Tervetuloa Teologia.fi -palveluun – Välkommen!

Tarjoamme akateemisen teologian näkökulman ajankohtaisiin tutkimusaiheisiin.

Tietoa palvelusta

Monien mielikuvissa mormonit ruumiillistuvat käännytystyötä tekeviin, siististi pukeutuneisiin nuoriin amerikkalaisiin miehiin. Tietynlaisen pukeutumisen ja ulkoisen käytöksen kautta ihmiset voivat ilmentää uskonnollisia oletuksia, arvoja ja asenteita. Pro gradu -tutkielmassani halusin selvittää millaisia käsityksiä mormoneilla on miehisyydestä ja miehen kehosta. Kysymykseeni hain vastauksia Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkossa käytetystä miestyön käsikirjasta.

Mormonismissa ruumiillisuus ja sukupuoli ovat uskonnollisesti merkittäviä, inhimillisen olemassaolon ulottuvuuksia. Mormonimies on patriarkka: aviomies, isä ja pappi. Miehen kehon erityislaatu liittyy sen etuoikeuteen kantaa pappeutta. Papin pelastavat eleet, liikkeet ja asennot pystyvät sitomaan tämän- ja tuonpuoleista maailmaa yhteen. Koska pappeus on pyhä ja jumalallinen voima, miehen tulee kohdella ruumistaan oikein.

Hyvän mieheyden opas

Tutkimukseni kohteena oli mormonien laajasti käyttämä ja usealle kielelle käännetty Duties and Blessings of the Priesthood -opetuskäsikirja. Teos sisältää eriaiheisia opetusrunkoja, joita on tarkoitus käydä läpi miesten hengellisissä opiskeluryhmissä.  Opasta voidaan opiskella myös itsellisesti. Kirja käsittelee hyvinkin erilaisia teemoja:  puutarhanhoidosta keskeisiin mormonioppeihin, taloudenpidosta uskonnollisten riittien suorittamiseen, terveysneuvoista perheriitojen ratkaisemiseen.

Duties and Blessings of the Priesthoodin sivuilla on runsaasti erilaisia havainnollistavia kertomuksia ja kuvituksia, joissa opetettava periaate tai ajatus pyritään tuomaan tarinanomaisesti esiin. Käsikirjan tekstien ja kuvien sisältämät miehisen ruumiillisuuden ihannekuvat pyrkivät toimimaan malleina sen käyttäjäkunnalle. Kiteytetysti hyvän mormonimiehen tulee toimia, kuten opas neuvoo. Teokseen kirjatut, oikeanlaiseksi katsotut periaatteet ja opit on tarkoitus tulla eletyiksi; toistetuiksi kehollisina tekoina, eleinä, liikkeinä ja asentoina.

Pro gradu -tutkielmassani ymmärrän sukupuolen feministifilosofi Judith Butlerin tavoin. Hänen mukaansa sukupuoleksi nimetty ilmiö on paljon muutakin kuin biologiaa - se on oikeastaan tyyliteltyjen ja toistettujen ruumiillisten tekojen sarja. Tutkimukseni tehtävänä oli siis selvittää miten mormonimiestä tehdään ruumiilla?

Mies on jumalan alkio

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko perustettiin vuonna 1830 Yhdysvaltojen koillisosassa. Yhteisön ensimmäisenä johtajana ja profeettana toimi Joseph Smith (1805-1844). Varhaisessa mormonismissa erilaiset maailmankuvalliset ainekset, kuten esimerkiksi protestanttinen kristillisyys, silloinen kansanusko ja vapaamuurarius yhdistyivät. Uudessa uskonnossa tärkeälle sijalle nousi uudenlainen käsitys jumalasta ruumiillisena ja sukupuolitettuna olentona. Mormonien teologiassa tehtiin tilaa myös Taivaan Isän puolisolle, Äidille.

Mormonismissa ihminen on luotu jumalten kuvaksi. Kyseinen lausahdus tulkitaan usein varsin kirjaimellisesti: ihminen muistuttaa myös fyysisesti jumalia. Isä- ja Äiti-jumalat ovat miehen ja naisen ikuiset ja täydelliset esikuvat. Mormonioppien mukaan ihmisen perimmäinen päämäärä on pelastua ja tulla itse aikojen lopussa jumalaksi. Tässä ikuisuuden mittaisessa prosessissa ruumis ja sen kautta saadut keholliset kokemukset ovat mormonien käsityksen mukaan välttämättömiä. Mormonismi kehittyi myös 1800-luvun puolivälin anglosaksisessa kulttuuriympäristössä, jossa korostettiin vahvan ja terveen, Kristuksen kaltaisen miesruumiin uskonnollista arvoa ja merkitystä.

