Tervetuloa Teologia.fi -palveluun – Välkommen!

Tarjoamme akateemisen teologian näkökulman ajankohtaisiin tutkimusaiheisiin.

Tietoa palvelusta

Akateemisessa raamatuntutkimuksessa on jo kauan tiedetty, että Vanhan testamentin kirjat eivät ole syntyneet yhdeltä istumalta. Niiden kehitys on ollut evolutiivista: yksittäisiä suullisia ja kirjallisia lähteitä on toimitettu yhteen valikoivasti useiden kirjurien toimesta, useiden vuosisatojen aikana. Silloin tällöin tätä tutkimuksen perusoletusta kuitenkin kyseenalaistetaan. Tuolloin kiinnitetään huomiota muun muassa siihen, että tekstien kerroksellisuudesta kertovat kriteerit perustuvat usein tekstin sisäisiin, monitulkintaisiin tekijöihin (esim. Jumalan nimien vaihtelu Mooseksen kirjoissa). Viime vuosikymmeninä tähän kritiikkiin on vastattu kiinnittämällä yhä enemmän huomiota niin sanottuun dokumentoituun evidenssiin eli tapauksiin, joissa samasta tekstistä on olemassa useampia eriäviä versioita.

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelin Jeremian kirjaa, josta on säilynyt kaksi merkittävästi toisistaan poikkeavaa varhaista tekstimuotoa. Tutkimukseni vahvisti, että nämä versiot edustavat heprealaisen tekstin kehityksen eri vaiheita. Niinpä Jeremian kirja tarjoaa vahvaa dokumentoitua evidenssiä Vanhan testamentin muutos- ja toimitusprosesseista.

Dokumentoitu evidenssi oikeuttaa kirjallisuuskriittisen metodin

Vanhan testamentin yksittäiset kirjat on koottu erilaisista lähteistä. Näiden lähteiden tunnistamiseen käytettävää tieteellistä metodia kutsutaan kirjallisuuskritiikiksi (saksan Literarkritik, engl. source criticism). Perinteisesti kirjallisuuskritiikkiä on tehty havainnoimalla tekstissä olevia erikoisia piirteitä. Näitä ovat esimerkiksi tarpeettomat toistot, persoonan vaihtelu, eri nimien käyttö samasta asiasta, tyylilliset poikkeamat ja ristiriidat. Tätä lähestymistapaa on – osittain aiheellisesti – kritisoitu, sillä tekstin sisäisistä kriteereistä voidaan tehdä hyvin eri suuntiin meneviä johtopäätöksiä. Lisäksi aina ei ole selvää, kuuluvatko tekstin eriskummallisuudet tyylilajiin vai johtuvatko ne eri lähteiden yhteen toimittamisesta.

Dokumentoitu evidenssi auttaa tarkentamaan kirjallisuuskriittistä metodia. Siinä kiinnitetään huomiota sellaisiin tapauksiin, joissa samasta tekstistä on säilynyt useampia eriäviä lukutapoja. Tällaisia tapauksia on useita Vanhan testamentin heprealaisen tekstin sisällä. Esimerkiksi Aikakirjat käyttävät Kuningasten kirjoja valikoivasti lähteenään. Vertailemalla Aikakirjoja tämän käyttämään lähteeseen voidaan päätellä jotain niistä mekanismeista, joilla tekstiä on muutettu ja toimitettu. Vastaavanlaisia tapauksia on esimerkiksi Psalmien välillä ja siinä, miten eri tekstit ”lainaavat” Mooseksen lakia.

Gradussani kiinnitin huomiota dokumentoituun evidenssiin, joka löytyy vertailemalla heprealaista tekstiä ensimmäiseen kreikkalaiseen Vanhan testamentin käännökseen eli Septuagintaan. Nykyraamatuissakin käytetty heprealainen teksti on keskiaikainen masoreettinen teksti, jonka varhaisin kokonainen versio on vuodelta 1008 jaa. Kreikkalainen Septuaginta on kuitenkin käännetty osittain jo kolmannella vuosisadalla eaa., minkä johdosta sen käyttämä heprealainen pohjateksti on selvästi tuntemaamme masoreettista tekstiä vanhempi. Tätä Septuagintan hepreankielistä pohjatekstiä ei ole säilynyt, mutta sen sisältö voidaan päätellä tutkimalla eri käännösten luonnetta sekä varhaisimpia säilyneitä Vanhan testamentin hepreankielisiä tekstejä eli Qumranin käsikirjoituksia.

Jeremian kirjan evoluutio

Septuaginta ja kaksi Qumranin fragmenttia (4QJerb ja 4QJerd) sisältävät sellaisen version Jeremian kirjasta, joka on noin 15 % masoreettista tekstiä lyhyempi. Erot jakautuvat halki Jeremian kirjan: jostain puuttuu yksittäisiä sanoja, jostain kokonaisia jakeita. Kirjan sisäinen järjestys on myös osittain erilainen.

