Reformaation tunnustukset. Toim. Risto Saarinen. Suomalaisen Teologisen Kirjallisuusseuran julkaisuja 264. Helsinki. 2009. 293 s.

On erittäin ilahduttavaa, että luterilaisten tunnustuskirjojen lisäksi muitakin reformaatioajan teologisia perusdokumentteja on viime aikoina ilmestynyt suomeksi.  Martti Voutilainen julkaisi vuonna 1984 Trenton konsiilin reformi- ja oppidekreetit  sekä kaanonit. Vuonna 2009 Juha Ahvio julkaisi Jean Calvinin syntymän 500-vuotismuiston kunniaksi Heidelbergin katekismuksen, ja samana vuonna ilmestyi myös Risto Saarisen toimittama Reformaation tunnustukset.

Ahvion julkaisemasta Heidelbergin katekismuksesta Saarisen toimittama teos eroaa siinä suhteessa, että johdannot ja selitykset on pidetty suppeina. Valtaosan sivuista vievät itse tekstit. Niitä ovat suomentaneet useat systemaattisen teologian osaston opettajat ja tutkijat. Heille on annettava tunnustus merkittävän työpanoksen uhraamisesta näiden tärkeiden teologisten asiakirjojen saattamiseen suomen kielelle.

Kirjassa julkaistuista tunnustuksista valtaosa (Calvinin Geneven katekismus, Skotlantilainen tunnustus, Belgialainen tunnustus, Dordrechtin kaanonit ja Westminsterin tunnustus) kuuluu reformoidun perinteen piiriin. Reformoitu kristillisyyshän oli monivivahteisempaa kuin luterilaisuus eikä yhteistä, kaikkien hyväksymää tunnustustakaan syntynyt. Nyt julkaistut tunnustukset tarjoavat kuitenkin suomenkieliselle lukijalle erinomaisen näkymän siihen, mitä  ”reformoitu kristillisyys” alun perin oli. Anglikaanista perinnettä edustavat Englannin kirkon uskontoartiklat ja katolista kirkkoa Augsburgin tunnustuksen kumoamus. Viimemainittu auttaa ymmärtämään, miksi luterilaiset ja katoliset eivät päässeet vuonna 1530 monien hartaasti toivomaan sovintoon. Luterilaisuuden sydänäänet puolestaan kuuluvat Yksimielisyyden ohjeeseen liitetyssä Lutherin pääsiäissaarnassa. Kokoelman täydentää Sveitsin kastajien piirissä vuonna 1527 syntynyt Schleitheimin tunnustus, jonka avulla voi eläytyä reformaation vainottujen toisinajattelijoiden uskoon.

Kirjoittaja dos. Kaarlo Arffman toimii tällä hetkellä Helsingin yliopistossa yleisen kirkkohistorian vs. professorina.