Tarkastelen tutkimuksessani abortista päättäviä naisia eettisinä toimijoina. Tämä tarkoittaa haastatellen ja kirjoituskutsuin keräämieni 38 naisen aborttikertomuksen lukemista huomioiden, miten merkittäviä ja usein vaikeita päätöksiä naiset tekevät elämäntilanteissaan. Huomioin myös toimijuuden toista puolta: eettinen toiminta syntyy suhteessa sosiaaliseen maailmaan ja siinä jaettuihin merkityksiin. Siksi analysoin myös uskonnollisia, poliittisia ja moraalisia keskusteluja abortista.

Naisen toimijuus kristillisessä kehyksessä

Tässä artikkelissa pohdin naisille annettua toimijuuden tilaa yhdellä kulttuurimme kentistä. Kuvaan abortin kokeneiden naisten päätöksiä suhteessa suomalaiseen kristillis-eettiseen puheeseen. Teen sen kommentoiden piispojen perhe-eettistä kannanottoa suhteessa naisten kertomuksiin, joista lainaan neljää. Huomioni pohjautuvat myös aiempaan analyysiini aborttikeskusteluista kristillisessä mediassa.

Raskaudenkeskeytystä harkitseva nainen tuntee itse parhaiten oman elämäntilanteensa, paremmin kuin kukaan ulkopuolinen. Siksi on varottava antamasta kaikkiin tilanteisiin sopivia ohjeita. Yksittäisissä tilanteissa rinnalle asettuminen ja myötäeläminen ovat tärkeämpiä kuin hyvää tarkoittavat neuvot.

Yleisellä tasolla aborttiin liittyvistä periaatteellisista kysymyk­sistä on kuitenkin rohjettava keskustella avoimesti ja kestäviä pe­rusteluja etsien.[...]

Lupa elämän tuhoamiseen tulee rajoit­taa vakaviin poikkeustilanteisiin, joissa äidin tai sikiön elämä on uhattu tai heille aiheutuisi kohtuutonta kärsimystä. Laki määrit­telee raskaudenkeskeytyksen äärirajat, mutta ei vapauta yksilöä eettisestä harkinnasta ja päätöksiin liittyvästä vastuusta.

(Rakkauden lahja. Piispojen puheenvuoro perheestä, avioliitosta ja seksuaalisuudesta 2008).

Lainatessani tässä kahdeksan piispan allekirjoittaman perhe-eettisen puheenvuoron muotoiluja, tuon esille eron, joka raskaudenkeskeytykseen liittyvässä luvussa tehdään yksittäisten tilanteitten ja yleisemmän aborttietiikan välille.

Vertaamalla piispojen näkemystä aineistoni kertomuksiin kysyn: onko naisen mahdollista noudattaa kristilliseettisiä puheen ja ajattelun tapoja ja olla aborttitilanteessa aktiivinen toimija? Miten kristillinen puhe abortin etiikasta rajaa naista abortin toimijana, ja mitä se mahdollistaa? Onko kristillisestä näkökulmasta mahdollista käsittää niitä melkein 10 000:ta naista, jotka päätyvät Suomessa vuosittain aborttiin sosiaalisista syistä? Millaisia uusia kysymyksiä naisten kokemukset abortin päättämisestä ja aborttiprosessin läpikäymisestä voisivat tuottaa kristilliselle etiikalle?  

Ehdotan esimerkkien avulla pohdittavaksi: voiko yksittäisiä naisia kohtaan tuntea myötätuntoa huomioimatta raskaudenkeskeytyksiä naisten elämään liittyvinä, usein välttämätöminä valintoina - valintoina, jotka Suomessa vain harvoin tehdään elämän ollessa uhattuna tai massiivisen kärsimyksen välttämiseksi.

Aborttipäätöstilanteet ovat poikkeuksia yksittäisen naisen elämänkulussa. Aborttipohdinnat ovat kuitenkin osa lukuisten suomalaisten naisten arkea. Kolmen pikkulapsen äidin ja lasta haluamattoman naisen ovat kuvaavia esimerkkejä sosiaalisten syiden takia tehtävien aborttien pohdinnoista.

Olin juuri tunnistamassa oman itseni hormoonimyrskyjen keskeltä ja kaikki alkaisi taas alusta, valvoisinko vielä kaksi vuotta? Ajatukset risteilivät päässäni. Ajattelin myös hyvin pieniä lapsiani: entä jos masennun uuden raskauden sitovuudesta ja painolastista? Miten minulle jää aikaa tutustua pieneen poikaani ja antaa hänelle oma osansa? Kuka olisi minulle apuna? Miten pääsen liikkumaan pienen joukkueen kanssa? Minusta tuntui että en hallitse elämäni käänteitä. Lisäksi kaksi edellistä viikkoa puhelimet olivat soineet ja äitiyslomani jälkeinen kalenteri oli täyttymässä.

