Teema 2014/2: Kirjahistorian monet kasvot

  • Digitaaliset aineistot tuovat historialliset lähteet kaikkien ulottuville! – Historiantutkimus ei saa sivuuttaa alkuperäislähteitä! Tiedon ja julkaisujen Ahokas Minnaavoimuus lisää yhteistyötä ja tieteellisen tiedon testattavuutta! – Kuka maksaa kulut ja mistä avoimelle datalle saadaan luotettava julkaisufoorumi?

    Lue lisää »

  • Lukutaito on monesta syystä sekä kirja- että arkipäivästä kiinnostuneessa kirkkohistoriassa tärkeä, mutta samalla haasteellinen tutkimuskohde. Jo Laine EMlukutaidon käsite on monitulkintainen: sillä voidaan viitata sekä lukemiseen innovaationa, että lukemisen yhteisöllisiin seurauksiin. Lisäksi voidaan kysyä, edellytetäänkö lukutaitoiseksi katsottavalta myös sisälukutaitoa tai kykyä ymmärtää lukemaansa. Onko sellainen henkilö lukutaitoinen, joka pystyy itse lukemaan katekismusta ja toistamaan sen sisällön sana sanalta, mutta jonka lukusetelissä todetaan, ettei henkilö ymmärrä mitään?

    Lue lisää »

  • Kirja sähköistyy ja kirjakulttuuri muuttuu. Lukulaitteen lukijalla on kirjahylly ja kirjakauppa taskussaan. Lukeminen nopeutuu, ja aikaa kirjallisuudelle jää Anna Kajanderenemmän. Hienoa! Vai onko? Miksi kaikki lukijat eivät ole innostuneet lukulaitteista? Mikä perinteisessä kirjassa on kiinni pitämisen arvoista?

    Lue lisää »

  • Kirjahistoria ja folkloristiikka ovat lähtökohdiltaan kaukana toisistaan: kirjahistoria suuntautuu painetuun sanaan ja kirjalliseen kulttuuriin, folkloristiikka sen kirstisalminiklander teolsijaan suullisen perinteen tutkimukseen. Viime vuosikymmenten aikana nämä tieteenalat ovat lähentyneet toisiaan, kun tuore tutkimus on alkanut korostaa suullisen ja kirjallisen kulttuurin vuorovaikutusta jyrkkien vastakkainasettelujen sijasta. Kirjahistoriallisen ja folkloristisen tutkimuksen raja-alueilla on noussut kiivaita tieteellisiä kiistoja, mutta myös uusia tutkimusavauksia.

    Lue lisää »

  • Kynällä kyntäjät tarkastelee 1800-luvun kansanihmisten kirjoituksia. Se kysyy, miksi rahvas kirjoitti, mutta pohtii myös, mitä rahvaasta puhuminen Pirkko LKjpgtarkoitti. Monitieteinen artikkelikokoelma tarjoaa tuoreita näkökulmia itseoppineiden kansanihmisten ajattelutapoihin ja kirjalliseen kulttuuriin sääty-yhteiskunnan alemmissa kerroksissa.

    Lue lisää »

  • Saman lukijan merkintöihin törmääminen kirjaa selatessa tuntuu palkitsevalta ja hymyilyttää: vähän kuin törmäisi yhä uudelleen uuteen tuttavaan ja Miina Hakonenhiljalleen oppisi tuntemaan tämän paremmin. Tuttavuudella on kuitenkin rajansa: kirjan sivujen loppuessa myös kontakti lukijaan päättyy.

    Lue lisää »

  • Kirjahistoria on monitieteinen ala, josta vielä 20 vuotta sitten juuri kukaan ei ollut Suomessa kuullut mitään. Siitä huolimatta teologisessa tiedekunnassa tuija laineja erityisesti kirkkohistorian laitoksella oli jo pitkään tutkittu uskonnollista kirjallisuutta – sen julkaisemista, kääntämistä, omistamista, sensurointia ja lukemista. Kirjastomaailmassa oli 1800-luvulta lähtien laadittu tieteellisiä bibliografioita varhaisimmasta suomalaisesta kirjallisuudesta ja tarkasteltu kirjojen ulkoasua, muun muassa typografisia kysymyksiä. Kielentutkijat olivat puolestaan pureutuneet Agricolan ja muiden uuden ajan alun kirjoittajien teksteihin ja käyttämään kieleen. Kirjahistoria oli siis jo kauan ollut tärkeä osa tiedeyhteisöä, vaikka sitä ei vielä sillä nimellä tunnettukaan.

    Lue lisää »

  • Kaikille avoin kirjahistoriallinen HENRIK-tietokanta julkaistiin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjaston kotisivuilla ensimmäisen kerran vuoden 2006 Mirka Ramanenjoulukuussa. Tietokantaan on vähitellen kerätty tietoja Suomen kaupunkien perukirjoihin ja huutokauppakamarien pöytäkirjoihin sisältyvistä kirjamaininnoista sekä kirjojen omistajista vuoteen 1809 saakka.

    Lue lisää »

  • Kun herätysliikkeet nousevat uutisotsikoihin, sosiaalisessa mediassa alkaa kuhista. Ilmiö on Pohjolassa yhtä vanha kuin kansanihmisten kirjoitustaito: Kalajoen karajat1700–1800-lukujen pietistiset herätykset levisivät kansan pariin rinta rinnan kirjallisen kulttuurin kanssa. Rahvaan kirjallistuminen on noussut viime vuosina monitieteisen ja kansainvälisen tutkimuksen kohteeksi, mikä haastaa tarkastelemaan myös herätysliikehistoriaa uudesta näkökulmasta.

    Lue lisää » 

  • Siitä, että kulttuuri ja tutkimus ovat pitkään ylenkatsoneet sarjakuvaa, on ollut tietty etu: sarjakuvat ovat saaneet kaikessa rauhassa kasvaa ja Supermankehittyä omissa oloissaan – ikään kuin kirjallisuuden villieläiminä. Sarjakuvan kautta tutkija voi päästä kiinnostavalla tavalla lähelle tavallista ihmistä tarkastelemaan, millaista lukemistoa aivan tavallinen kansa on minäkin aikana lukenut.

    Lue lisää »