Ville Jalovaara: Paasikiven diktaatista homoiltaan – Suomen luterilainen kirkko ja seksuaalietiikan murrosvuodet. Vartija-lehden e-kirja. 2014. 83 s.

Helsingin yliopiston Suomen ja Skandinavian kirkkohistorian dosentti, TT Ville Jalovaara on tutkinut kirjassaan, miten Suomen luterilainen kirkko on viimeisen seitsemänkymmenen vuoden ajan kohdannut yhteiskunnan muutoksen aiheuttamat paineet. Jalovaaran kirja on julkaistu Vartija-lehden E-kirjojen sarjassa. Kirjassaan Jalovaara tarkastelee viiden tapausesimerkin kautta, miten seksuaalietiikan uudet tuulet ovat haastaneet kirkon.

Jalovaaran lähteinä ovat aiemmin julkaistut tutkimukset, muutamat aikalaisjulkaisut, kuten kirkon nelivuotiskertomukset, lehtiartikkelit ja Internet-lähteet. Arkistoaineistoa Jalovaara ei käyttänyt lainkaan. Niistä olisi tullut jonkin verran uutta tietoa ja taustaa seksuaalietiikan kysymyksiin. Esimerkiksi kun kirkon toimikunnat kehittyivät 1970-luvulta alkaen, seksuaalieettistä keskustelua käytiin Kirkon perhetyön ja yhteiskunnallisen työn toimikunnissa. Näiden toimikuntien seminaareista on tallella artikkelikokoelmia ja seminaarin alustusten litterointeja tai referaatteja. Usein seksuaalieettisistä kysymyksistä oli aluksi turvallisempaa keskustella pienessä piirissä. Kaikista seminaareista ei julkaistu lehtiartikkeleita tai tiedotteita, mutta mielipiteen muodostuksessa niillä on ollut tärkeä tehtävä.

Viimeaikaisen keskustelun pohjalta voisi luulla, että suurin osa kannanotoista ja kirkollisesta keskustelusta liittyi samaa sukupuolta oleviin pareihin. Kuitenkin ensimmäinen Jalovaaran tarkastelema tapaus käsitteli avioeron kokeneiden mahdollisuutta uuteen kirkolliseen vihkimiseen. Toisen maailmansodan jälkeen avioerot lisääntyivät Suomessa. Kirkko oli tästä huolissaan ja mietti, mitä tulisi tehdä. Kirkossa ei ollut selkeää ja yhtenäistä päätöstä asiassa. Ensimmäisessä sodan jälkeisessä kirkolliskokouksessa vuonna 1948 meni läpi aloite, jonka mukaan papin ei tarvitsisi vihkiä avioeron saanutta henkilöä uuteen avioliittoon. Aloite meni kuitenkin nurin, kun presidentti Paasikivi päätti olla hyväksymättä sitä.

Seuraavan seksuaalieettisen murroskohdan toi Hannu Salaman kirjoittama Juhannustanssit -kirja, joka ilmestyi vuonna 1964. Sitä arvostellut Kotimaa-lehden päätoimittaja Simo Talvitie piti kirjaa Raamattua ja uskonnollisia arvoja rienaavana. Vähän myöhemmin kirjaa moitti myös arkkipiispa Martti Simojoki, jolloin kirjasta tuli yksi maan puhutuimmista aiheista. Piispa toimi kirjan mainostajana tahtomattaan. Kohu johti jopa eduskuntakyselyyn ja jumalanpilkkaoikeudenkäyntiin. Oikeusprosessi päättyi vasta elokuussa 1968, kun presidentti Kekkonen armahti Salaman. Jalovaara näki, että tämä heikensi kirkon moraalista arvovaltaa. Se saattoi myös vähentää kirkon johdon varovaisuutta kommentoida julkisuudessa etiikkaa koskevia kysymyksiä.

Jalovaara kuvaa kirjassaan myös piispojen yksittäin tai yhdessä muiden piispojen kanssa kirjoittamien perhe- ja seksuaalieettisten kirjojen sisältöä. Hän ei ota kuitenkaan esiin, millaista palautetta nämä kirjat saivat julkisuudessa. On mahdollista, että ne eivät herättäneet laajaa julkista keskustelua. Kirjoista kuitenkin ilmeni, miten piispat vähitellen mukautuvat yhteiskunnassa tapahtuneisiin muutoksiin.

Homoseksuaalisuus tuli keskusteluun 1990-luvun alussa. Vuonna 1993 arkkipiispa John Vikström totesi haastattelussa, että samaa sukupuolta olevilla pareilla oli oikeus elää parisuhteessa omantuntonsa mukaan. Vikströmin kannanotto aiheutti adressin keräämisen häntä vastaan, kantelun tuomiokapituliin ja mielipidekirjoituksia.

Jalovaara käsittelee myös kahta television Ajankohtaisen kakkosen Homoiltaa, jotka pidettiin vuosina 1996 ja 2010. Niitä vertailemalla Jalovaara havaitsi, että suomalainen ilmapiiri oli muuttunut merkittävästi 14 vuodessa avoimemmaksi ja vapaamielisemmäksi. Kirkon edustajien kommentit olivat pitkälti samansisältöisiä, mutta vuonna 2010 niihin reagoitiin eri tavalla. Jälkimmäinen keskustelu nostattikin voimakkaan kirkosta eroamisen aallon. Vuonna 2003 voimaan tullut uusi uskonnonvapauslaki oli helpottanut kirkosta eroamista. Seksuaalieettinen keskustelu vaikutti näin ollen suoraan kirkon jäsenyyteen.

Kirja päättyy mielenkiintoisesti, kun Jalovaara pohtii tulevaisuuden näköaloja. Hän ottaa vauhtia menneisyydestä: Jalovaaran mukaan jo 150 vuoden aikana on ollut käynnissä viivytystaistelu, jossa kirkko on vetäytynyt aina yhdestä kannanmuodostuksesta seuraavaan. Kirkko on siis reagoinut yhteiskunnallisen keskustelun asettamiin haasteisiin aina jälkikäteen. Kuitenkin kirkon johdon kannanotot ovat muuttuneet ajan mukana.

Kirja löytyy osoitteesta: www.vartija-lehti.fi otsikon e-kirjat alta.

 

Kirjoittaja Laura Koskelainen on teologian lisensiaatti ja valtiotieteen maisteri Helsingin yliopistosta.

s-posti: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.