myös juutalaisia ja islamilaisia yhteisöjä. Juutalaiset levittäytyivät Eurooppaan jo ennen kristittyjä, ja ensimmäiset muslimitkin tulivat maanosaamme jo 700-luvun alussa.

  • Keskiajalla suhtautumista toisin uskoviin sävytti käsitys kristinuskon ylivertaisuudesta. Tästä huolimatta muslimien ja juutalaisten kanssa pyrittiin suvaitsevaan rinnakkaiseloon. Tämä ilmenee muun muassa varhaisista uskontodialogeista. Renessanssin humanismin ja löytöretkien myötä Eurooppaan puhalsi uudenlaisia kulttuurisen ja uskonnollisen moniarvoisuuden tuulia. Suhtautuminen täysin vieraisiin alkuperäiskansoihin, heidän tapoihinsa ja uskomuksiinsa nosti esille ihmisarvon ja -oikeuksien universaalisuuden. Reformaation jälkeisessä, uskonnollisesti pirstaloituneessa ja satavuotisen sodan runtelemassa Euroopassa kylvettiin lopulta myös uskonnonvapauden siemeniä, jotka edistivät suvaitsevaisuutta toisin uskovia kohtaan. 

  • Judar och muslimer lever numera nära varandra i flera västeuropeiska länder. Det finns en klar spänning mellan de båda grupperna och det har förekommit flera våldsamma incidenter. På ledarnivå görs dock stora ansträngningar för att överbrygga klyftor, skapa ömsesidig respekt och främja inte bara fredlig samlevnad utan också vänskaplig interaktion. Det hindrar dock inte att det på gräsrotsplanet fortfarande finns stort misstroende mellan de båda grupperna.

     

    I mars 2012 dödade Mohammed Mera sju personer i Toulouse. En av hans attacker riktades mot en judisk skola där han dödade tre elever och en lärare. Det här är inte den enda attacken mot judiska mål i Frankrike som utförts av muslimska extremister. I länder som Frankrike, Storbritannien och Sverige förs statistik över hatbrott, däribland sådana som motiverats av antisemitism. De antisemitiska attackerna ökar varje gång situationen i Mellanöstern kärvar till sig. Och bakom attackerna står oftast muslimska ungdomar.

  • Islamin historia Suomessa alkoi jo 1800-luvulla  Venäjältä muuttaneiden tataareiden myötä. Islamista tuli kuitenkin näkyvä osa suomalaista yhteiskuntaa vasta 1990-luvulla, kun muslimien määrä alkoi kasvaa nopeasti. Muslimit ovat järjestäytyneet lukuisiin yhdyskuntiin, ja koulujen islamin opetus on vakiintunutta erityisesti pääkaupunkiseudulla, jonne suurin osa muslimiväestöä on keskittynyt. Myös muslimien uskonnonharjoitukseen liittyvät asiat on hoidettu Suomessa melko sujuvasti, mutta suurin haaste maassamme on täällä syntyneiden ja kasvaneiden musliminuorten hyväksyminen suomalaisen yhteiskunnan täysivaltaisiksi jäseniksi.

  • Islamin merkitys ja näkyvyys ovat kasvaneet Länsi-Euroopassa huomattavasti toisen maailmansodan jälkeen. Monet islamiin liittyvät perinteet ja opit ovat herättäneet Euroopan maissa hämmästystä ja jopa suoranaista vastustusta. Ranskassa osan musliminaisista pitämä päähuivi, ja vielä harvemman käyttämä kasvot peittävä vaatetus, ovat nostaneet esiin julkisen keskustelun, jossa on pohdittu muun muassa uskonnonvapauden sekä kansallisen identiteetin ja sille merkittävien arvojen sisältöä ja rajoja.

  • Tämä on neljäs syksy, jolloin Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa aloittaa uusi RRE-opiskelijoiden kurssi. RRE – lyhenne sanoista The Religious Roots of Europe – on vuonna 2009 aloitettu kuuden pohjoismaalaisen yliopiston yhteinen maisteriohjelma, jossa kohtaavat juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin varhaiset vaiheet, monenlaisten tieteellisten lähestymistapojen kirjo sekä monikulttuurinen ja moniuskonnollinen vuorovaikutus ja yhteistyö.

    Religious Roots of Europe -ohjelmassa pyrkimyksenä on asettaa rinnakkain Lähi-idän kolme suurta monoteistista uskontotraditiota ja ymmärtää niitä yhteydessä toisiinsa niin konfliktissa kuin myös rauhaisassa ja rikkaassa keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Toivon tällä kirjoituksellani opiskelijana RRE-ohjelmassa voivani jakaa oppimiskokemuksiani siitä, kuinka rinnakkain asettamisen ohella myös RRE-opiskelija saa etuoikeuden asettua rinnakkain – sekä kiivaissa väittelyissä että yhteisessä puurtamisessa – toisten erilaisista kulttuuris-uskonnollisista taustoista peräisin olevien opiskelijoiden kanssa.

