Saarinen
Professori Risto Saarinen

Reformaation synnyttämistä uskonnollisista virtauksista Jean Calvinin (1509-1564) ajatteluun pohjautuva reformoitu kirkkokunta on kaikkein laajimmalle levinnyt. Toisin kuin luterilaisuus, kalvinismi oli ja on luonteeltaan alueelta toiselle siirtyvää, kielialueiden rajat helposti ylittävää ja ensimmäisten siirtolaisten mukana uusille alueille leviävää. Kun luterilaisuus jäi Saksan ja Pohjoismaiden ilmiöksi, kalvinismi teki protestantismista maailmanlaajuisen liikkeen.

Kalvinistiset protestantit perustivat ajattelunsa ja käytäntönsä omien tunnustuskirjojensa varaan. Siksi niiden kulttuurihistoriallinen vaikutus on poikkeuksellisen merkittävä ja monimuotoinen. Kirjailijat William Shakespearesta Charles Dickensiin kommentoivat protestanttisen elämäntavan eri ilmentymiä. Amerikkalaisen yhteiskunnan koko elämäntapaa on luonnehdittu Max Weberin sanoin protestanttiseksi etiikaksi, erityisesti sen kalvinistiseksi versioksi.

Suomalaisessa kielenkäytössä sana protestantti tarkoittaa yleensä kaikkia 1500-luvun reformaation vaikutuksesta syntyneitä kirkkokuntia. Kalvinistisia eli reformoituja ovat kaikki ne kirkot, jotka käyttävät itsestään termejä reformoitu, presbyteerinen tai kongregationalistinen. Joskus myös muita protestantteja, kuten esimerkiksi baptisteja taikka metodisteja, mahdutetaan käsitteen "reformoitu" alle. Kaikista näistä löytyy suomeksi perustietoa teoksesta Kirkkotiedon kirja (Kirjapaja 2005).

Uusi käännösvalikoima julki

Calvin-juhlavuoden 2009 aikana Helsingin yliopistossa ryhmä tutkijoita otti tehtäväkseen kääntää ensi kertaa suomeksi tämän merkittävän protestantismin haaran keskeisiä tekstejä. Työmme ilmestyi vuodenvaihteessa niteenä Reformaation tunnustukset (toim. Risto Saarinen, Suomalaisen Teologisen Kirjallisuusseuran julkaisuja 264).

Uskonpuhdistus muutti pysyvästi Euroopan yhteiskunnallista ja uskonnollista karttaa. Reformaatioliikkeen keskeisiä tekstejä olivat opilliset tunnustukset (lat. confessio, saks. Bekenntnis). Niillä määriteltiin oman kirkkokunnan identiteetti ja erottauduttiin muista. Uusien kirkkojen teologia ja elämäntapa kirjattiin tunnustuksiin, joista tuli kirkollisen opetuksen, kasvatuksen ja kulttuurin keskeistä elämänsisältöä. Nämä tekstit määrittelivät myös valtion ja kirkon vallanjakoa sekä yksityisen ihmisen elämäntapaa modernin ajan kynnyksellä.

Valikoimaamme sisältyvät seuraavat klassiset reformoidut tunnustukset:

  • Calvinin Geneven katekismus
  • Skotlantilainen tunnustus
  • Belgialainen tunnustus
  • Dordrechtin kaanonit
  • Westminsterin tunnustus

Näiden lisäksi sama kustantaja on julkaissut erillisenä niteenä kuudennen tekstin, Heidelbergin katekismuksen (johdanto ja suomennos Juha Ahvio, STKSJ 262).

Edellä mainittujen tekstien lisäksi lisäksi valikoimamme sisältää neljä muuta aiemmin suomentamatonta tunnustustekstiä.

  1. Englannin kirkon uskontoartiklat eli 39 artiklaa ovat anglikaanisen kirkkokunnan historiallinen oppiteksti.
  2. Schleitheimin tunnustus on varhaisin kastajaliikkeen opinmäärittely.
  3. Augsburgin tunnustuksen kumoamus on katolisen kirkon vastakirjoitus luterilaisen kirkon tunnustukseen. 
  4. Lutherin pääsiäissaarna vuodelta 1532 puuttuu Evankelis-luterilaisten tunnustuskirjojen virallisesta suomennoksesta. 

