Leipäjonoissa käyvät ja suonensisäisten huumeiden käyttäjät ovat 2010-luvun hyvinvointivaltion muukalaisia. Heidän hyvinvointinsa ja elämänlaatunsa poikkeaa hyvinvoivasta enemmistöstä. Sosiaalinen etäisyys on niin suurta, ettei tavallinen kansa tunnista huono-osaisuuden notkelmiin vajonneiden ihmisten todellisuutta.

Suomalaisten suuri enemmistö voi paremmin kuin koskaan aiemmin. Osa ihmisistä on 2010-luvun Suomessa kuitenkin pudonnut hyvinvoinnin ulkopuolelle muukalaisiksi enemmistön katseiden ulottumattomiin. Leipäjonot ovat vakiintuneet kuvaamaan suomalaista huono-osaisuutta. Niiden olemassa oloa on kutsuttu myös hyvinvointivaltion vuotavaksi haavaksi.

Sosiologian klassikon Georg Simmelin mukaan muukalainen on samaan aikaan etäällä ja lähellä, samaan aikaan ryhmän jäsen ja silti jollain tavalla ulkopuolinen. Esimerkkejä huono-osaisten ryhmistä, 2010-luvun muukalaisista, ovat leipäjonoissa käyvät ja suonensisäisten huumeiden käyttäjät. Ruoka-apuilmiö konkretisoituu leipäjonoina ja yhteisruokailuina, joita on erityisesti suurimmissa suomalaisissa kaupungeissa. Kolmannen sektorin järjestöjen ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon järjestämissä ruoanjakeluissa jaetaan pääasiassa kauppojen ylijäämäruokaa sekä Euroopan unionin vähävaraisille tarkoitettua ruoka-apua. Terveysneuvontapisteissä käy suonensisäisiä huumeita käyttäviä asiakkaita, jotka vaihtavat käytettyjä huumeneuloja puhtaisiin. Terveysneuvontapisteistä saa lisäksi tietoa terveydenhoidosta, tartuntataudeista ja hoitopaikoista. Toiminta on osa ehkäisevää päihdetyötä, joka on turvattu lain nojalla.

Tutkimuksessamme selvitetään, keitä suomalaisessa ruoka-avussa ja terveysneuvontapisteissä käy ja kuinka he käyttävät erilaisia tukia ja palveluja. Lisäksi selvitetään huono-osaisten elämässä pärjäämistä ja hyvinvointia sekä hyvinvoinnin etäisyyttä väestöön. Tutkimus on osa laajempaa Itä-Suomen yliopiston suomalaisen huono-osaisuuden tutkimuskokonaisuutta. Koska huono-osaisimpia ihmisiä ei tavoiteta perinteisin kyselytutkimusmenetelmin, on heidät tavoitettu tähän tutkimukseen Itä-Suomen yliopiston keräämien väestönäytteiden avulla. Näytteet on kerätty niistä palveluista, joissa huono-osaiset tulevat näkyviksi ympäröivälle yhteiskunnalle ja heidät kohdataan.

Leipajono 400

Ruoka-avussa ja terveysneuvontapisteissä käyvät

Leipäjonoissa käyvistä noin puolet on naisia ja puolet miehiä. Iän perusteella suuri osa ruoka-avussa käyvistä on 46-vuotiaita ja sitä vanhempia. Kolmannes on käynyt korkeintaan peruskoulun. Puolet työikäisistä kävijöistä on työttömiä tai lomautettuja. Työelämässä on mukana ainoastaan joka kahdeksas. Eläkeläisiä on runsaasti, mutta opiskelijoita suhteellisen vähän. Suuri enemmistö asuu vuokralla ja asunnottomia on kahdeksan prosenttia. Yksin asuminen on yleistä.

Ruoka-avussa käyviin verrattuna terveysneuvontapisteissä käyvät ovat huomattavasti nuorempia: viisikymppiset terveysneuvontapisteissä käyvät suonensisäisten huumeiden käyttäjät ovat suhteellisen harvinainen ilmiö, sillä pitkään jatkunut kovien huumeiden käyttö ei ennusta korkeaa elinikää. Terveysneuvontapisteissä käyvistä kaksi kolmesta on miehiä. Yli puolet kävijöistä on suorittanut korkeintaan peruskoulun. Reilu kaksi viidestä on työttömiä tai lomautettuja. Asunnottomia tai tukiasunnossa asuvia on kolme kymmenestä − enemmistö asuu vuokralla, ja on yksin asuvia ja lapsettomia.