  • Jugoslavian hajoamissodat 1990-luvulla synnyttivät vakavia ristiriitoja Länsi-Balkanin kristittyjen kesken sekä ortodoksien että muslimien välillä. Sodan aikana esiintyi myös kaksoispuhetta: Virallisissa julkilausumissa eri uskontokunnat vetosivat, yhdessä tai erikseen, rauhan puolesta. Epävirallisesti monet uskonnolliset johtajat tukivat oman uskontokuntansa aseellista taistelua muita vastaan.

  • Mindfulness on metodi, jota käytetään uusissa niin sanotuissa kolmannen aallon kognitiivis-behavioristissa psykoterapioissa. Näiden terapioiden taustafilosofia perustuu pitkälti buddhalaisuuteen. Mindfulness on myös tieteellisesti tutkittu hoitomuoto, joka nauttii yhteiskunnallista arvostusta ja tukea. Ei ole kuitenkaan täysin selvää, missä määrin metodin tehokkuus on sidottu sen taustafilosofiaan.

  • Jeesuksen hahmo yhdistää ja erottaa muslimeita ja kristittyjä. Jeesuksen kunnioitus yhdistää näitä uskontoja, mutta juuri tärkeytensä vuoksi hänen hahmoonsa liittyvät eroavaisuudet samalla korostavat näiden uskontojen eroavuutta.

  • Kirkonmiesten ja saamelaisten menneisyydessä tapahtunut kohtaaminen herättää suomalaisten mielissä yleensä ajatuksen alistetuista lapinmiehistä, joilta papit riistivät rummut ja pakottivat heidät käymään kirkossa ja lukemaan Raamattua.

  • Afrikkalaisilla ei ole käytössä paljoa rahaa. Köyhyydestä ja poliittisesta epävakaudesta on kuitenkin tullut afrikkalaisen kristillisen ekspansion moottori. Kehnot olosuhteet työntävät etsimään parempaa elämää muilta mantereilta ja mukana matkustaa myös heidän uskonsa.

  •  minna_rasku_ing
     Minna Rasku


    Loka-marraskuun taite 2007 toi kaksi pientä uutisaihetta eteläiseltä Balkanilta. 150-päinen entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian yleisurheilumaajoukkue oli marssinut pois Pohjois-Kreikassa pidetyistä kisoista, koska kisajärjestäjät esittelivät heidät FYROM:in joukkueena.

  •  reijo_heinonen_ing

     Reijo E. Heinonen
     Kuva: valokuvaamo
     J. Hytti


    Kansainvälisten kriisien sovittelussa tarvitaan dialogitaitoja. Tässä esityksessä kysytään voiko kulttuurien ja uskontojen tuntemukseen sekä globaalieettisiin periaatteisiin pohjaava dialogi korvata voimapolitiikan.

  •  teuvo_laitila_ing2
    Teuvo Laitila 


    Sota on konkreettinen ja äärimmäinen keino julistaa kansallista omaleimaisuutta. Kosovo poljen tappiosta (1389) tuli serbeille oman identiteetin keskeinen symboli osana heidän valtiollista ja kansallista itsenäistymistään.

  •  jyri_komulainen_ing2
     Jyri Komulainen


    Uskonnonopetuksella on avainasema kasvatettaessa tulevia sukupolvia maailmassa, jota leimaa eri kulttuurien ja katsomusten kohtaaminen. Puhuttaessa uskontojen vaikutuksista konflikteissa on myös muistettava uskonnon tarjoamat resurssit rauhan rakentamisessa.

  •  katri_kyllonen_ing2
     Katri Kyllönen


    Uskonnolla on monimuotoinen rooli tämän päivän konflikteissa. Se vaikuttaa sekä konfliktien syihin ja dynamiikkaan että niiden ratkaisemiseen. Yleisesti uskonnolla ajatellaan olevan konflikteissa ainoastaan kielteinen rooli.

  •  tuula_sakaranaho.ing
     Tuula Sakaranaho


    Viime vuosikymmenenä tapahtunut suomalaisen yhteiskunnan nopea monikulttuuristuminen näkyy myös kouluissa. Oppilaat tulevat eri puolilta maailmaa ja tuovat omat kulttuuriperinteensä mukanaan; monikulttuuristumisen myötä myös uskontojen kirjo kouluissa on kasvanut.