Yksityiskohtainen tekstikriittinen tutkimus osoittaa, että Septuaginta edustaa pääosin masoreettista tekstiä vanhempaa Jeremian kirjan versiota. Tutkimalla Septuagintan Jeremian kirjaa tutkimme siis itse asiassa Jeremian kirjan heprealaisen tekstin evoluution varhaisempaa vaihetta. Tämä tutkimuksessa jo aiemmin hyvin tuettu johtopäätös sai tukea myös omasta analyysistäni luvun 25 kohdalla.

Vertailemalla näitä kahta tekstiversiota voi tehdä havaintoja niistä tavoista, joilla masoreettisen tekstin toimittaja on muuttanut tekstiä. Jeremian kirjan kohdalla pääasiallinen keino on ollut tekstin laajentaminen. Tekstiin on lisätty lukuisia yksityiskohtia, joista mielenkiintoisin lienee Babylonian ja kuningas Nebukadnessarin nimeäminen useissa sellaisissa kohdissa, joissa Septuaginta mainitsee vain nimettömän pohjoisesta tulevan vihollisen. Lisäysten lähteenä on käytetty paitsi Jeremian kirjaa myös esimerkiksi Kuningasten kirjoja. Masoreettisen tekstin toimittajalla on myös ollut selvä teologinen pyrkimys korostaa Jahven toimintaa Israelin historiassa ja painottaa kertomuksissa yhä enemmän profeetta Jeremian roolia.

Jeremian kirjasta saatava dokumentoitu evidenssi vahvistaa sen kirjallisuuskritiikin tuloksen, että Vanhan testamentin kirjoja on toimitettu ja että ne ovat kehittyneet pitkän ajan kuluessa. Jeremian kirjan eri versioiden tarkastelu vahvistaa myös monia sellaisia kriteerejä, joita kirjallisuuskritiikissä on aiemmin oletettu (esim. toistot, jännitteisyydet ja kehäkompositio). Toisaalta Jeremian kirjan dokumentoitu evidenssi myös muistuttaa kirjallisuuskritiikin rajoitteista: Jeremian kirjaa on muutettu monilla sellaisilla tavoilla, joita kirjallisuuskriitikko ei olisi voinut huomata, jos pelkästään masoreettinen teksti olisi säilynyt.

Vanhan testamentin muutosprosessit

Miten Jeremian kirjasta saatava evidenssi suhteutuu muihin Vanhan testamentin kirjoihin? Septuaginta säilyttää lukuisten muiden kirjojen kohdalla masoreettisesta tekstistä poikkeavan version. Myös Qumranin käsikirjoituksista löytyy monia masoreettisesta tekstistä poikkeavia lukutapoja. Väitöskirjatyössäni tutkin Jeremian lisäksi Joosuan kirjaa, jonka kohdalla muutokset näyttävät olleen vielä radikaalimpia. Septuagintasta nousevaa dokumentoitua evidenssiä on olemassa myös muun muassa osassa Mooseksen kirjoja, Samuelin ja Kuninkaiden kirjoissa, Esterin kirjassa, Hesekielin kirjassa, Sananlaskuissa, Jobin kirjassa ja Psalmeissa.

On selvää, että kaikkea saatavilla olevaa dokumentoitua evidenssiä ei ole vielä täysin hyödynnetty Vanhan testamentin muutosprosessien kirjallisuuskriittisessä tutkimuksessa. Onkin odotettavissa, että tulevaisuudessa tietomme Vanhan testamentin synnystä, kehityksestä ja toimitusprosesseista tarkentuvat entisestään.

 

Kirjoittaja Ville Mäkipeltο οn TM, jonka Vanhan testamentin eksegetiikan alaan kuuluva pro gradu -tutkielma ”Muutettu profeettakirja: Mitä Jer. 25:1–14 tekstivarianttien erot paljastavat Jeremian kirjan toimitustyöstä” hyväksyttiin Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa toukokuussa 2014. Tutkielma on kokonaisuudessaan luettavissa E-thesis -palvelussa

Mäkipelto työskentelee parhaillaan tohtorikoulutettavana Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan ”Pyhät tekstit ja traditiot muutoksessa” -huippuyksikössä.

Kirjallisuutta: 

McKane, William: Jeremiah. Volume 1:1–25 & Volume 2:26–52. Edinburgh, 1986 & 1996.

Müller, Reinhard; Pakkala, Juha & Romeny, Bas te Haar: Evidence of Editing. Growth and Change of Texts in the Hebrew Bible. Atlanta, 2014.

Pakkala, Juha: God’s Word Omitted. Göttingen, 2013.

Stipp, Hermann-Josef: Das masoretische und alexandrinische Sondergut des Jeremiabuches. Göttingen, 1994.

Tigay, Jeffrey: Empirical Models for Biblical Criticism. Philadelphia, 1985.

Tov, Emanuel: Textual Criticism of the Hebrew Bible. Minneapolis, 2011.