Pärjääminen, hyvinvointi ja elämänlaatu

Ruoka-avussa ja terveysneuvontapisteissä käyvät ihmiset kokevat pärjäävänsä elämässään koko väestöä heikommin ja terveysneuvontapisteissä käyvät pärjäävät ruoka-avussa käyviä heikommin. Heikoin pärjäämisen kokemus on terveysneuvontapisteissä käyvillä nuoremmilla ikäryhmillä sekä naisilla. Hyvinvoinnin kolme keskeistä osatekijää ovat tyypillisesti terveys, materiaalinen hyvinvointi sekä koettu hyvinvointi. Siinä missä elämässä pärjääminen toimii hyvinvoinnille ennakkoehtona, ruoka-avussa käyvät ja suonensisäisten huumeiden käyttäjät ovat kauttaaltaan muuta väestöä heikommassa asemassa myös elämänlaatunsa suhteen. Ongelmat elämänlaadussa liittyvät muun muassa heikentyneeseen terveydentilaan sekä elämään ja elintasoon tyytymättömyyteen.

Kokemus taloudellisesta hyvinvoinnista on myös heikkoa suhteessa koko väestöön. Ongelmat näkyvät kykenemättömyytenä selviytyä veloista ja käsityksenä riittämättömästä avun ja tuen saannista kaupungilta ja seurakunnilta. Molemmat huono-osaisten ryhmät ovat niin pärjäämisensä ja hyvinvointinsa kuin elämänlaatunsa suhteen sosiaalisen etäisyyden päässä koko väestöstä (kuvio 1). Vielä heikommassa asemassa ovat ne huumeiden käyttäjät, jotka eivät kykene edes neulanvaihtopisteisiin asti, ja joita ei ole tavoitettu. Vastaavasti ruoka-apu ei tavoita esimerkiksi kotiensa vangeiksi jääneitä liikuntarajoitteisia.

laihiala

Kuvio 1. Ruoka-avussa ja terveysneuvontapisteissä käyvien kokemukset elämänlaadusta ja niiden etäisyys väestöön.

Huono-osaiset muukalaisina hyvinvoinnin keskellä

Suomalaisen yhteiskunnan eriarvoistuminen näkyy huono-osaisuutena, joka kasautuu ja tiivistyy yhteiskunnan reunoille huono-osaisuuden notkelmiksi. Huono-osaisuuden notkelma on erityisesti 2000-luvulla akateemiseen keskusteluun noussut käsite, jolla kuvataan ihmisryhmiä, joiden elintaso, elämänlaatu ja elämäntapa poikkeavat huomattavasti koko väestön hyvinvoinnista. Sosiaalinen etäisyys ihmisryhmien välillä on paikoin kasvanut niin suureksi, että erilaisia elämäntilanteita ei enää tunnisteta. Ruoka-apu, soppakeittiöt, diakoniatyö ja leipäjonot sekä erilaiset terveysneuvontapisteet ja muut matalan kynnyksen palvelupisteet keräävät huono-osaisia ihmisiä erilaisista sosiaalisista taustoista ja tekevät heidät näkyviksi muulle väestölle.

Yhteiskuntapoliittisesti on ensisijaista huolehtia ennaltaehkäisyn keinoin siitä, että kenenkään ei tarvitsisi joutua turvautumaan ruoka-apuun ja että terveysneuvontapisteitä olisi tarjolla riittävästi. Sosiaaliturva ja -palvelut on järjestettävä institutionaalisesti niin, että väestöryhmien välinen sosiaalinen etäisyys pienenisi. Matalan kynnyksen moniammatilliset palvelut, joissa ihminen saa avun kerralla yhdestä paikasta ovat tärkeitä pärjäämiselle ja hyvinvoinnille, mutta toteutuvat lähinnä juhlapuheissa. Haittojen lievittäminen, puhtaat neulat ja nälän poistaminen hetkellisesti ruokakassilla auttavat monia pärjäämään, pysymään hengissä ja osaltaan hyödyntävät myös ympäröivää yhteiskuntaa. Nämä keinot tarvitsevat kuitenkin parikseen myös kokonaisvaltaisempaa auttamisotetta: ihmisten kohtaamista, jalkautuvaa työtä, palveluohjausta julkisiin palveluihin, ongelmien laajempaa tarkastelua ja niihin pysyvämpien ratkaisujen etsimistä.

Kun huono-osaisuuden notkelmia on alettu tunnistaa ja tiedetään, keitä ruoka-avussa ja terveysneuvontapisteissä käy ja kuinka he asemoituvat palveluiden ja tulonsiirtojen verkkoon, on ensisijaisen tärkeää ojentaa notkelmiin auttava käsi − osa ihmisistä on muuten vaarassa jäädä ilman yhteiskunnan tukea ja apua.