Susanna

Lapsen tai minkä tahansa elävän vastuulleen ottaminen on niin iso asia, että siitä on oltava varma, jotta asiaan jaksaa uskoa arjen ongelmissa. Etenkin, kun nykyään on aivan turvallinen ja laillinen keino keskeyttää raskaus, raskauden pitäisi olla aina haluttu. Asiassa oli myös globaalit puolensa: teollisuusmaissa ihmisen kulutus on n. 35-kertainen kehitysmaiden ihmiseen verrattuna, ja ihmisiä on jo maapallolla liikaa. Enkä ollut edes koskaan halunnut lasta!

Jarna

Osa abortin tehneistä naisista haluaisi jatkaa raskautta ja pitää lapsen. Millaisissa olosuhteissa tämä olisi mahdollista? Usein abortti ei ole kertomusten mukaan seurausta esimerkiksi taloudellisten mahdollisuuksien, vaan pysyvän heterosuhteen puutteesta. Piispojen perhe-eettisen kannanoton keskeinen viesti on heterosuhteen eettisyys ja ensisijaisuus lapsen kasvuympäristönä. Piispat luovat kannanotollaan yhteistä mielikuvastoamme siitä, mikä meille on ihmisinä arvokasta ja mahdollista. Raskauden loppuunsaattaminen saattaa siis estyä juuri sen heteroperheideaalin takia, jota piispatkin osaltaan vaalivat lapsen saamisen luonnollisena ja Jumalan säätämänä olosuhteena.

Kenen aborttikokemuksia voidaan ymmärtää?

Kertomuksista voi lukea millaiseksi muodostuu naisen kokemus itsestään toimijana, kun perinteinen kristillinen kehys, abortti Jumalan luomistyön vastaisena elämän tuhoamisena, säilytetään. Suomessa NNKY:n Itu-ryhmä, joka tekee yhteistyötä evankelisluterilaisen kirkon kanssa, tarjoaa usealla paikkakunnalla Raamattuun pohjautuvaa vertaistukea abortin kokeneille. Alla on esimerkki Annin kertomuksesta ryhmän hänelle tuomasta avusta aborttikokemuksen prosessoinnissa.

Kuluneen syksyn aikana olen ottanut askelia eteenpäin toipumisprosessissa. Siinä tärkeänä tekijänä on ollut Tampereella toimiva Ituprojektin vertaistukiryhmä, johon olen nyt syksyn aikana osallistunut. Ryhmä kokoontui kahdeksan kertaa, ja joka kerralla käsittelimme tunteitamme ja kokemuksiamme teemoittain, kieltämisestä vihan, surun, syyllisyyden, häpeän ja masennuksen kautta anteeksiantoon. Vertaistukiryhmä oli ensimmäinen paikka, jossa tunteeni saivat vastakaikua, sillä kokemukseni mukaan vain ihmiset, jotka ovat abortin itse kokeneet, ovat pystyneet tilaani ymmärtämään. Anni

Ryhmän tarjoama mahdollisuus abortin kokemuksista puhumiselle on harvinainen. Suomessa ei ole kehitetty abortin kokemusta käsitteleviä terapeuttisia näkökulmia ja toimintatapoja. Lisäksi ryhmä tarjoaa naisille mahdollisuuden ritualisoida suhdettaan syntymättömään ja näin positiivisesti merkityksellistää hankalia tunteitaan. Ryhmässä sekä kannustetaan naisia yksityiseen ritualisointiin (vaikkapa sytyttämään kynttilä syntymättömälle lapselle), että järjestetään papin avustuksella yhteisiä muistohetkiä kirkossa. Silti Itu-ryhmä, jonka työkirja on antanut sanoja Annin tunteille, ei kata kaikkien, edes kristittyjen naisten kokemuksia. Pohjalla on ajatus abortista virheenä, tekona jota nainen ei ole voinut tehdä eettisenä toimijana. Tämä rajaa sitä kuka voi tulla kuulluksi, ja kenen aborttikokemuksia voidaan ymmärtää.

Suomalaista kristillistä etiikkaa ja sitä kautta kristillisten naisten elämää värittää piispojen kannanotoissakin näkyvä jako: aborttipäätökset ovat "arvojen kannalta" epätoivottavia ja epäeettisiä, mutta henkilökohtaisella tasolla anteeksiannettavia. Naiset eivät siis ole eettisiä toimijoita abortista päättäessään. Heidän päätöksensä ovat "syntisen naisen" päätöksiä. Väärin tekemisestä seuraa suru ja katumus, ja vasta katumusta voi seurata (aborteista vapaa?) eheämpi minuus ja elämä.

