Artikkelikokoelma Uskonto elokuvan peilinä (2011) on neljästoista Helsingin yliopiston uskontotieteen laitoksen sarjassa ilmestynyt julkaisu. Sarja käsittelee ja esittelee uskontotieteellistä tutkimusta. Elokuva uskonnon peilinä tarjoaa nimensä mukaisesti katsauksen elokuvan ja uskonnon suhteeseen uskontotieteellisestä näkökulmasta. Elokuvien skaala yltää 1900-luvun alkupuolelta aina kirjan ilmestymisvuoteen asti. Suurimman huomion saavat 1990- ja 2000-lukujen elokuvat.

Kirjan toimittajat, Heikki Pesonen, Elina Lehtinen, Nelli Myllärniemi ja Minja Blom pohtivat johdantoartikkelissaan muun muassa sitä, milloin elokuva on uskonnollisaiheinen, voiko se olla uskonnollinen tai jopa uskonnonharjoitusta sinällään. Lisäksi he pohtivat, missä määrin on vaarana, että tutkija tai katsoja lukee elokuvan sisään uskonnollisia merkityksiä, joita elokuvalla itsellään ei ole.

Kirjoittajat joutuvatkin sivuamaan laajasti uskontotieteen ja elokuvatutkimuksen yleisiä periaatteita. Esiin nousee uskontotieteen vaikein kysymys: mitä on uskonto? Vastaus ei uskontotieteen perusteisiin tutustunutta yllätä: kirjoittajat eivät voi antaa yksiselitteistä määritelmää. Siksipä myös artikkelien näkökulmat vaihtelevat laajasti. ELOKUV~1

Useita kuvakulmia

Artikkelien pääpaino on uskontotieteellisissä, uskontoa ulkoapäin katsovissa näkökulmissa. Kokoelmasta löytyy esimerkiksi ufoaiheisia elokuvia ufouskomusten ja -uskontojen synnyttäjinä analysoiva artikkeli. Lisäksi mukana on myös muutama teologinen, kristinuskon perinteen läpi elokuvia katsova kirjoitus.

Teologisesti yksi mielenkiintoisimpia tekstejä on vampyyrielokuvia käsittelevä Titus Hjelmin artikkeli. Hjelm esittää, että vampyyrielokuvissa on tapahtunut1900-luvun lopulla merkittävä paradigman muutos, joka heijastaa yleistä kristinuskon aseman muutosta länsimaissa. Perinteisissä vampyyrifilmeissä vampyyrit ovat Draculan kaltaisia pahuuden voimien synnyttämiä uskonnollisia hahmoja. Uusissa valtavirran vampyyrielokuvissa vampyyrit ovat sen sijaan yleensä geneettisten muutosten, virusten tai muuten tieteellä selitettävien tapahtumien kautta syntyneitä. Hjelm esittää, että siinä missä 1900-luvun puolessavälissä Dracula vielä verhoutui viittaansa krusifiksin edessä, nykyiset vampyyrit usein vain nauravat kristillisille symboleille.

Niin sanottua amerikkalaista sankari- eli monomyyttiä käsitellään useasta eri näkökulmasta. Näkökulman laajentajina toimivat mm. Minja Blom ja Sofia Sjö, jotka tarkastelevat naissankarien uskonnollista asemaa elokuvissa.

Toisessa artikkelissaan Sjö tarjoaa hyviä näkökulmia ilmestyessään paljon huomiota herättäneeseen suomalaiseen Kielletty hedelmä -elokuvaan. Kuinka värittynyt kuva lestadiolaisyhteisöstä elokuvassa annetaan ja vahvistaako se ainoastaan yhteisöön ulkopuolelta liitettyjä negatiivisia stereotypioita?

Sjö esittää yllä mainitun kysymyksen artikkelinsa alussa, muttei kuitenkaan vastaa siihen tarkasti. Sama ongelma vaivaa koko artikkelikokoelmaa. Siinä kuvaillaan monipuolisesti elokuvia ja niissä esiintyviä uskonnollisia elementtejä sekä kehityskulkuja, mutta merkitysten analyysi jää usein lyhyeksi ja pintapuoliseksi.

Yhtäältä tarkkojen kuvausten ansioista kirjaa on helppo lukea, vaikkei tuntisi käsiteltäviä elokuvia. Toisaalta elokuvan nähnyttä yksityiskohtainen juonen selostus voi puuduttaa. Joka tapauksessa kiintoisimpia ja antoisimpia ovat ne analyysit, joiden kuvaama elokuva on entuudestaan tuttu.

Lopuksi

Elokuva uskonnon peilinä välttää artikkelikokoelmien yleisimmän ongelman: artikkelien epätasalaatuisuuden. Artikkelien kieli on selkeää, eivätkä kirjoittajat juuri sorru alansa käsitteillä kikkailuun. Liian populaari teos ei ole uskontotieteeseen enemmän syventyneellekään. Eri tutkijoiden näkökulmat ovat laajasti edustettuina. Jatkuva tutkijoiden nimien ja teorioiden vyörytys tosin tekee kirjasta välillä jopa raskassoutuisen.

Kirja sopii omien sanojensa mukaan oppikirjaksi humanisteille ja yhteiskunnallisille aloille sekä kaikille elokuvista ja elokuvatutkimuksesta kiinnostuneille, mutta myös teologeille. Artikkelien ymmärtämistä helpottaa uskontotieteen peruskysymysten ja metodien ymmärtäminen. Sen lukemista voi siis suositella kaikille uskonnon ja elokuvan suhteesta kiinnostuneille. Teos tuskin mullistaa käsitystäsi elokuvasta, mutta antaa hyvät valmiudet analyyttisempaan otteeseen elokuvien katselussa.

Kirjoittaja Joona Raudaskoski on teol. yo. ja teologia.fi:n toimituskunnan opiskelijajäsen.

s-posti: joona.raudaskoski (at) helsinki.fi

 

Kirjallisuus

Pesonen, H. & Lehtinen, E. & Myllärniemi, N. & Blom, M.: Elokuva uskonnon peilinä: Uskontotieteellisiä tarkennuksia länsimaiseen populaarielokuvaan. Uskontotiede, Helsingin yliopisto, Helsinki, 2011.