Ratkaisuyrityksiä El Salvadorin luterilaisen kirkon talousahdinkoon vuosina 2004 - 2009

”Köyhä kirkko on köyhien kirkko.” Tämä slogan köyhästä kirkosta on El Salvadorin luterilaisen kirkon piispa Medardo Gómezin usein viljelemä lause kumppanuuskirkkoystäville. Vuonna 1952 yhdysvaltalaisen konservatiivisen luterilaisen kirkon, Missouri-Synodin, lähetystyöstä alkunsa saanut kirkko on ollut köyhä alusta saakka ja on sitä yhä vuonna 2015. Tarkastelen artikkelissani, miten köyhän kirkon talousahdinkoa pyrittiin ratkomaan vuosina 2004 – 2009 sekä millaista valtataistelua se aiheutti Luterilaisen Maailmanliiton ja El Salvadorin luterilaisen kirkon välillä. Naisten syrjintää ja ikärasismin tuntomerkkejä oli myös havaittavissa.

Pyöreän pöydän neuvottelut eli Mutirão-prosessi

El Salvadorin luterilaisen kirkon taloudellinen riippuvuus alkoi vuonna 1952, jolloin ensimmäinen luterilainen seurakunta perustettiin El Salvadorin itäiseen osaan ja Missouri Synodi tuki taloudellisesti niin työntekijöiden palkkausta kuin kirkon rakentamista. Sisällissodan aikana 1980 - 1992 El Salvadorin kirkon käytäntö ja teologia muuttuivat konservatiivisesta eräänlaiseen vapautuksen teologian luterilaiseen muotoon, elämän teologiaan. Kirkko alkoi muun muassa auttaa sisällissodasta kärsiviä ihmisiä perustamalla pakolaiskeskuksen Usko ja toivo. Lisäksi se aloitti maallikkojen kouluttamisen ja vihki ensimmäiset naiset diakonipapeiksi vuonna 1986.

Kirkon kehitys johti välirikkoon Missouri Synodin kanssa sekä taloudellisen tuen loppumiseen 1980-luvun puolivälin jälkeen. Synodin sijaan monet muut yhdysvaltalaiset, saksalaiset ja pohjoismaiset kirkot ryhtyivät tukemaan El Salvadorin luterilaisen kirkon vahvaa sosiaalista työtä. Sisällissodan päättymisen jälkeen kirkko aloitti laajan kumppanuuskirkko-ohjelman. Vuonna 2004 El Salvadorin luterilaisella kirkolla ja sen seurakunnilla oli noin 60 kumppanuuskirkkoa, - hiippakuntaa ja -seurakuntaa USA:ssa, Kanadassa, Saksassa, Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa. Lähes kaikki tukivat taloudellisesti ystävyysseurakuntiaan tai kokonaiskirkkoa.

Luterilainen Maailmanliitto käynnisti vuonna 2004 ns. Mutirão-prosessin. Mutirão on portugalia ja tarkoittaa avointa paikkaa tai toria. Prosessin tarkoitus oli keskittyä vahvistamaan El Salvadorin luterilaisen kirkon itsekannattavuutta. Muita tavoitteita olivat kirkon rakenteiden muuttaminen, kirkon rohkaiseminen läpinäkyvyyteen hallinnollisissa asioissa ja mahdollisuuksien antaminen nuoremmille ihmisille edetä johtaviin virkoihin.

Luterilainen Maailmanliitto, muut ulkomaiset toimijat ja El Salvadorin luterilainen kirkko