Reformaation tunnustukset ei näin rajoitu vain reformoituihin tunnustuksiin.

Reformoitu ajattelu ja Suomi

Suomalainen uskonnollisuus on säilynyt hämmästyttävän vapaana reformoidun kirkkokunnan vaikutteista. Taustasyynä tähän on Ruotsin valtakunnan sensuuri, joka suhtautui kriittisesti niin anglikaaniseen kuin kalvinistiseen kirjallisuuteen. Eräät harvat sensuurin välttäneet kirjat ovat tosin vaikuttaneet herätysliikkeissämme nykyaikaan saakka. Tällaisia opuksia ovat muun muassa Thomas Wilcoxin Kallis hunajanpisara sekä John Bunyanin Kristityn vaellus.

Vaikka autonomian ajan Suomessa reformoidut vaikutteet ja reformoiduista maista kotoisin olevat henkilöt yleensä sulautuivat luterilaisuuteen, kulttuurivaikutteita voidaan osoittaa eri tahoilta. Ruotsiin muuttaneiden skotlantilaisten siirtolaisten jälkeläisistä Suomessa merkittävä on ollut von Wrightin suku, jonka lukuisat jäsenet ovat vaikuttaneet meillä niin taidemaalaukseen, sosialismiin kuin yliopistomaailmaankin. Myös Suomen ensimmäinen kenraalikuvernööri oli skotlantilaista sukujuurta oleva Mihail Barclay de Tolly.

Näitä selkeämmin uskonnolliseksi vaikuttajaksi voidaan lukea Tampereen teollisen kehityksen isä James Finlayson. Hänessä ruumiillistui kveekareiden yritteliäs maailmankuva, johon kuului hurskauden lisäksi aktiivinen sosiaalinen työ ja modernin maailman mahdollisuuksien hyödyntäminen. 1800-luvun Suomessa myös uudet kristilliset järjestöt, kuten Pipliaseura, Lähetysseura, NMKY ja NNKY toivat vaikutteita reformoidusta perinteestä.

Nykytilanne ja ekumenia

Silti nykypäivänäkin on niin, että kristikunnan monista haaroista juuri reformoidut puuttuvat Suomesta. Uskonnot Suomessa 2008 -hakuteos ei tunne yhtään Suomessa toimivaa varsinaisesti reformoitua kirkkoa. Lähimmäksi tulee baptismin ja metodismin ohella tunnustuskuntiin sitoutumaton evankelikaalisuus, jonka esimerkkeinä hakuteoksessa mainitaan NMKY, NNKY, Suomen Gideonit sekä World Vision.

Samaan hengenvetoon on lisättävä, että amerikkalaisen kulttuurin ylivallan vuoksi hyvin monenlaisia reformoituja vaikutteita koko ajan virtaa maahamme. Niitä näkyy kirkon musiikki- ja nuorisotyössä, mutta myös koko suomalaisen kulttuurin, taiteen ja poliitiikan arvomaailmassa. Vaikutteiden tunnistaminen ja arviointi vaatii teologista asiantuntemusta.

Teologikunnassamme Ruotsin ajoilta peräisin oleva epäluulo reformoituja kohtaan on jatkunut nykypäivään saakka. Tämä seikka on viime aikoina tullut julki erityisesti siinä, että Suomen evankelis-luterilainen kirkko ei ole halunnut liittyä Euroopan protestanttisten kirkkojen yhteisöön. Siinä luterilaiset ja reformoidut kirkot allekirjoittavat niin kutsutun Leuenbergin konkordian, asiakirjan jossa todetaan luterilaisten ja reformoitujen vanhat oppituomiot nykypäivänä katteettomiksi. Ruotsin kirkko on ainoana suurena luterilaisena kirkkona seurannut tässä Suomen esimerkkiä.

Niin käännösvalikoimamme kuin tämän teologia.fi-sivuston monipuoliset artikkelit jakavat ennakkoluulotonta ja uuteen tutkimukseen perustuvaa tietoa tästä tärkeästä kirkkokunnasta, sen monipuolisesta teologisesta ajattelusta sekä suuresta kulttuurisesta ja poliittisesta vaikutuksesta.

Kirjoittaja Risto Saarinen on ekumeniikan professori Helsingin yliopistossa.