Varhaiskasvatussuunnitelma ja esiopetussuunnitelma velvoittavat päiväkoteja toteuttamaan kaikille lapsille suunnattua katsomuskasvatusta. Katsomuskasvatus rakentaa lapsen laaja-alaista osaamista, jota nykylapset tarvitsevat yhä moniarvoisemmassa Suomessa. Moninaisuutta ymmärtääkseen lasten tulisi oppia tuntemaan ei vain kielten ja kulttuurien, mutta myös uskontojen ja muiden katsomusten todellisuutta. Yhdessä ihmettely ja keskustelut, tutkiva oppiminen ja retket tuovat katsomusten maailman lasten tasolle.

Päiväkoti turvallisena tilana

Suomalaiseen peruskouluun ehdotettu yhteinen katsomusaine on varhaiskasvatuksen puolella ollut totta jo vuosikaudet. Vaikka kyseessä on valtakunnallisten linjausten mukainen toimintamalli, laajaa keskustelua sen kehittämisestä ei ole vielä käyty. Varhaiskasvatuksessa kaikki toiminta on luonteeltaan eri tiedonalat sisäänsä sulkevaa eheytettyä toimintaa, ei kouluopetuksen kaltaista oppiainelähtöistä työskentelyä. Ehkei varhaiskasvatuksen merkitystä elinikäisen oppimisen pohjana vielä ihan tiedosteta tai katsomuskasvatusta ei osata liittää osaksi pienten lasten kokemusmaailmaa ja identiteettien rakentumista?

Varhaiskasvatuslain mukaan lapsille tulee antaa valmiuksia ymmärtää ja kunnioittaa yleistä kulttuuriperinnettä sekä jokaisen lapsen kielellistä, kulttuurista, uskonnollista ja katsomuksellista taustaa. Tämä edellyttää uskonnot ja muut katsomukset myönteisesti huomioivaa varhaiskasvatusta. Päiväkodin tulisi olla lapselle sellainen turvallinen tila, jossa hän saa kokea hyväksyntää ja arvostusta – myös suhteessa omaan ja perheensä kotikieliin, kulttuureihin ja katsomuksiin. Tämä ei koske vain vähemmistöjä vaan kaikkia lapsia.

Katsomuskasvatus on osa laaja-alaista osaamista

Katsomuskasvatus paikantuu Varhaiskasvatussuunnitelmassa (2018) ja Esiopetussuunnitelmassa (2014) osaksi laaja-alaista osaamista. Se tukee lasten kulttuuriseen osaamiseen, vuorovaikutukseen ja ilmaisuun sekä ajatteluun ja oppimiseen liittyvää osaamista. Tavoitteet liitetään osaksi yksilöä, yhteisöjä ja kulttuuria tarkastelevaa sisällöllistä kokonaisuutta. Uskonnollisia ja uskonnottomia katsomuksia ohjataan käsittelemään rinnakkain. Siksi nimikin on vaihtunut uskontokasvatuksesta katsomuskasvatukseen.

lapset nooan arkki kuva silja lamminmaki vartia800x300Kuva: Silja Lamminmäki-Vartia.
Kuten esi- ja perusopetus, myös varhaiskasvatus on luonteeltaan sitouttamatonta ja osin tätä selventämään Opetushallitus on laatinut myös varhaiskasvatukseen ohjeistuksen (2018) tarkentamaan katsomuskasvatuksen toteuttamista, uskonnollisten tilaisuuksien ja niille korvaavan toiminnan järjestämistä sekä uskonnollisia elementtejä sisältäviin juhlaperinteisiin liittyviä kysymyksiä.

Katsomuskasvatuksessa tutustutaan ensisijaisesti lapsiryhmässä läsnä oleviin uskontoihin ja muihin katsomuksiin. Näin voidaan lisätä lasten keskinäistä kunnioitusta ja ymmärrystä eri katsomuksia kohtaan. Samalla katsomuskasvatus tukee lasten omien kulttuuristen ja katsomuksellisten identiteettien kehittymistä tarjotessaan näkyvyyttä perinteiden ja ajattelutapojen moninaisuudelle.

