SYP:n entinen pääjohtaja ja seurakunta-aktiivi Ahti Hirvonen on todennut useaan otteeseen, että kirkko on elänyt yli varojensa. Miten hän näkee tilanteen tänä päivänä, onko muutosta tapahtunut parempaan vai huonompaan suuntaan? Toisin sanoen, loppuvatko kirkolta rahat?Hirvonen_AhtiAhti Hirvonen. Kuva: Pekka Rautio

− Tarkoitan yli varojen elämisellä sitä, että kirkon eläkejärjestelmä oli aina 1990-luvun alkupuolelle asti saman sisältöinen kuin julkisen hallinnon eläkejärjestelmät. Varoja siis kerättiin vain sen verran, mitä tarvittiin eläkkeiden maksamiseen. Toisin sanoen eläkkeitä ansaittiin paljon, mutta niitä ei rahastoitu juuri lainkaan, Hirvonen toteaa.

− Toki rahastoa on kerätty viime vuosina suurin piirtein sitä tahtia, mitä eläkevastuu on kasvanut, mutta vanha syömävelka on edelleenkin siellä. Ja tuo velka oli viime vuoden lopussa noin 3,5 miljardia euroa, Hirvonen jatkaa.

Kirkon tulojen supistuessa ja jäsenkunnan vähentyessä edellä mainittu tilanne on Hirvosen mielestä vakava ongelma. Sopeutuminen merkitsisi yksinkertaisesti kulujen pienentämistä.

− Kirkon työhän on sen laatuista, että tehtäväkenttä on loputon. Sanoman levittäminen ja lähimmäisen rakkauden toteuttaminen ovat rajattomia tehtäviä, eikä niitä saada lopullisesti hoidettua millään resursseilla.  Kirkon pitää itse päättää, kuinka suuren urakan se tästä tehtävästä ottaa.

Mikäli kirkon eläkejärjestelmään ja eläkevastuisiin liittyviä ongelmia ei saada tulevaisuudessa ratkaistua, uhkaa sitä pahimmassa tapauksessa joutuminen selvitystilaan. Lisäksi eläkeongelman hoitamista vaikeuttaa huomattavasti myös se, että seurakunnat myyvät jo nyt omaisuuttaan kattaakseen kulujaan.

− Jos likvidi omaisuus menee tähän, ei eläkevastuuvajeen kattamisen suhteen ole enää mitään tehtävissä, Hirvonen tiivistää vakavana.

− Siksipä nyt olisikin ehdottomasti siirrettävä esimerkiksi miljardi euroa eläkerahastoon, vielä kun tämä on mahdollista.

Hallintojärjestelmän keventäminen ja johtamisen haasteet

Hirvosen mielestä kirkon taloushallintotehtävien keskittäminen yksittäisistä seurakunnista seurakuntayhtymille tai hiippakuntiin on oikea suuntaus. Ei niinkään se, että seurakuntia yhdistetään jättimäisiksi yksiköiksi.
− Kirkkoherrojen ja seurakuntaneuvostojen tulisi voida keskittyä kirkon perustehtävien hoitamiseen, eikä taloudenpitoon.

Entä miten kirkon taloutta sitten tulisi hoitaa?

− Ensinnäkin olen sitä mieltä, ettei kirkon nykyjohto ole vastuussa siitä, että hallintojärjestelmä on rakenteeltaan niin raskas. Mutta sen sijaan se on vastuussa siitä, että järjestelmää kevennettäisiin. 

Raskas rakenne on perua siitä, että kirkko on julkishallinnollinen yhteisö ja että siellä käytetään hyvin pitkälti samaa johtamismallia kuin kunnissa.
− Ja kun nykyinen malli on viemässä kunnat suuriin vaikeuksiin, vie se kirkon vielä suurempiin vaikeuksiin, sillä kirkkohan on itse asiassa vapaaehtoisen rahoituksen varassa toimiva yhteisö, Hirvonen muistuttaa.

Kirkko on siis nykypäivänä muuttumassa entistä enemmän kohti kolmannen sektorin yhteisöä, jolla on kuitenkin yhä edelleen taustallaan julkisen sektorin raskas hallinto.

Täältä löytyvät Hirvosen mukaan johtamisen suurimmat haasteet: kuinka keventää hallintorakennetta ja saada johtotehtäviin päteviä ihmisiä heidän osaamisensa perusteella.

Eikä tilannetta helpota se, että kirkkolait on säädetty aikanaan hyvin vaikeasti muutettavaksi luterilaisuuden asemaa suojaamaan. Kokonaan toinen kysymys myös on, kuinka realistisia mahdolliset muutokset ovat ja onnistuvatko ne.

− Jos ne eivät onnistu, sitten pitää perustaa uusi kirkko, Hirvonen pamauttaa.

Ajatuksia kirkon tulevaisuudesta

Ahti Hirvonen puhuu henkilökohtaisesti mieluummin kirkon talousasioista sekä johtamisesta kuin opillisista kysymyksistä.

− Uskon kuitenkin itse hyvin vahvasti kirkon sanomaan.

Kirkon toimintaan Hirvonen hakeutui mukaan vuonna 1981 muuttaessaan Taivallahden seurakunnan alueelle. Seurakuntaneuvoston jäsenyyttä seurasi myös muita luottamustehtäviä mm. Tuomayhteisössä ja HelsinkiMissiossa.

Omaa tyyliään hän kuvailee kyseenalaistajaksi.

– Minusta hallituksen tai johtokunnan jäsenen tärkein tehtävä on kyseenalaistaa – ei siis vastustaa, vaan kysyä, miksi tehdään näin ja mitä muita vaihtoehtoja voisi olla olemassa. Aina tästä ei ole kuitenkaan pidetty, etenkin jos katsotaan, että on varaa tehdä kaikki asiat niin kuin on ennenkin tehty, Hirvonen huomauttaa.

