Tämä on neljäs syksy, jolloin Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa aloittaa uusi RRE-opiskelijoiden kurssi. RRE – lyhenne sanoista The Religious Roots of Europe – on vuonna 2009 aloitettu kuuden pohjoismaalaisen yliopiston yhteinen maisteriohjelma, jossa kohtaavat juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin varhaiset vaiheet, monenlaisten tieteellisten lähestymistapojen kirjo sekä monikulttuurinen ja moniuskonnollinen vuorovaikutus ja yhteistyö.

Religious Roots of Europe -ohjelmassa pyrkimyksenä on asettaa rinnakkain Lähi-idän kolme suurta monoteistista uskontotraditiota ja ymmärtää niitä yhteydessä toisiinsa niin konfliktissa kuin myös rauhaisassa ja rikkaassa keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Toivon tällä kirjoituksellani opiskelijana RRE-ohjelmassa voivani jakaa oppimiskokemuksiani siitä, kuinka rinnakkain asettamisen ohella myös RRE-opiskelija saa etuoikeuden asettua rinnakkain – sekä kiivaissa väittelyissä että yhteisessä puurtamisessa – toisten erilaisista kulttuuris-uskonnollisista taustoista peräisin olevien opiskelijoiden kanssa.

Yhteiset pelisäännöt ovat oppimisen ehto

RRE-opintojen kohteena on juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin muotoutumisprosessien sekä keskinäisen vuorovaikutuksen historian kriittinen ja vertaileva tutkimus. Tällaisen tiedon etsiminen on koettu tärkeäksi nyky-Euroopassa, jonka arjessa kaikkien näiden uskontojen erilliset sekä yhteisvaikutukset näkyvät.

RRE-opiskelijat edustavat useita eri teologis-humanistisia tutkimusaloja (esim. historia, filosofia, teologia, journalistiikka) ja he tulevat eri maanosista (Eurooppa, Pohjois-Amerikka, Aasia, Afrikka) sekä erilaisista uskonnollisista kulttuureista. RRE tarjoaakin opiskelijalle vuorovaikutteisen ja monitieteisen oppimisympäristön, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että opiskelijat kokoontuvat kahdesti lukukaudessa noin viikon mittaiseen seminaariin, ja toisaalta sitä, että kaikkiin kursseihin sisältyy oman oppimisprosessin kirjallinen raportoiminen sekä jakaminen opettajan ja toisten opiskelijoiden kanssa internetin välityksellä.

Jotta opiskeleminen RRE-opiskelijana muiden joukossa on ylipäänsä mahdollista, tulee erilaisista taustoista koostuvan opiskelija- ja opettajajoukon tietoisesti pyrkiä yhteiseen tiedon määritelmään sekä yhteisiin kriteereihin tiedon etsimisessä. Siksipä miellän opintoni The Religious Roots of Europe -ohjelmassa ikään kuin suureksi johdatuskurssiksi myös tutkimuksen teon ihanteisiin: opinnoiksi omien havaintojen ja johtopäätösten kriittisessä arvioinnissa sekä kriittisen vertailun harjoittelemisessa.

RRE
RRE-opiskelijoita Pompeijissa 2009.

Kun vakiintuneet käsitykset kohtaavat toisensa

Juutalaisuus, ikivanha yksijumalinen uskonto, pohjautuu israelilaisten kansan vaiheisiin, missä keskeistä on usko yhteen jumalaan (JHWH) ja sitoutuminen lakiin (toora). Kristinusko alkoi erään radikaalin juutalaisen laintulkinnoista ja liikehdinnästä Galileassa, kuolemasta Jerusalemissa sekä hänen seuraajiensa voimakkaasta lähetystoiminnasta. Islamiksi taas kutsutaan tiukan monoteistista uskontoa, joka pohjaa 600-luvulla eläneen Muhammadin saamiin ilmestyksiin. Muhammad oli kauppias, mutta myös menestyksekäs sotapäällikkö, minkä vuoksi uusi uskonto levisi jo hänen elinaikanaan laajalti Arabian niemimaalla.

