Monissa erilaisissa ja eri uskontojen piiriin kuuluvissa rituaaleissa painottuu puhtaus. Muslimi peseytyy ennen kuin astuu rukoilemaan moskeijaan. Vienan Karjalassa perinteisesti puhdistettiin pirtti savulla ja katajanoksilla sen jälkeen kun vainaja oli viety ulos.  Suomessa käytössä ollut synnytyksen jälkeinen kirkottaminen on nähtävissä rituaalisena puhtauden palauttamisena.

Miksi puhtaus on niin tärkeä teema rituaaleissa? Mitä rituaalinen puhtaus oikeastaan on ja miten sitä tuotetaan? Entä mitä on lika? Tämän päivän kansanomaisen uskonnollisuuden pariin yhä sankempinä parvina lehahtaneet enkelitkin liittyvät rituaaliseen puhtauteen.  Enkeleiden avulla puhdistetaan koteja, työpaikkoja ja ihmissuhteita. Ennen muuta enkeleiden energialla kuurataan puhtaaksi yksilön mieltä ja tunteita.  Miksi tunteet kaipaavat rituaalista puhdistusta? Ja ketkä tätä rituaalista tunnetyötä tekevät?

Identiteetin rakentaminen puhtauden avulla

Rituaalitutkimuksen klassikkoteos, antropologi Mary Douglasin Puhtaus ja vaara keskittyy rituaalisen puhtauden arvoituksen ratkaisemiseen.  Douglasin mukaan rituaalinen puhtaudesta huolehtiminen näyttäisi olevan yleismaailmallinen keino pitää ”meidät” erillään ”muista” eli vetää rajoja hyväksytyn ja torjutun asian, alueen, toiminnan tai arvon välille.  Näin rituaalinen puhtaus toimisi ennen muuta identiteetin konstruoinnin mekanismina. Joskus puhdas tarkoittaa jopa samaa kuin olla kunnon ihminen omassa yhteisössään.

Douglasin jälkeen rituaalisesta puhtaudesta on kirjoittanut moni.[i] Psykoanalyytikko Julia Kristeva kiinnittää kirjassaan Powers of horror huomion vielä rituaaleja pienempiin torjunnan käytäntöihin ja inhon reaktioihin, joilla ”oma” erotetaan ”toisesta”.  Ihmiset näyttäisivät vetävän ikään kuin vaistomaisen rajan sellaisiin asioihin, joiden kanssa eivät halua olla tai kykene olemaan kosketuksissa ja jota eivät halua osaksi itseään.

Sekä Douglasin että Kristevan ajattelu puhtaudesta ja liasta liittyy identiteetin rakentamiseen, rajaamiseen ja turvaamiseen. Douglas kuitenkin painottaa enemmän ryhmäidentiteettiä ja Kristeva yksilön omaa ruumiillista ja psyykkistä identiteettiä. Kristevan luonnehtimassa ilmiössä on jossain mielessä kyse rituaalien ”takana” vaikuttavasta mekanismista, joka kuitenkin aina toimii kulttuurin sääntöjen sisällä. 

Symbolinen lika ja moderni

Puhtauden toinen puoli on lika tai saasta eli se, mistä täytyy irrottautua ollakseen otollinen jumalille, arvollinen suorittamaan tiettyä tehtävää tai kelpo ihminen. Saasta ei ole fyysistä likaa, kuten kuraa tai pölyä, vaan jotain, joka sekoittaa yhteisön, kodin tai jonkin muun identiteetin perusyksikön järjestystä tai uhkaa tärkeää arvoa ja on siinä mielessä pahaa.  Rituaalinen lika on ylimääräistä, liikaa. Se voi olla esimerkiksi ulkopuolelta mukaan tarttunutta sairauden aiheuttajaa tai pahaa: Vienan Karjalassa ajateltiin, että vainajasta tai hautausmaalta saattoi tarttua ihmiseen kalmaa, kuoleman voimaa. Rituaalinen lika voi olla myös ihmisen omia syntisiä tekoja tai ajatuksia tai ihmiseen olemuksellisesti kuuluvaksi ajateltua perisyntiä.

Käsityksen ihmisen saastaisuudesta ja rituaalisesta puhdistautumisesta on helppoa ajatella kuuluvan yksinomaan vanhakantaiseen, epämoderniin uskonnollisuuteen tai peräti taikauskoon. Mutta onko näin?