Katsomuskasvatuksella on yhteys kulttuuriperintökasvatukseen. Moninaisessa yhteiskunnassa voi pohtia, kenen kulttuuriperinnettä tai millaista suomalaisuutta varhaiskasvatuksessa rakennetaan? Sisällyttääkö vai sulkeeko se ulos moninaisuuden? Katsomuskasvatukseen liittyvät myös elämänkysymykset. Jos viikonlopun kuulumisia vaihdettaessa joku kertoo koraanikoulusta, toinen mökkimatkasta ja kolmas pääsiäiskirkosta, saavatko kaikkien kokemukset yhtä hyväksyvän vastaanoton päiväkodin aikuiselta? Lapsi ei ajattele kysyvänsä tai kertovansa uskontoon liittyviä asioita, mutta oppii nopeasti sen, mitkä asiat päiväkodissa ovat tabuja.

Kasvattajan herkkyys katsomuksellisen ’toiseuden’ edessä on osa kasvattajan työssä vaadittavaa ammatillisuutta. Kasvatus ei tapahdu tyhjiössä vaan jokainen päiväkodissa työskentelevä on myös arvo- ja asennekasvattaja. On monia tapoja nähdä ja ymmärtää maailmaa. On tärkeää pohtia omia arvojaan ja asenteitaan sekä kiinnittää huomiota tapaan, jolla katsomuksiin liittyvistä asioita puhuu. Tämä asettaa henkilöstön ammatillisuudelle vaateen sensitiivisyydestä ja katsomustietoisuudesta, kun kasvattajien tulee toimia mallina kulttuurisen ja katsomuksellisen moninaisuuden myönteisessä kohtaamisessa myös huoltajien kanssa tehtävässä yhteistyössä.

Katsomuskasvatus tarjoaa monipuolisia mahdollisuuksia hyödyntää laajenevia oppimisympäristöjä. Lähialueen museot tarjoavat usein mahdollisuuksia katsomuskasvatuksen toteuttamiseen esimerkiksi taidehistorian kautta. Päiväkodin yhteiseen arkeen on helppo tuoda moninaisempaa otetta hyödyntäen esimerkiksi monikulttuurista juhlakalenteria nostamalla sieltä mukaan perinteitä, jotka ovat lasten kodeissa tärkeitä.

Monien päiväkotien vuotuisiin perinteisiin kuuluvat myös joulu- tai pääsiäiskirkko. Jotta yhdenvertaisuus toteutuisi lasten välillä, on tärkeää huolehtia selkeästä viestinnästä perheiden kanssa sekä siitä, että uskonnollisten tilaisuuksien rinnalla tarjotaan yhtä huolella suunniteltu uskonnoton vaihtoehto. Esimerkiksi joulu- tai pääsiäisaiheinen satuhetki kirjastossa tekee myös uskonnottomasta tilaisuudesta lapsille mukavan retken. Uskonnollisten tilaisuuksien tulisi olla vain pienessä roolissa kaikille lapsille muuten yhteisessä katsomuskasvatuksessa. Tämä haastaa kehittämään totuttuja toimintatapoja ja laajentamaan yhteistyötahoja katsomuskasvatuksen rikastamisen näkökulmasta.

Katsomuskasvatus tarjoaa pedagogisia mahdollisuuksia

leikkivat lapset kuva silja lamminmaki vartia200x400Kuva: Silja Lamminmäki-Vartia.Päiväkodeissa katsomuskasvatusta ei ole ehkä vielä osattu tarkastella pedagogisten mahdollisuuksien tai ammatillisen osaamisen näkökulmista. Kehittäminen on saattanut jäädä työntekijöiden uskontoon liittyvien henkilökohtaisten mielipiteiden jalkoihin. Päiväkodeissa tulisi rohkeasti lähteä keskustelemaan aiheesta ja kehittämään toimintaa opetussuunnitelmaperusteisesti. Katsomuskasvatuksen toteuttamiseen on tarjolla monenlaisia menetelmiä, mutta katsomusteemoja voi lähestyä myös millä tahansa muutenkin käytössä olevalla menetelmällä.