Mitä mieltä hän on oman luottamustehtävätaustansa pohjalta kirkon tulevaisuudesta sen perustehtävän, kristillisen sanoman levittämisen ja lähimmäisenrakkauden toteuttamisen suhteen?

− Kirkon perustehtävä on luonteeltaan pysyvä, eikä sitä kannata lähteä vesittämään. Tässä tilanteessa olisi kuitenkin tärkeää käydä läpi kirkon hallintorakenteet sekä tehtävät miettien sitä, miten ne välittömästi tai välillisesti tukevat tätä missiota.

Samassa yhteydessä Hirvonen puhuu myös eri työtehtävien tarkoituksellisuuden pohtimisesta sekä toimintarakenteen pitämisestä mahdollisimman yksinkertaisena ja ihmisläheisenä.
− Seurakuntayhtymissä voitaisiin hoitaa välitön hallinto ja talous, ja hiippakuntatasolla tulisi päättää kaikki yhtä hiippakuntaa koskevat asiat. Useampaa hiippakuntaa koskevat asiat voitaisiin käsitellä kirkkohallituksessa. Opillisten kysymysten päättämisen Hirvonen siirtäisi kirkolliskokoukselta piispainkokoukselle.

− Päätökset pitäisi tehdä mahdollisimman lähellä siellä, missä päätettävät asiat tapahtuvat, hän korostaa.

Kirkon uudistumisen haasteet

Minkä tekijöiden Hirvonen katsoo hidastavan kirkon uudistumista?

− Perustehtävän pysyessä samana on ehkä kuviteltu, että sitä tulee toteuttaakin aina samalla tavalla. Ja kun kirkkoon kuuluvien osuus on myös ollut huomattavan suuri, on ajateltu, että näinhän tämä tulee tehdä. Taloudellista painetta uudistumiseen ei siis ole tullut.

Tulevaisuudessa keskeistä on se, mihin suuntaan kirkko tehtäväkenttäänsä kohdistaa.
− Pelkän diakoniatyön tekemiseen nykyinen koneisto on ainakin aivan liian raskas, Hirvonen toteaa.

Omat haasteensa kirkon toiminnalle tuo lisäksi nykyinen maallistumiskehitys. Toisaalta asetelma kirkon sisälläkään ei ole ongelmaton:
− Sellainen tilanne on hyvin riskialtis, missä 20 % kirkon jäsenistä osallistuu toimintaan ja 80 % maksaa jäsenmaksua osallistumatta muutoin toimintaan kuin mahdollistamalla maksujensa kautta ensin mainitun viidenneksen uskonnon harjoittamisen.

Sinänsä kirkon jäsenkehitykselle ei ole Hirvosen mukaan paljoa tehtävissä. Se noudattaa muualla yhteiskunnassa vallitsevia trendejä.
− On utopistista ajatella, että enää palattaisiin tilanteeseen, missä 80–90 % suomalaisista kuuluisi evankelis-luterilaiseen kirkkoon, ja voi olla ettei kirkon piirissä pystytä tulevaisuudessa säilyttämään nykyistä verotusoikeuttakaan.

Olennaista olisikin pohtia, mitä tehtäviä seurakunnat voivat jäsenilleen tarjota, jotta he kokisivat mielekkääksi olla toiminnassa mukana.
− Mutta vaikka kirkko taloudellisena toimijana ajautuisikin pahimpien skenaarioiden mukaan umpikujaan, ei tämä kuitenkaan lopettaisi evankelis-luterilaista kristinuskoa Suomesta. Tilalle tulisi uusia yhteisöjä, Hirvonen muistuttaa ja nousee kohteliaasti ylös.

Haastattelu on päättynyt.

Teksti: Pekka Rautio
22.1.2013

 

KUKA AHTI HIRVONEN:

  • syntynyt Viipurissa 1931
  • jäi eläkkeelle Yhdyspankin pääjohtajan tehtävästä vuonna 1992
  • toimi työurallaan Enso-Gutzeit Oy:n, Kymin Osakeyhtiön ja Tietotehdas Oy:n palveluksessa vuosina 1955-1971
  • tuli Suomen Yhdyspankin johtokunnan jäseneksi vuonna 1971 ja työskenteli konsernin eri tehtävissä vuoteen 1992 saakka
  • jatkoi Unitas Oy:n hallituksen puheenjohtajana yhtiön ja Kansallis-Osake-Pankin fuusioon saakka 1995
  • koulutukseltaan kauppatieteiden maisterija saanut kauppatieteiden kunniatohtorin arvon
  • toiminut 15 suomalaisen pörssiyhtiön hallituksen tai hallintoneuvoston jäsenenä, eräissä näistä myös puheenjohtajana
  • hengellisen elämän puolella tärkeimmät toimet kristillisen Tuomasyhteisön ja HelsinkiMission hallituksissa ja valtuuskunnissasekä Taivallahden seurakuntaneuvostossa ja Suomen kirkon seurakuntatoiminnan keskusliiton (SKSK) hallituksen puheenjohtajana 1985–95
  • viettää tätä nykyä eläkepäiviään Helsingissä
  • puhunut Kirkon talouskriisistä omien sanojensa mukaan jo kolmekymmentä vuotta
  • pahin näkymä kirkon taloudenhoidossa Hirvosen mukaan on, että "myytäisiin omaisuutta, vuokrattaisiin tiloja ja yritettäisiin niillä selviytyä eläkemaksuista"

 

Lue myös Ahti Hirvosen blogikirjoitus: Kirkon johtoon tarvitaan kyseenalaistamisen taitoa (Suomen Kuvalehti 5.1.2013)