Filosofi Paul Ricoeurin mukaan pahaa kuvaava symboliikka on historian saatossa muuttunut. Kun paha on aiemmin mielletty myyttisesti ulkoisen tahran kaltaiseksi, on se myöhemmin käsitetty uskonnollisesti synniksi ja lopulta yhä psykologisemmin syyllisyydeksi. Näiden välillä on kuitenkin lähinnä aste-ero ja kaikissa on kyse symbolisesta asiasta. Tahraksi – saatikka syyllisyydeksi – mielletty paha ei lähde pois tavallisella vedellä ja saippualla. Sen sijaan tarvitaan rituaalisesti oikein toimitetuttu teko ja siihen liittyvät sanat, kuten esimerkiksi synnintunnustus. Ricoeurille kokemus pahasta, ja sen kääntöpuolena puhtaasta ja hyvästä, on perustavanlaatuinen inhimillinen kokemus. Tuossa jännitteessä muodostuu sekä kokemus yhteisöstä että jokaisen ihmisyksilön kokemus omasta itsestä.

Rituaalisen puhtauden jäsennys löytyy myös nykyuskonnollisuudesta. Esimerkiksi suositussa energiahoitoihin lukeutuvassa reiki-hoidossa on paljolti kysymys puhdistautumisesta: reiki-hoitaja puhdistaa hoidettavan kehon ja mielen tiettyjen vaikuttavien rituaalisten symbolien avulla. Puhdistaminen on tärkeää reikin lisäksi myös monissa muissa tämän päivän eletyn uskonnon ilmiöissä – kuten enkeleihin liittyvissä uskonnollisissa käytännöissä.  

Taivaallinen puhdistus

Enkelit ovat lennähtäneet käytännön uskonnollisuuden kentälle viime aikoina yhä sankempina parvina. Enkeleihin liittyvää kirjallisuutta, taidetta, esineitä ja tapahtumia löytää helposti vaikkapa Internetin kautta. Yksi suosittu enkelikäytäntö tai  -rituaali on meditaatio ja toinen on enkelihoito tai -terapia. Nostan seuraavassa tarkastelun kohteeksi suositun yhdysvaltalaisen enkeliterapeutin Doreen Virtuen Angel meditation –cd-levyn. Sen rinnalle tuon enkeleiden kanssa toimivien suomalaisnaisten kanssa käymiäni keskusteluja.ii] Kummassakin puhdistautuminen nousee tärkeäksi teemaksi. Mutta millaista enkelten tuoma puhtaus on? Miten se saavutetaan? Ja mitä silloin olisi lika?

Meditaatio luokitellaan usein omaksi rituaalilajikseen, jossa on keskeistä ohjattu työskentely oman mielen kanssa. Doreen Virtuen enkelimeditaatio alkaa yksinkertaisella rentoutumisella, minkä jälkeen kutsutaan paikalle enkelit arkkienkeleistä alkaen. Meditoija ohjataan ajattelemaan, kuinka arkkienkeli Mikael puhdistaa hänen mielensä kaikesta turhasta lastista ja kuonasta. Mielikuva on hyvin konkreettinen, sillä puhdistaminen kuvataan sanalla imuroida (vacuum). Tämän jälkeen meditaatio palaa moneen otteeseen puhtauden teemaan. Puhdistamisen kohde voi olla koti, mutta ennen muuta se on tunteet ja ihmissuhteet. Puhdistamisesta käytetään vaihdellen sanoja purify ja clear. Jälkimmäinen täsmentää puhtauden selkeydeksi ja kirkkaudeksi; sellaiseksi tilaksi jossa ei ole epämääräisyyttä.

Suomalaisten naisten kokemukset

Haastattelemani suomalaiset enkelihoitajat ja enkeleiden kanssa elämänsä jakavat naiset tuovat puhtauden esille varsin samankaltaisella tavalla. Rituaalisen puhdistamisen kohteena ovat vääränlaiset energiat ja epämääräiset, joko nykyiset tai aikaisemmat tunnesiteet toisiin ihmisiin tai omaan itseen. Lika ja epämääräisyys nimetään huonoiksi energioiksi, jotka tarttuvat matkaan ja pinttyvät kiinni ja siten sitovat yksilöt negatiivisella tavalla omaan menneisyyteensä tai toisiinsa. Lisäksi huonot energiat tarttuvat esineisiin ja tiloihin, joissa ihmiset elävät, kuten koteihin ja työpaikkoihin. Ne voidaan kuitenkin puhdistaa enkeleiden puhtaalla energialla ja heidän avullaan sen periaatteen mukaan, että niin huono kuin hyväkin energia tarttuu. Koti on mahdollista puhdistaa vaikkapa salviasuitsukkeilla tai shamaanirummulla ja oma mieli kivien tai kynttilänvalon avulla. Ne kaikki nostavat energia- tai värähtelytasoja korkeammiksi ja puhtaammiksi.

Eräs haastateltava kertoi, kuinka hänen mukanaan tuomat enkelit puhdistavat työpaikan kaikista ikävien tapahtumien tai negatiivisten ihmisten tartuttamista huonoista energioista. Työtoverit kokevat ilmapiirin kevenevän ja kirkastuvan kun hän saapuu paikalle sairaalan leikkaussaliin. Hänen mielestään se ei ole mikään ihme: pyyhkiväthän hänen enkelijoukkonsa seinätkin puhtaiksi! Enkelit mielletään puhtaaksi energiaksi, johon maallinen lika ja saasta eivät tartu.