Edellä esitetyillä käsityksillä juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin synnystä on yhä käyttöä ja valtaa yleissivistyksessämme sekä koulun uskonnonoppikirjoissa kuin myös siinä tieteellisessä teologisessa tutkimuksessa, jolle molemmat pohjaavat. Väitteistä yksikään ei liene väärä: päinvastoin, ne kertovat jotain olennaista kunkin uskonnon varhaisista vaiheista. Kuitenkaan niiden rinnakkain asettaminen ei ole ongelmatonta. Onko juutalaisuus uskonto, joka ei enää kehity? Kirkastuuko kristinusko kenties sen keulahahmo(je)n älyllisesti ja eettisesti puhuttelevassa sanomassa enemmän kuin esimerkiksi ajanlaskumme alun Lähi-idän sosio-poliittisen tilanteen ymmärtämisessä? Miksi on – ja onko – mielekkäämpää arvioida Muhammadia ekonomis-poliittisten tekijöiden kuin hänen uskonnollisen karismaattisuutensa kautta?

Rinnakkain asettaminen – tai esimerkiksi juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin tutkimuksen tulosten yhteen tuominen – ei itsessään johda laadukkaaseen, kriittiseen ja vertailevaan tutkimukseen sen varmemmin kuin huonoihin yleistyksiin, latteuksiin ja olemassa olevien stereotypioiden vahvistamiseen.

Näin ollen asioiden ja ilmiöiden kritiikitön – sattumanvarainen tai vain näennäisiin yhtäläisyyksiin perustuva – rinnakkain asettaminen voi johtaa vertailevan tutkimuksen kannalta heikkoihin tuloksiin. Ajatellaanpa arkisemmin: Kolmelta ihmiseltä kysytään, mitä he tänään toivovat. Yksi vastaa ”maailmanrauhaa”, toinen ”sielujen pelastusta” ja kolmas ”jäätelöä”. Kaikki vastaukset ovat kiistatta mielekkäitä ja tarvittaessa perusteltavissa, mutta niiden rinnakkain asettaminen tekee yhdestä pyhimyksen ja toisesta herkkusuun. Tällöin tutkijan on syytä arvioida kriittisen vertailevan tutkimuksen näkökulmasta itseään siinä missä loppupäätelmiäänkin: huonosti kysytty.

Siksi asioiden ja ilmiöiden rinnakkain asettaminen vaatii tiettyä tutkimusetiikkaa, joka edellyttää kysyjältä itsekriittisyyttä sekä ymmärrystä hyvistä vertailutaidoista. Mitä ne sitten ovat? Minulle RRE-ohjelma tarjosi mahdollisuuden etsiä vastauksia tähän kysymykseen dynaamisessa ja vuorovaikutteisessa oppimisympäristössä.

”According to what” eli kontekstin ilmituleminen ja määritteleminen

Vuosikurssillani RRE-ohjelmassa oli opiskelijoita mm. Pohjoismaista, Keski-Euroopasta, Venäjältä, Yhdysvalloista, Ghanasta ja Pakistanista. Osalla oli takanaan jo yksi maisterintutkinto, osa oli tuoreeltaan kandidaateiksi valmistuneita teologian, historian, uskontotieteen, arkeologian, aate- ja taidehistorian, kulttuurientutkimuksen ja sosiaalitieteiden opiskelijoita. Yhteiset kurssimuotoiset opintomme kestivät puolitoista vuotta, ja tuona aikana meidän tuli opetella tuntemaan Euroopan – mutta ei vain yksinomaan Euroopan – uskonnollisia juuria yhdessä.

Jonkin aikaa valmistumisemme jälkeen tapasin kurssimme pakistanilaisen muslimiteologin tutkijaseminaarissa Jordaniassa ja kysyin hänen tunnelmiaan suoritetuista opinnoistamme. Islamilaisen teologian kandidaatti oli aikanaan hakeutunut opiskelemaan Lundin yliopistoon ja RRE-ohjelmaan oppiakseen, mitä lännessä ajatellaan islamista. Päädyimme hymyssä suin muistelemaan ensimmäisiä yhteisiä kurssejamme ja erityisesti opettajien sekä opiskelijoiden näkemysten yhteentörmäyksiä luokkahuoneessa. – Ehkä minä sitten rentouduin! Ainakin olen oppinut aloittamaan puheenvuoroni sanoilla ”According to the Islamic tradition, ...”, Ali Siddiq Chishti naurahti. – Opin, että noilla sanoilla onkin mahdollista avata mielenkiintoinen keskustelu siitä, miten muslimioppineiden enemmistön tapa lukea koraania tai hahmottaa islamin varhaista historiaa poikkeaa siitä, mitä tutkijat länsimaissa tekevät, ja päästä jakamaan muille myös omasta tiedostani.