Duties and Blessings of the Priesthood -opetuskäsikirjan tekstit ja kuvat kantavat mukanaan edellä esittämiäni sukupuoli- ja ruumiillisuuskäsityksen lähtökohtia nykypäivään. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen kirkko on levinnyt lähes kaikkiin maihin, ja sen jäsenmäärä on nykyään noin 13 miljoonaa. Nykymormonismissa oikeanlaisen sukupuolen ja ruumiillisuuden toteuttaminen voidaan tulkintani mukaan ymmärtää myös uskonnollisena tehtävänä tai velvollisuutena. Arjessa toteutettavat sukupuoliroolit ylläpitävät maailmankaikkeuden järjestystä, ja niiden avulla toistetaan luojavanhempien ikuista olemusta ja pyhää esikuvaa.

Miehen tulee olla pehmeä patriarkka

Opetuskäsikirjan mukaan miehen tärkein tavoite maanpäällisellä vaelluksellaan on tulla aviomieheksi ja isäksi. Taivaaseen ei miehellä ole yksin asiaa, sillä avioliitto on mormonismissa yksi pelastukseen vaadittavista pyhistä toimituksista. Mormonit uskovat, että perhe-elämä voi jatkua myös kuolemanjälkeisessä maailmassa.

Käsikirjassa mies on perheen ehdoton pää. Hän on vastuussa vaimonsa ja lastensa aineellisesta ja hengellisestä hyvinvoinnista. Perheenisän tulee olla hellä ja rakastavainen erityisesti lapsiaan kohtaan. Hänen on järjestettävä työstään sekä muista velvollisuuksistaan riittävästi aikaa ollakseen perheensä kanssa. Opetusopas tarjoaa käytännön neuvoja, joiden avulla perheenjäsenten keskinäisiä suhteita voidaan parantaa ja kehittää.

Tutkimassani teoksessa mormonimieheen ja tämän ruumiiseen liitetään paikoin ehkä jännitteisiäkin piirteitä: yhtäältä hänet kuvaillaan feminiinisen pehmeäksi ja herkäksi, toisaalta hän esiintyy myös vahvana, miehekkään miehisenä johtajahahmona. Käsikirjan opetuksia elämäänsä soveltavien miesten tulee kyetä tasapainottelemaan heihin kohdistuvien, kenties ristiriitaistenkin odotusten välillä. 

Pappeus määrittää miehisyyttä ja näkyy ruumiista

Käytännössä jokainen mormonimies on myös pappi. Pappeus antaa miehelle oikeuden toimia maailmassa Isä-jumalan käskynhaltijana. Naisilla pappeutta ei ole. Mormonipapin yksi tärkeimmistä tehtävistä on toimittaa pelastumiseen vaadittavia pyhiä riittejä. Näissä toimituksissa miehen kehon tekemät eleet ja tuottamat asennot sitovat tämän- ja tuonpuoleista maailmaa yhteen. Erityisesti papin kädet ovat riiteissä tärkeällä sijalla. Mormonien pelastavia toimituksia ovat kaste, konfirmaatio, papiksi vihkiminen, avioliitto ja temppelipyhitys.

Opetusoppaassa ruumista luonnehditaan raamatullisin sanakääntein Pyhän Hengen temppeliksi. Mormonit uskovat, että kehon kautta ihminen voi olla yhteydessä pyhään ja perimmäiseen todellisuuteen. Tuonpuoleisuus voi puhutella ihmistä unien, näkyjen, äänien sekä muiden yliluonnollisiksi ymmärrettyjen kehollisten kokemusten kautta. Käsikirja kuvaa kuinka myös muinaiset, myyttiseen historiaan kuuluvat mieshahmot toimivat ja aistivat ruumiillaan. Mormonimies asetetaan Duties and Blessings of the Priesthoodissa osaksi pyhien miesten ja esimerkillisten pappien jatkumoa. Teoksessa mieskehon esikuvana toimii Kristuksen täydellinen ja synnitön pelastajaruumis. Käsikirjan kuvastossa miehet elehtivät samalla tavalla kuin esimerkiksi Jeesus tai muut raamatulliset hahmot.