Suomen evankelis-luterilainen kirkko on ollut aktiivinen toimija erityisesti ruoka-avun jakamisessa. Jo Vanha testamentti kehottaa auttamaan erityisesti neljää ihmisryhmää: muukalaisia, leskiä, orpoja ja köyhiä. Uusi testamentti jatkaa puolestaan laupeuden ajatuksella köyhiä, sairaita ja vankeja kohtaan. Hyvinvointivaltion vuotavat haavat luovat riskin, että huono-osaisimpien auttaminen jää vapaaehtoisuuden, kirkon ja kolmannen sektorin varaan, kun julkinen valta ei kanna sille kuuluvaa vastuutaan. Ruoka-avussa ja terveysneuvontapisteissä käyvät nykyajan muukalaiset ovat myös hyvinvoivan enemmistön ja usein erityisesti sen etua ajavan politiikan asia. Muukalaiset ovat keskuudessamme tänään, eivätkä lähde huomenna. Huono-osaisten auttaminen ja sitä kautta heidän hyvinvointinsa lisääminen on tärkeää myös yhteiskuntarauhan kannalta.

 

Kirjoittajat:

Maria Ohisalo on valtiotieteiden maisteri, joka toimii projektitutkijana ja tohtorikoulutettavana Itä-Suomen yliopistossa. Ohisalon keskeisiä tutkimusteemoja ovat huono-osaisuus, marginalisaatio ja eriarvoisuus sekä poliittiset prosessit. Ohisalon tekeillä oleva väitöskirja käsittelee suomalaista ruoka-apua käytäntönä ja ruoka-avussa käyvien huono-osaisuutta, elämänlaatua ja sosiaalista etäisyyttä väestöön.

Tuomo Laihiala on valtiotieteiden maisteri, joka toimii projektitutkijana ja tohtorikoulutettavana Itä-Suomen yliopistossa. Laihiala on kiinnostunut väestöryhmien välisistä sosiodemografista eroista ja erityisesti sukupuolen ja sosiaalisen kerrostuneisuuden välisistä mekanismeista. Hän on tutkinut yhdessä Maria Ohisalon kanssa muun muassa huono-osaisuuden kasautumista ja huono-osaisten elämänlaatua ja hyvinvointia.

Kuva: Tuomo Laihiala

Kirjallisuus ja lähteet:

A-klinikkasäätiö, Toimipisteet (luettu 3.5.2015)

Hänninen, Sakari; Karjalainen, Jouko; Lehtelä, Kirsi-Marja & Silvasti, Tiina (toim.): Toisten pankki. Ruoka-apu hyvinvointivaltiossa. Helsinki: Stakes, 2008.

Lehtelä, Kirsi-Marja & Kestilä, Laura: Kaksi vuosikymmentä ruoka-apua. Teoksessa: Suomalaisten hyvinvointi, Marja Vaarama, Sakari Karvonen, Laura Kestilä, Pasi Moisio & Anu Muuri (toim.), Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2014, 270–281.

Mäkinen, Virpi: Lasaruksesta leipäjonoihin. Köyhyys kirkon kysymyksenä. Jyväskylä: Atena Kustannus Oy, 2002.

Ohisalo, Maria: EU:n ruoka-apuohjelman vaikutus ruoka-avun vakiintumiseen Suomessa. Teoksessa: Huono-osaisten hyvinvointi Suomessa, Mikko Niemelä & Juho Saari (toim.), Helsinki: Kelan tutkimusosasto, 146–170, 2013.

Ohisalo, Maria; Laihiala, Tuomo & Saari, Juho: Huono-osaisuuden ulottuvuudet ja huono-osaisuuden kasautuminen leipäjonoissa, Yhteiskuntapolitiikka 80 (2015) (Hyväksytty julkaistavaksi).

Ohisalo, Maria & Saari, Juho: Kuka seisoo leipäjonossa? Ruoka-apu 2010-luvun Suomessa. Helsinki: Kunnallisalan kehittämissäätiö, 2014.

Saari, Juho: Huono-osaiset – Elämän edellytykset yhteiskunnan pohjalla. Helsinki: Gaudeamus, 2015.

Silvennoinen, Kirsi; Koivupuro, Heta-Kaisa; Katajajuuri, Juha-Matti; Jalkanen, Lotta & Reinikainen, Anu: Ruokahävikki suomalaisessa ruokaketjussa. Foodspill 2010–2012 -hankkeen loppuraportti. Helsinki: Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, 2012.

Simmel, Georg: Suurkaupunki ja moderni elämä: Kirjoituksia vuosilta 1895–1917. Helsinki: Gaudeamus, 2005.

Vaarama, Marja; Karvonen, Sakari; Kestilä, Laura; Moisio, Pasi & Muuri, Anu: Suomalaisten hyvinvointi 2014. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2014.