Erilaisten menetelmien käytäntöön soveltamiseen tutustuivat tänä talvena myös Helsingin yliopiston varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijat. He toteuttivat lapsiryhmille katsomuskasvatuksen tuokioita sekä tutkivat yhdessä lasten kanssa uskontojen tiloja Tutki tilaa-menetelmää hyödyntäen. Tuokioissa lapset tutustuivat tarinoiden, leikin, toiminnan ja keskusteluiden kautta kiinalaiseen uuteen vuoteen, buddhalaisuuteen, kultaiseen sääntöön, kertomukseen Nooan arkista ja kertomuksiin maailman synnystä. Pohdittiin kiitollisuutta ja rakennettiin lattiakuvaa islamilaisen kertomuksen pohjalta. Vierailut eri uskontojen pyhiin tiloihin antoivat sekä opiskelijoille että lapsille mahdollisuuden oppia uutta ja tutkia tilaa kaikilla aisteilla. Päiväkotien opettajat oivalsivat retkillä, miten monenlaisia mahdollisuuksia katsomuskasvatus tarjoaa.

Aikataulut joustavat varhaiskasvatuksessa enemmän kuin peruskoulussa. Oppimisympäristöjä on siten mahdollista laajentaa tai rakentaa sellaisia päiväkotiin. Opettajan on helppo tuoda lapsiryhmään tarjolle pieniä virikkeitä, joiden kautta katsomuksille tehdään tilaa päiväkodissa.

Lapsen arvostamiseen kuuluu arvostaa häntä myös katsomuksellisten kysymysten pohtijana. Vaivatonta ja usein aikuisenkin kannalta inspiroivaa on lähteä vaikkapa retkelle metsään, istua kannon nokkaan ja rohkaista lapsia kertomaan omista elämänkysymyksistään. Yhteiset ihmettelyn ja tutkimisen polut lasten kanssa tuovat monenlaisia ahaa-elämyksiä myös aikuiselle. Samalla kasvatuksen valtasuhteet saavat tervetullutta ravistelua, kun aikuisen ei niiden kaikkein suurimpien kysymysten äärellä tarvitse – tai ole edes mahdollista – olla se kaikkitietävä auktoriteetti.

 

Lamminmaki Vartia SiljaSilja Lamminmäki-Vartia. Kuva: J.V. Lindell.Kuusisto ArniikaArniika Kuusisto. Kuva: Elina Manninen.Kirjoittajat Silja Lamminmäki-Vartia (TM, KK) on kasvatustieteen tohtorikoulutettava, joka toimii Helsingin yliopiston Monikatsomukselliset oppimisen tilat varhaiskasvatuksessa –hankkeen projektisuunnittelijana, ja Arniika Kuusisto on lapsuuden- ja nuorisotutkimuksen, erityisesti varhaiskasvatuksen professori Tukholman yliopistolla, dosentti ja tutkimusjohtaja Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa sekä vieraileva tutkija Oxfordin yliopiston kasvatustieteen laitoksella. Kuusisto johtaa parhaillaan Suomen Akatemian rahoittamaa tutkimushanketta 'Radikaaliksi kasvamassa? Koulun merkitys nuorten maailmankatsomuksen rakentumisessa' (2018-2022).

Kirjallisuutta

Kuusisto, A. & Lamminmäki-Vartia, S. Moral Foundation of the Kindergarten Teacher`s Educational Approach: Self-Reflection Facilitated Educator Response to Pluralism in Educational Context. Educational Research International. 2012. Vol. 2012, 1–13 http://www.hindawi.com/journals/edri/2012/303565/

Lamminmäki-Vartia, S. & Kuusisto, A. Katsomustietoisuus varhaiskasvattajan ammatillisuuden ytimessä. Teoksessa Haapsalo, T. et. al. (toim.) Varhaiskasvatus katsomusten keskellä. Helsinki: Lasten Keskus, 2017. 130-161.

Lamminmäki-Vartia, S. & Kuusisto, A. Päiväkodin johtaja katsomussensitiivistä varhaiskasvatusyhteisöä rakentamassa. Teoksessa Ubani, M. et. al. (toim.) Uskonto lapsuuden kulttuureissa. Tallinna: Lasten Keskus, 2015. 127–179.