Kun Mutirão-prosessi alkoi vuonna 2004, El Salvadorin luterilainen kirkko kirkasti missiotaan ja visiotaan ja muistutti yhteistyökumppaneitaan yleisen pappeuden vahvaan tulkintaan perustuvasta elämän teologiasta, jonka keskiössä ovat syrjäytyneet ja heikossa asemassa olevat ihmiset. Lisäksi piispa Gómez ulotti kirkon mission koskemaan LML:n Maailmanpalvelun Keski-Amerikan työtä, kun hänen tekstinsä julkaistiin LML:n Keski-Amerikan työn vuosiraportissa vuonna 2005.  Gómez muistutti, että LML:n Maailmanpalvelu on ollut ja sen tulee olla harmoniassa Keski-Amerikan luterilaisten kirkkojen profeetallisen tehtävän kanssa. Gómez halusi muistuttaa viestillään LML:a El Salvadorin ja Keski-Amerikan muiden luterilaisten kirkkojen identiteetistä, jossa heikoilla, syrjäytyneillä ja köyhillä on keskeinen sija. Lisäksi hän varsin suoraan halusi myös linjata LML:n Keski-Amerikan työtä.

Valtataistelua LML:n pääsihteeri Martin Jungen sekä El Salvadorin luterilaisen kirkon piispa Gómezin välillä ei voinut olla huomaamatta Mutirão-prosessin aikana. Kun Martin Junge LML:n mandaatilla puuttui itsenäisen jäsen kirkon rakenteisiin ja talouteen käynnistämällä Mutirão-prosessin, piispa Gómez vastasi siihen muistuttamalla kirkkonsa elämän teologiasta.

El Salvadorin luterilainen kirkko, jonka vastuulle Mutirão-prosessin edistäminen oli siirtynyt, organisoi heinäkuussa 2007 ensimmäisen kumppanuuskirkkotapaamisen, johon osallistui noin 20 eri maan kirkkojen, seurakuntien ja organisaatioiden edustajaa. Toinen tapaaminen järjestettiin San Salvadorissa marraskuussa 2009. Silloin paikalla oli noin 80 ulkomaista edustajaa. Tuolloin tuli kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun El Salvadorin hallituksen joukot murhasivat seitsemän jesuiittapappia, heidän taloudenhoitajansa ja tämän tyttären. Samaan aikaan myös luterilaisen kirkon johtohenkilöitä joutui pakenemaan maasta. Lisäksi vuoden 2006 marraskuussa luterilaisen kirkon Carrillon diakonipastoripariskunta murhattiin. Marraskuu on marttyyrien kuukausi niin El Salvadorin katoliselle kuin myös luterilaiselle kirkolle.

Luterilainen kirkko odotti, että kumppanuuskirkkojen kanssa muistellaan yhdessä marttyyreita. Junge sen sijaan muistutti, että kokoontumisen päätavoite oli El Salvadorin luterilaisen kirkon itsekannattavuus. Hän toi esiin puheessaan, että useat Latinalaisen Amerikan luterilaiset kirkot ovat syntyneet eurooppalaisen maahanmuuton sekä lähetystyön tuloksina ja että niiltä puuttuu uusia sosiaalisia yhteisöaktiviteettien malleja verrattuna muihin menestyneisiin kirkkoihin. Hänen mielestään luterilaisten kirkkojen jäsenpohja on entistä köyhempää ja kirkot eivät ole itsekannattavia, eikä niillä ole asianmukaista taloushallintoa. Junge myös esitti, että Latinalaisen Amerikan luterilaiset kirkot olivat kehittyneet pappiskeskeisiksi, vaikka opinkappale yleisestä pappeudesta oli yhä keskeinen. Kiireellisiksi Latinalaisen Amerikan kirkkojen haasteiksi Junge nosti kirkkojen teologisen identiteetin sekä työntekijöiden ja vapaaehtoisten kouluttamisen. Lisäksi hän nosti esille kysymyksen vallasta pappiskeskeisissä kirkoissa, joissa seurakuntalaiset ovat periferiassa. Jungen äänenpainoissa kuului, että hänet oli vain muutama viikko ennen neuvottelua valittu LML:n pääsihteeriksi.

Jungen kritiikki osui arkaan kohtaan El Salvadorin luterilaisessa kirkossa. Piispa Gómezin käsitys yleisestä pappeudesta on elämän teologian ydin. Kirkko julkaisi tapaamisessa kumppanuuskirkkokäsikirjan, jossa luterilaisen kirkon itseymmärrykseen ja identiteettiin kuuluva elämän teologia oli jälleen ilmaistu entistä ytimekkäämmin. Luterilainen kirkko pyrki näin puolustautumaan teologialla.