Puhtaita tunteita sekavassa maailmassa

On kiinnostavaa pohtia, mitä puhtaudella ja lialla ymmärretään sekä miksi puhtaus on tärkeä jäsennys ja arvo myös tämän päivän uskonnollisuudessa kuten enkelikäytännöissä.

Puhtaus näyttäisi tarkoittavan järjestystä, selkeyttä ja harmoniaa ja joskus myös kokonaisvaltaista terveyttä ja hyvinvointia. Tällaista puhtautta kaivataan koteihin ja työpaikoille, mutta myös ihmisyksilöiden välille, ihmissuhteisiin, sekä yksilön oman mielen sisälle. Tässä yhteydessä likaa ovat esteet ja epämääräisyydet, kuten vääränlainen energia ja erilaiset ”tunneblokit”.

Tämä on varsin ymmärrettävää sen valossa, kuinka paljon tunteista tänä päivänä puhutaan ja kannetaan huolta. Tunteet ovat selvästi tärkeä arvo nykykulttuurissa.  Yksilöitä kehotetaan kokemaan ja tunnistamaan tunteita sekä kantamaan vastuuta niistä. Väljää terapiapuhetta viljelevä ja yksilön ilmaisua korostava kulttuuri on tehnyt tunteista paitsi yksilön ”sisäisen” elämän tärkeän todellisuuden, näyttämön ja oppimisen kentän, myös sosiaalisen välineen ja pääoman, jonka käyttötaitoa kuulutetaan sekä työ- että yksityiselämässä. Uskontotieteilijät Ole Riis ja Linda Woodhead esittävät lisäksi, että uskonnoissakin on tärkeässä mielessä kyse tunteiden säätelystä. Tietynlaisia (haluttuja, terveelliseksi tai tarpeelliseksi käsitettyjä) tunteita vaalitaan ja toisia torjutaan.

Puhtaus on selkeä ja konkreettinen tapa jäsentää maailmaa ja sen osana erilaisia identiteettejä ja omaa itseä.  Haave puhtaasta kodista, puhtaista ihmissuhteista ja selkeistä puhtaista tunteista on houkutteleva monimutkaisessa ja epämääräisessä maailmassa, jossa kaikki muuttuu jatkuvasti. Tunteet eivät kuitenkaan koskaan ole vain yksilön asia. Ne ovat myös tärkeä tapa, jolla yksilöt ovat kiinni toisissaan, yhteisössä ja kulttuurissa. Siksi kysymys tunteista ja tunnetyöstä on myös uskonnollinen, yhteiskunnallinen ja poliittinen kysymys. Tunteiden puhdistaminen on rituaali, jolla rakennetaan omaa ja yhteistä maailmaa tiettyjen tavoitteiden mukaiseksi.

Kiinnostavan juonteen asiaan tuo sukupuolen näkökulma. Enkelikäytännöt ovat pitkälti naisten kulttuuria. Samoin myös puhtauteen liittyvät käytännöt ja vastuu säädellä tunteita ovat paljolti naisten kulttuuria. Kenties kulttuurimme onkin delegoinut tunteiden säätelyyn liittyviä toimia ja rituaaleja enimmäkseen naisille – ja naiset ovat ottaneet tehtävän vastaan. Esimerkiksi enkelten avulla he nyt puunaavat elämämme ja tunteidemme sokkeloita puhtaiksi.
 

Kirjoittaja Terhi Utriainen on uskontotieteen yliopistonlehtori Helsingin yliopistossa.

Kirjallisuutta

Douglas, Mary: Puhtaus ja vaara. Tampere: Vastapaino, 2002.

Kristeva, Julia: Powers of horror: an essay on abjection. New York: Columbia University Press, 1982.

Long, Thomas L.: “Purity and pollution” – The Routledge Encyclopedia of Religious Rites, Rituals and Festivals. Toim. Frank A. Salamone. New York: Routledge, 2004. 350–354.

McGuire, Meredith: Lived Religion. Faith and Practice in Everyday Life. Oxford: Oxford University Press, 2008.

McPherson, Judith:  Women and Reiki. Energetic/Holistic Healing Practice. London: Equinox, 2008.

Ricoeur, Paul: Symbolism of Evil. New York: Harper & Row, 1967.

Riis, Ole & Woodhead, Linda: A Sociology of Religious Emotion. Oxford: Oxford University Press, 2010.


[i] Tematiikka on kiehtonut Raamatun ja ennen muuta Vanhan testamentin ja sen kulttuuripiirin tutkijoita yllättävän paljon.

[ii] Aineisto kuuluu Åbo Akademin Post-secular culture and a changing religious landscape in Finland huippuyksikkö -projektiin. Haastattelujen ja kenttätöiden teko on tätä artikkelia kirjoitettaessa käynnissä.