Elina Kuusisto: Avoimesti sitoutuneena. Lähetystyö kristillisessä kasvatuksessa ja vapaaehtoistyössä. Helsingin yliopisto, teologinen tiedekunta. Väitöskirja. 2011. 208 s.

Elina Kuusiston väitöskirja perustuu taidokkaaseen laadulliseen tutkimukseen, missä analyysityö on tehty huolellisesti osana laajaa tieteiden rajapinnassa tapahtuvaa ajattelua ja teoreettista keskustelua. Lähtökohdiltaan tutkimus on käynnistynyt pragmaattisessa tilanteessa ja tutkijan kiinnostuksesta sekä läheisestä suhteesta lähetystyötä tekevään järjestöön.

Teoreettisesti tutkimus on koherentti kokonaisuus, jossa tavanomaista selvästi laajempi aineisto on hallittu, analysoitu ja esitetty johdonmukaisesti. Lisäksi tutkimus on rajattu selkeästi ja rajauksessa on pysytty hyvin. Analyysissään Kuusisto on kyennyt nousemaan varhain tieteellisen etäisyyden ja teoreettisen työskentelyn edellyttämälle tasolle. Monitieteisestä luonteestaan ja monien menetelmien käytöstään huolimatta tutkimus on myös säilyttänyt selkeän tavoitteensa missiologian alan tiedon tuottamisessa. 

Tutkimusaineistoa Kuusisto on koonnut kolmelta vuosikymmeneltä ja tuorein aineisto on vuodelta 2000. Aineiston esiin tuomia yhteiskunnallisen kontekstin huomioivia ilmiöitä sivutaan perusteellisesti johdantoluvussa, missä pohditaan, kuinka vapaaehtoinen lähetystyö muuttaa muotoaan tai millä tavoin sen tulisi näin tehdä monikulttuurisessa ja yhä hyötytavoitteisemmassa ajassa. 

Väitöskirjan lähdeaineisto on laaja ja vankka, minkä lisäksi tutkimuksessa on kyetty kehittämään oman tutkimuksen avulla aikaisempia tieteellisiä teorioita eteenpäin ja tuottamaan myös kokonaan uutta teoriaa. Näitä uusia tuotoksia ovat lähetyskasvatuksen teoreettinen malli, laajennus uskonnollisen kompetenssin käsitteeseen sekä mielekkään oppimisen kriteerien täydentäminen oppimisilmapiirin käsitteelle, mistä on hyötyä myös formaalin oppimisen tutkimisessa ja arvioinnissa. Lisäksi väitöskirjassa on tuotettu uutta teoriaa vapaaehtoistoiminnan motiivien ymmärtämiseen.

Koska tutkimuksen informanttien valinta on ollut harkinnanvarainen, on tutkimuksessa syntyvä tieto myös siirrettävissä harkinnanvaraisesti riittävän samanlaisiin konteksteihin. Tutkimushaastatteluissa informantit ovat tuottaneet varsin positiivisen kuvan järjestöstä, jota ovat puheenjohtajina johtaneet sekä myös antaneet luvan julkaista nimensä tutkimuksen yhteydessä ilmentäen, ettei heillä ole tarvetta anonymiteettiin. Tulosaineiston positiivisesta painotuksesta väitöskirjan tekijä olisi tosin voinut esittää joitain kriittisiä huomioita. Toisaalta monipuolinen aineisto ja analyysin yksityiskohtainen sekä läpinäkyvä kuvaus lisäävät aineiston luotettavuutta merkittävästi.

Kokonaisuudessaan Kuusiston väitöstutkimusta voidaan pitää poikkeuksellisena, sillä siinä käytetään hyvin monia analyysitapoja ja menetelmiä oivaltavasti sekä toisiaan täydentäen (muun muassa historiantutkimuksellista otetta, induktiivista ja deduktiivista sisällönanalyysiä, tyypittelyä, nelikenttiä, kuvioita ja mallinnuksia, mainintojen numeerista laskentaa saturaation osoittamiseksi sekä suoria lainauksia) − oikeastaan vain historiantutkimuksen osuudessa aineiston kritiikki olisi voinut olla perusteellisempaa.

Raportoinnin osalta tutkimus on johdonmukainen ja Kuusisto pysyttelee johtopäätöksissään tutkimustulosten pätevyysalueella välttäen ylitulkintoja. Lisäksi hän tunnistaa ja hallitsee subjektiivisuutensa järjestön entisenä jäsenenä taitavasti.

Kirjoittaja Seija Mahlamäki-Kultanen on dosentti Tampereen yliopistolta ja Elina Kuusiston vastaväittäjä.

Elina Kuusiston väitöskirja luettavissa Internetissä: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/24933/avoimest.pdf?sequence=1