Suomessa teologikoulutus on perinteisesti ollut korkeatasoista akateemista koulutusta. Tätä on myös evankelis-luterilainen kirkko, merkittävä teologien työnantaja, pitänyt pappisvihkimyksen edellytyksenä.

Helsingin yliopistosta valmistuu teologian kandidaatteja ja maistereita sekä teologian lisensiaatteja ja tohtoreita. Vuonna 2007 ylemmän korkeakoulututkinnon (maisteri) suoritti 169 opiskelijaa. Samana vuonna tiedekunta hyväksyi 13 väitöskirjaa.

Akateeminen koulutus tuottaa monipuolisen perussivistyksen

Akateeminen koulutus tarkoittaa tutkimukseen perustuvaa koulutusta, jota harjoitetaan tiedeyliopistoissa. Myös teologisten tiedekuntien soveltavat opinnot perustuvat tutkimukseen.

Teologinen perustutkinto eli teologian maisterin tutkinto on monen eri oppiaineen muodostama kokonaisuus. Teologiseen perussivistykseen kuuluu aina eksegetiikan, kirkkohistorian, systemaattisen teologian, käytännöllisen teologian ja uskontotieteen opintoja. Suomalainen teologian maisterin koulutus on varsin klassinen, eikä siinä ole tingitty eurooppalaisista historian kuluessa koetelluista perinteistä. Esimerkiksi klassisten kielten riittävä hallinta nähdään meillä Suomessa yhä tärkeäksi osaksi teologista sivistystä. Suomalaisten teologikoulutuksen tasoa arvostetaankin yleisesti maailmalla.

Yliopistokoulutukseen kuuluvat Suomessa myös työelämävalmiuksia tuottavat soveltavat opinnot sekä harjoittelu työelämässä. Käytäntö on sama kuin esimerkiksi yliopistojen opettajankoulutuksessa. Yliopistojen soveltavat opinnot tuottavat yleiset valmiudet alalla toimimiseen. Syvällisempi käytännön työhön valmentaminen on kuitenkin tulevan työnantajan, esimerkiksi kirkon, vastuulla. Niinpä papiksi aikovat suorittavat maisterin tutkinnon lisäksi tuomiokapitulien järjestämän pappistutkinnon.

Teologian maisterit työllistyvät hyvin

Opetusministeriön rahoittaman teologisen alan koulutustarveselvityksen mukaan (Teotar 2006) vuosina 2006-2010 maassamme tarvitaan vuosittain kaikkiaan 250 uutta teologian maisteria, joista 45 on aineenopettajia. Vuosina 2011-2020 tarve tulee ikärakenteen kehityksen takia olemaan hieman pienempi, ilmeisesti noin 220-230. Teologian tohtoreiden tarve on niin ikään kasvava.

Koulutustarveselvityksen pohjalta on perusteltua ennakoida, että teologian maistereita ja tohtoreita tarvitaan lähivuosina jonkin verran enemmän kuin heitä tällä hetkellä koulutetaan. Nykyiset tiedekunnat, Helsingin ja Joensuun yliopistojen ja Åbo Akademin teologisten tiedekunnat, pystyvät kuitenkin huolehtimaan myös kasvavasta koulutustarpeesta.

Valmiit teologian maisterit työllistyvät hyvin, todetaan selvityksissä. Kirkon kannalta ongelmana on, etteivät riittävän monet maisterit lähde suorittamaan pappistutkintoa ja hakeudu siis papeiksi. Selvitykset kertovat, että valmistuvista maistereista noin 50-60% päätyy muutaman vuoden sisällä papeiksi. Lisäksi teologit työllistyvät opettajiksi, erilaisten yhdistysten ja järjestöjen palvelukseen sekä kansainvälisiin tehtäviin ja viestintään.

Kirkkotyönantajan näkemykset teologien koulutuskysymyksistä välittyvät teologisille tiedekunnille ennen muuta piispainkokouksen asettaman kirkon teologikoulutustoimikunnan työskentelyn kautta. Siinä ovat mukana kirkon johdon nimeämien edustajien lisäksi kaikkien tiedekuntien sekä opiskelijoiden edustajat.

Teologikoulutus arvioidaan kuten muukin akateeminen koulutus

Suomessa yliopistojen teologikoulutusta rahoittaa valtio. Teologinen koulutus järjestetään ja toteutetaan samojen periaatteiden mukaisesti kuin muukin akateeminen koulutus. Näin ollen sitä myös arvioidaan samoilla kriteereillä sekä määrällisesti että laadullisesti. Yliopistojen saama budjettirahoitus on ollut ainakin tähän asti välittömästi kytköksissä koulutuksen ja tutkimuksen tuloksiin. Vaikka yliopistolaitos elääkin juuri nyt suurten muutosten aikaa, vaatimus korkeasta laadusta ja hyvästä tuloksesta, on epäilemättä myös tulevaisuudessa julkisen rahoituksen keskeinen perusedellytys.

Jokaisella koulutusalalla on myös huolehdittava koulutuksen ja työelämän hyvästä vuorovaikutuksesta. Teologiset tiedekunnat pyrkivät kouluttamaan sellaisia uskonnon asiantuntijoita, joita yhteiskunta eri sektoreillaan - kirkoissa, kouluissa, järjestöissä ja niin edelleen - todella tarvitsee. Tiedekunnan tuottaman asiantuntemuksen ja ammattitaidon tulee kantaa työuran alussa, ja sen tulee myös tarjota hyvä pohja elämänikäiseen oppimiseen.
  

Kirjoittaja Aila Lauha on Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan dekaani ja teologia.fi-verkkojulkaisun vastaava toimittaja 2008.