Kirkon eettisille kannanotoille - joita avoimesti aborttia vastustavien kristittyjen äänet julkisuudessa säestävät ei ole juuri vaihtoehtoja, joissa naisten eettinen toimijuus nostettaisiin vakavasti esille. Näin kristillisestä etiikasta tulee merkityksellistä myös muissa aborttiin liittyvissä keskusteluissa. Aineistossani nykyinen kristillinen etiikka näkyy heijastuspintana myös muiden kuin kristittyjen naisten kokemuksissa.

Keskustelua on laajennettava

Jos keskustelu abortin etiikasta jätetään sellaisten tahojen vastuulle, joiden suhde aborttioikeuteen on kielteinen, naisten elämän ja kokemukset huomioivaa etiikkaa ei kehity. Keskustelun laajentaminen suuntaan, jossa naiset ymmärrettäisiin eettisiksi toimijoiksi, vaatisi keskustelunaloituksia, jotka ottaisivat naisten tekemät päätökset ja erilaiset kokemukset abortista tosissaan. Uusissa avauksissa feministifilosofien ja -teologien panos olisi toivottavaa. Olisi ajateltava myös kristillisen etiikan kannalta uudestaan, kuinka abortista päättävät naiset voitaisiin nähdä oman elämänsä eettisinä toimijoina. Millaiset käytännöt mahdollistaisivat sen että naisilla olisi mahdollisuus myös itse kokea itsensä eettisinä toimijoina abortista päättäessään? Miten tällainen tieto voisi näkyä periaatteissamme asti?

Jotta pohdinta ei sivuuttaisi naisten välisiä eroja, sen täytyisi huomioida sekä eri tavoin uskonnollisten, että uskonnottomien naisten näkökulmia. Aineistossani on esimerkkejä siitä kuinka huolella naiset kuvaavat aborttiin liittyviä arvojaan hyvinkin erilaisista kehyksistä käsin (ks. Sofian pohdinta alla). Uudenlainen ajattelu abortin etiikasta voisi lähteä juuri naisten erilaisten eettisten painotusten tarkkaavaisesta ja herkästä kuuntelemisesta. Naisten välisten erojen ja elämäntilanteiden huomioiminen on varteenotettava haaste myös kristillis-eettiselle ajattelulle abortista. Hienosyisemmän aborttietiikan kehittäminen on kuitenkin mahdollista vain sellaisessa keskusteluympäristössä, jossa naisten laillisia oikeuksia aborttiin pidetään arvossa, ja ollaan valmiita kehittämään.

Koen että minulla on kaksi omaa kryyniä. Olen niistä ylpeä, oli hienoa nähdä ne ultraäänissä. Toisella oli sydän tai jonkinlainen pulssi jonka näin ultraäänessä. Kesällä perkasin ensimmäistä kertaa kalan. Sen sydän löi kädessäni kauan. Ihailin sitä aikani ja tunsin itseni nöyräksi elämän edessä. Sitten heitin sen mereen syvään kohtaan etteivät lokit olisi ottaneet sitä. Jotenkin se toisen kryynin sydän ja kalan sydän kuuluvat yhteen ja niiden näkeminen olivat samankaltaisia ja kauniita hetkiä.

Sofia

 

Kirjoittaja FM Salome Tuomaala on tohtorikoulutettava HY:n Uskontotieteen laitoksella. Hänen valmisteilla oleva väitöstutkimuksensa käsittelee naisten toimijuutta aborttitilanteissa uskontososiologian ja kulttuurintutkimuksen näkökulmista.

Mahmood Saba: Feminist Theory, Embodiment and the Docile Agent.  Reflections on the Egyptian Islamic Revival. Cultural Anthropology 2001, 16(2):202-236.

Tuomaala, Salome: Mies, sikiö, nainen. Sukupuolittunut aborttiretoriikka Kirkko&Kaupunki-lehdessä. Retorinen tutkimus uskontotieteessä, (toim.) Tuula Sakaranaho. Uskontotieteen laitos, Helsinki 2001.

Tuomaala, Salome: Ruumiita mahdollisuuksien rajoilla. Kokemuksia, kertomuksia ja keskustelua abortista. Tasa-arvoasiain neuvottelukunta. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki 2002.

Tuomaala Salome 2004, Kärsimyksen rajat ja vapauden mahdollisuudet aborttipuheessa. Kirjassa Honkasalo, Marja-Liisa et al. (toim.), Arki satuttaa. Kärsimyksiä suomalaisessa nykypäivässä. Tampere: Vastapaino.

Tuomaala, Salome: Uskonnollisuus eettisyyden tapana naisten aborttikertomuksissa. Teologinen aikakauskirja 1/2006.

Woodhead Linda 2007, Gender Differences in Religious Practice and Significance. In James Beckford and N.J.Demerath III (eds), The Sage Handbook of the Sociology of Religion. Los Angeles, London, New Delhi, Singapore: Sage.  2007, pp. 550-570.