Olympismen kan vara en bra samtalspartner för en positiv kroppsteologi
 |
| Mikael Lindfelt |
Jag visar hur idrotten i olympismen är en verksamhet, där människan genom upprepad övning och självkontroll strävar efter eurytmetisk balans mellan kropp och själ.
Kristillinen hengellisyys palaa ruumiillisille alkulähteilleen
 |
| Pauliina Kainulainen |
Kristinusko on alkulähteillään hyvin ruumismyönteinen usko. Historialliset syyt ovat kuitenkin johtaneet siihen, että tämä lähtökohta on hämärtynyt. Sen seurauksena kristillinen perinne on usein vaikuttanut pikemminkin ruumis- ja seksuaalikielteiseltä.
Uskonto tulee iholle: miten uskonnollinen kieli pukee ja riisuu ihmistä?
 |
|
Terhi Utriainen |
Miksi ihmiset käyttävät alastomuuden vertauskuvaa puhuessaan kuolemisesta? Ja miten puku liittyy uskontoon, jos joku kirjoittaa näin pohtiessaan omaa kuolemaansa: ”saan riisua yltäni kaiken ihmisen vajavuuteni kuin ahtaan, likaisen puvun. Saan kahlata virran yli Hänen luokseen ja pukeutua uuteen, puhtaaseen ja valkeaan”?
Syntymästä saakka saastainen: kastittoman naisen suhde puhtauteen
 |
| Riikka Uuksulainen |
Intiassa ihmisyhteisöt elävät monenkirjavissa mutta tarkoin säädetyissä herra ja palvelija -suhteissa. Palvelusuhteita ja -tehtäviä määrittää kunkin yhteisön puhtaus tai saastaisuus. Kastittomat ovat syntymänsä perusteella pysyvästi epäpuhtaita. Yhteisö tarvitsee heidät hoitamaan saastaiset työt ja huolehtimaan jätteistä.
Lihallinen ihmisyys ja ruumiiton jumala – ruumiillisuuden teologia koskettaa
 |
|
Elina Vuola |
Kristillinen teologia, sen symboliikka, metaforat, kieli ja liturgia, ovat tulvillaan puhetta ruumiista ja ruumiin esittämistä eri tavoin. Voisi jopa sanoa, että ruumis ja ruumiillisuus ovat kristillisen uskon ja teologian keski- tai kulminaatiopiste, alkaen kristityille niin keskeisestä uskosta paitsi inkarnaatioon myös ruumiin ylösnousemukseen.
Ruumiillinen ihminen tarvitsee ruumiillisen Jumalan
 |
| Ilkka Pyysiäinen |
Jumala mielletään usein enemmän tai vähemmän ihmishahmoiseksi. Teologiassa tällaista antropomorfismia on pidetty harhaanjohtavana ja Jumala nähty ruumiittomaksi mieleksi.
Pääkirjoitus: Ruumiillisuus teologisessa tutkimuksessa
 |
| Risto Uro |
Kiinnostus ruumiillisuuteen on hyvä esimerkki siitä, kuinka tutkimuksen virtaukset eivät läheskään aina kunnioita akateemisten oppituolien ympäröimiä raja-aitoja. Ruumiillisuuden tutkiminen voidaan nähdä yrityksenä voittaa länsimaista ajattelua vaivannut kahtiajako ruumiin ja hengen välillä.