Käsikirjan teksteissä miehen suhde pappeuteen ilmaistaan ruumiillisin metaforin; pappi kantaa (to bear) tai pitää (to hold) sitä. Pappina toimiminen, ainakin symbolisesti, määrittää miehen kehollista suhdetta maailmaan ja muihin ihmisiin. Opetusoppaan mukaan pappeus on pyhä ja jumalallinen voima, siksi siihen tulee suhtautua riittävällä vakavuudella. Mormonimieheltä vaaditaan hyveellistä käytöstä sekä oikeanlaista asennoitumista pyhään luottamustehtäväänsä. Käsikirja usein toteaakin, että pappeuden kantajan tulee erottua muista miehistä.

Papin keho on hillitty ja hallittu

Mormonimiehen ei tule saastuttaa ruumistaan kielletyillä nautintoaineilla, kuten alkoholilla, huumeilla, tupakalla, kahvilla tai teellä. Mies voi turmella ruumiinsa, ja tämän kautta myös rikkoa mystisen yhteyden tuonpuoleiseen maailmaan, avioliiton ulkopuolisella seksuaalielämällä. Muutoinkin papin tulee ylläpitää terveitä elämäntapoja, pukeutua siististi ja käyttäytyä hillitysti. Hänen tulee olla olemukseltaan ulospäinsuuntautunut ja toisia ihmisiä huomioiva. Käsikirjan mukaan miehen hyvyys tai vastaavasti pahuus näkyvät kehosta esimerkiksi kasvojen ilmeestä tai olemuksesta.

Mormonikirkko on organisaationa hierarkkinen ja miesjohtoinen. Sukupuolen ja ruumiillisuuden ihanteet asettaa varsin yhtenäinen, valkoihoisista yhdysvaltalaisista heteroseksuaaleista miehistä koostuva pappeusjohtajisto. Uskonyhteisö voi kontrolloida yksittäisen miehen pysymistä kaidalla polulla erilaisten sanktioiden avulla. Pahin rangaistus on kirkosta erottaminen. Hyväksi ja oikeanlaiseksi mieheksi kasvaminen tapahtuu myös omassa seurakunnassa muiden miesten ohjauksen ja valvonnan alaisuudessa.

Uskonto sitoo ja järjestää ruumiita

Uskontososiologi Bryan Turner on esittänyt, että uskontoa voidaan pitää yhteen liittämisen ja sitomisen järjestelmänä, jonka kautta ihmiskehoja kontrolloidaan ja pidetään järjestyksessä. Mormonismissa ruumiit järjestetään miehiksi ja naisiksi. Opetuskäsikirjan avulla miesten kehot pyritään liittämään ja sitomaan oikeiksi katsottuihin tapoihin jäsentää ja toteuttaa miehisyyttä. Tutkimani teoksen kuvat ja tekstit rakentavat ja normittavat ihanteellista mieskäsitystä, joka viime kädessä pyrkii kontrolloimaan yksittäisten miesten olemisen tapaa ja ruumiillista tyyliä - heidän pelastavia eleitään, ikuisuuden liikkeitään ja miehisiä asentojaan.

 

Kirjoittaja Oscar Ortiz-Nieminen on TM, jonka uskontotieteen alaan kuuluva pro gradu -tutkielma "Patriarkkana ikuisuuden performanssissa. Maskuliinisuuden ja miehen ruumiillisuuden rakentuminen mormonien Duties and Blessings of the
Priesthood -opetuskäsikirjassa" hyväksyttiin Helsingin yliopiston
teologisessa tiedekunnassa huhtikuussa 2008.

 

Kirjallisuutta:

Boyd, Stephen ym. (toim.): Redeeming Men. Religion and Masculinities. Louisville, 1996.

Butler, Judith: Hankala sukupuoli. Feminismi ja identiteetin kumous. Helsinki, 2006.

Corcoran, Brent (toim.): Multiply and Replenish. Mormon Essays on Sex and Marriage. Salt Lake City, 1994.

Davies, Douglas: The Mormon Culture of Salvation. Force, Grace and Glory. Aldershot, 2000.

Davies, Douglas: An Introduction to Mormonism. Cambridge, 2003.

Hanks, Maxine (toim.): Women and Authority. Re-emerging Mormon Feminism. Salt Lake City, 1992.

Krondorfer, Björn (toim.): Men's Bodies, Men's Gods. Male Identities in a (Post-) Christian Culture. New York, 1996.

Turner, Bryan: Religion and Social Theory. Lontoo, 1991.