Voidakseen osallistua opetukseen ja jakaa tietämystään Siddiqin oli täytynyt opetella tunnistamaan ja tuomaan ilmi tietonsa tausta. Keskustelumme jälkeen koetin asettaa itseni ystäväni saappaisiin. Mitä minä olisin oppinut sanomaan, jos olisin opiskellut Siddiqin kotiyliopistossa Islamabadissa ja pyrkinyt yhtä lailla jaettujen periaatteiden määräämään keskusteluun? Mitkä olisivat olleet minun ”taikasanani”? According to what, ja sen jälkeen vasta se, mitä minä olen oppinut pitämään itsestään selvänä.

”Kristillisen tradition mukaan” on meidän näkökulmastamme liian tunnustuksellista. Vähintäänkin se typistää kristillisen tradition rikkauden yhdeksi monoliittiseksi virraksi. ”Minun mielestäni” taas on liian subjektiivista. ”Näillä tutkimuksen metodeilla” ei myöskään avaa pakotietä neutraalille maaperälle, vaan vaatii yhtä lailla selityksen siitä, miksi puhuja sitoutuu juuri näihin periaatteisiin, juuri tähän ihmiskuvaan ja juuri tällaiseen maailmanjärjestykseen. Aidossa vertailevassa oppimisessa on luovuttava taivaasta annetusta positiosta tai siitä käsityksestä, että ennen kuin voimme oppia toisiltamme, meidän on voitava löytää täysin jaettu tiedollinen ja tunnustuksellinen (i.e. tunnustukseton) maaperä. Toistaiseksi olen tullut soperrelleeksi:”This is what we in the West seem to take as the objective point of view.”

Rinnakkain asettuminen

Ali Siddiq Chishtin esimerkki tähdentää rinnakkain asettumisen merkitsevyyttä erityisesti monikulttuurisessa ja -uskonnollisessa työskentely-ympäristössä. Kyse on siitä, että itse kukin tunnustaa oman taustansa vaikutuksen ajattelussansa ja toisaalta suostuu jossain määrin muiden kategorisoinnin ja yleistämisen kohteeksi. Tuloksellisessa ja rakentavassa vuorovaikutuksessa jokaiselle on annettava tilaa pitää kiinni omasta identiteetistään ja esiintyä omilla ehdoillaan. Samalla jokaisen on taivuttava siihen, että häntä tarkastellaan ja arvioidaan myös itselle ja omalle taustalle vierailla metodeilla.

Edellä esitetty pätee myös tuloksellisen ja rakentavan tutkimuksen tuottamiseen. Uskon, että kyky asettua rinnakkain mahdollistaa myös asioiden ja ilmiöiden rinnakkain asettamisen tavalla, joka kestää kriittistä tarkastelua. Se hyödyttää tutkimustulosten käyttömahdollisuuksia Euroopassa, jossa kulttuuri ja uskonnollisuus jatkavat monipuolistumistaan.

 

Kirjoittaja, Anna-Liisa Tolonen, TM, on teologian tohtorikoulutettava tammikuusta 2012 lähtien. Hän valmistui RRE-ohjelmasta vuonna 2011 ja on toiminut Helsingin yliopiston RRE-opiskelijoiden tuutorina.Tolonen_jpgAnna-Liisa Tolonen

Tolosen väitöstutkimus tuo esille rabbiinisen juutalaisuuden, läntisen ja itäisen kristillisen perinteen sekä varhaisen islamin yhtymäpintoja, jakamista ja rinnakkaista yhteiseloa. Tutkimuksessaan hän analysoi yhden jaetun ja suositun kertomusmotiivin, äidin ja hänen seitsemän poikansa marttyyriuden, uudelleenkäyttöä ja tulkintahistoriaa näissä uskonnoissa.

Lisätietoa RRE –maisteriohjelmasta:

www.helsinki.fi/rre

www.religiousroots.au.dk

Tutustu kokemuksiin ja tunnelmiin RRE-opinnoista myös osoitteissa:

http://www.youtube.com/watch?v=2H4CFjnItpw

http://www.youtube.com/watch?v=HGTsJi-aHC8

http://religious-roots.blogspot.fi/

http://www.helsinki.fi/rre/news/news_petra.htm

http://www.helsinki.fi/teol/tdk/tiedotteet/RRE_tolonen_en.htm

Seuraava hakuaika The Religious Roots of Europe –maisteriohlemaan Helsingissä on 19.11.2012-31.1.2013. Lisätietoja: http://www.helsinki.fi/rre/admission/entry.htm