Syrjintä, ikärasismi ja sukupuolten tasa-arvo

Mutirão-prosessin eräs tavoite oli antaa nuoremmille tilaa kirkon johtopaikoilla työalajohtajina. Ongelmana oli se, että näissä viroissa oli pappisnaisia, jotka sisällissodan aikana olivat henkensä altistaen toimineet kärsiviä ja köyhiä auttaen. Muutamat naisista kokivat, että heitä painostettiin sanoutumaan irti täyttääkseen prosessin tavoitteet. Lisäksi naiset olivat sitä mieltä, että heidän irtisanomisensa uhka oli sukupuoleen ja ikään sidottua. Se kohdistui vain kokeneisiin eläkeikää lähellä oleviin naisiin.

Naiset kohdistivat syytöksenä syrjinnästä Martin Jungeen. Köyhän kirkon kokeneet naispuoliset työntekijät, jotka olivat riippuvaisia taloudellisesta avusta, kokivat, että ulkomaalaiset vallan ja talouden edustajat yrittivät syrjäyttää heidät. El Salvadorin luterilaisen kirkon johtoryhmä päätti kuitenkin toisin, ja irtisanomisuhan kohteena olleet naiset saivat pysyä kirkon työntekijöinä.

Yhteenveto vai köydenveto?

LML:n käynnistämä Mutirão-prosessi oli yksi yritys saada köyhä kirkko taloudellisesti jaloilleen rakennemuutoksen avulla. Talouslähtöisesti perusteltu yritys koettiin ulkopuolelta tulevaksi, eivätkä salvadorilaiset sisäistäneet sen tavoitteita. Ehkä koettiin, että El Salvadorin luterilaisen kirkon identiteetti ja itseymmärrys olisivat muuttuneet liikaa toimittaessa ulkomaisten tahojen toiveiden mukaan. Vallan suhteiden verkostossa LML ja muut ulkomaiset tahot sekä piispa Gómez ja El Salvadorin luterilainen kirkko taistelivat siitä, kenellä on valta määrätä, miten köyhässä kirkossa toimitaan. Valtataistelussa elämän teologialla ja taloushallinnon kielellä argumentointi eivät kohdanneet toisiaan.

 

Kirjoittaja Heli Aaltonen, TT, toimii tällä hetkellä apurahatutkijana Turussa. Aaltosen postdoc-tutkimuksen aiheena on sukupuolen merkitykset työnohjauksessa. Väitöstutkimuksensa hän teki El Salvadorin luterilaisen kirkon naisista ja heidän tiestään johtajuuteen ja pappeuteen.

Lähteet ja kirjallisuus:

Aaltonen, Heli: Kirkko köyhyyden ja väkivallan keskellä: El Salvadorin luterilainen kirkko. Lähetysteologinen aikakauskirja – Journal of Mission Theology 9, 55-68. 2007.

Aaltonen, Heli: Fe y Esperanza: Women’s Road to Leadership and Ministry in the Lutheran Church of El Salvador 1952–2009. Väitöskirja. Åbo Akademi, 2013.

Andrée, Uta: Die Theologie des Lebens: Die Lutherische Kirche in El Salvador auf dem Weg des Friedens und der Gerechtigkeit. Väitöskirja. Frankfurt am Main, 2005.

Junge, Martin: ”Sustentabilidad de la iglesia. Apuntes intermedios del programa de la FLM en América Latina”. A presentation of Martin Junge, San Salvador, sister parish meeting (11.11.2009). Kirjoittajan hallussa.

LML vuosiraportti: Annual Report Central American Programme, Lutheran World Federation, Department for World Service, 2005.

Mutirão-prosessin pöytäkirjat 2004-2009. Kirjoittajan hallussa.