Miksi työn merkityksellisyys on juuri nyt pinnalla? Ja mitä se oikein on? Tämä kirjoitus paljastaa sekä sen, mistä kolmesta tekijästä työn merkityksellisyys koostuu että miksi käynnissä oleva työn murros tekee työn merkityksellisyyden ymmärtämisestä tärkeätä sekä huippuosaajien rekrytoinnissa ja motivoinnissa että työelämästä syrjäytyvien tukemisessa.

Kysymys työn merkityksellisyydestä on tällä hetkellä suosittu aihe sekä työelämän toimijoiden keskuudessa että akateemisissa piireissä. Harvard Business Review’n kannesta suosittuihin TED-puheenvuoroihin, kirjoihin ja artikkeleihin näyttää siltä, että työn merkityksellisyys on nyt pinnalla.

Mutta onko kyseessä vain ohimenevä villitys, joka unohtuu muutamassa vuodessa, kun jokin toinen tuoreempi teema nousee sen ohitse? En usko. Näyttäisi nimittäin siltä, että on kolme syvällisempää murrosta työelämässä, joiden vuoksi työn merkityksellisyydestä on tullut aikaisempaa tärkeämpi asia.

Työn merkityksellisyyden keskeiset ulottuvuudet

Mutta ennen murroksen syihin syventymistä lienee paikallaan lyhyesti määritellä, mistä puhumme, kun puhumme työn merkityksellisyydestä. Tätä selvitimme hiljattain professori Anne Birgitta Pessin kanssa yhteisartikkelissamme. Kävi ilmi, että yleisimmällä tasolla työn merkityksellisyys tarkoittaa sitä, että työllä on jotakin itseisarvoa. Työ ei ole pelkkä väline toimeentulon turvaamiseksi, vaan työ itsessään synnyttää jotakin arvokasta. Kun ihminen kokee, että työ on itsessään tekemisen arvoista riippumatta siitä maksettavasta palkasta, työ on silloin merkityksellistä.

Tämä työn merkityksellisyys eli kokemus sen arvokkuudesta näyttää vuorostaan syntyvän kahta kautta. Ensinnäkin silloin kun työ tuottaa jotakin hyvää maailmaan. Kun koen, että tekemiseni kautta pystyn aikaansaamaan myönteisen vaikutuksen toisten ihmisten elämään tai maailmaan ylipäänsä, tämä on keskeinen tapa, jota kautta työni tuntuu merkitykselliseltä. Siksi palomiesten, lääkärien ja sairaanhoitajien työ nähdään usein niin merkityksellisenä – niissä toisille tehtävä hyvä on erityisen konkreettista ja arvokasta.

Toinen ulottuvuus työn merkityksellisyydessä on ihmisen mahdollisuus toteuttaa itseään työnsä kautta. Se tarkoittaa kokemusta siitä, että työn tekemisen kautta pääsen tekemään jotakin itseäni kiinnostavaa ja pääsen käyttämään omaa osaamistani ja keskeisiä kykyjäni. Tämä ulottuvuus korostui erityisesti niiden tutkijoiden keskuudessa, jotka tarkastelivat muutaman vuosikymmenen takaista tehdastyötä, joka usein saattoi olla varsin monotonista ja tarjota vähän mahdollisuuksia itsensä toteuttamiseen.

Työn merkityksellisyys – kokemus omassa työssä läsnä olevasta arvokkuudesta – syntyy siis kahta kanavaa pitkin: Kun koemme pystyvämme työmme kautta tekemään jotakin hyvää ja kun koemme pystyvämme työmme kautta toteuttamaan itseämme. Mutta miksi tämä merkityksellisyys korostuu juuri tänä päivänä?

Rutiinityön kadotessa merkityksellisyyden ja tuottavuuden yhteys vahvistuu


Ensinnäkin, olemme keskellä työn murrosta. Automatisaatio, digitalisaatio ja jatkuvasti kehittyvät tekoälysovellukset ottavat hoitaakseen yhä useampia työtehtäviä meiltä ihmisiltä. Vaikka asiantuntijat taittavat edelleen peistä siitä, kuinka iso osa työpaikoista on lopulta katoamisuhan alla, niin yhtä mieltä ollaan siitä, että työn sisältö muuttuu lähes kaikilla aloilla.

Erityisesti kaikenlainen rutiinityö vähenee. Hyvä esimerkki on verohallinto: Aikanaan veroilmoitusten palauttamisen jälkeen tarkastajien aika meni enimmäkseen rutiinitapausten läpikäymiseen. Pöydällä olevasta ilmoituspinkasta valtaosa oli selviä tapauksia, ja vain silloin tällöin pinkasta nousi tapaus, jossa oli jotakin sen verran kummallista, että sen käsittely ei ollut helppoa vaan vaati pohdintaa ja itsenäistä päätöksentekoa. Tätä nykyä rutiinitapaukset eivät moneksi sekunniksi päädy tarkastajien pöydille vaan menevät algoritmien ohjaamana varsin suoraan järjestelmän lävitse. Pöydälle päätyvät lähinnä ne tapaukset, jotka ovat liian haastavia algoritmeille – jotka eivät mene mihinkään olemassa olevaan kategoriaan – ja vaativat siksi inhimillistä harkintaa.

Esimerkki kuvastaa sitä yleistä trendiä, joka on käynnissä joka puolella työelämää: Rutiinityöt vähenevät rajusti ja ihmisten tehtäväksi jäävät ne hommat, jotka vaativat joko toisen ihmisen inhimillistä kohtaamista tai itsenäistä, luovaa ja kriittistä päätöksentekoa tilanteessa, jossa ei ole mitään yksiselitteisen oikeata vastausta.

Rutiinityössä ihmisen sisäisellä tunnetilalla ei ole niin väliä aikaansaamisen kannalta. Mutta mitä enemmän työssä korostuu inhimillinen vuorovaikutus ja luova, kriittinen ajattelu, sitä enemmän tuottavuuden kannalta on väliä sillä, miltä ihmisestä tuntuu. Luovimmat ratkaisut syntyvät vireystilan ollessa energinen ja sisäisen motivaation ollessa vahva. Ja merkityksellisyys on vahva motivaatiotekijä. Kun ihminen kokee työnsä vahvan merkitykselliseksi, synnyttää tämä syvän sisäisen motivaation tekemiseen. Ihminen on valmis panostamaan työhönsä, hän haluaa aikaansaada hyvää tulosta.

Työn merkityksellisyys on tärkeätä sekä huippuosaajista kilpailtaessa että työelämästä syrjäytyneiden tukemisessa

Työn merkityksellisyyden tärkeys tulee korostumaan erityisesti niillä aloilla, joilla kilpailu parhaista osaajista on kovin. Ohjelmistoalan kaltaisilla toimialoilla, joilla tuottavuuserot eri tekijöiden välillä ovat dramaattiset, pelkällä palkalla ei saa houkuteltua parhaita osaajia. Heille on pystyttävä tarjoamaan motivoiva työympäristö. Tässä ne yritykset, jotka pystyvät kertomaan uskottavan tarinan siitä, miksi heidän tarjoamansa työ on erityisen merkityksellistä, ovat etulyöntiasemassa. Siksi työelämän merkityksellisyys korostuu palkkahaitarin yläpäässä, aloilla joilla kilpailu huippuosaajista on kovin.

Toinen syy työn merkityksellisyyden korostumiselle löytyy työelämän toisesta ääripäästä. Automatisaation ja globalisaation myötä Suomen kaltaisissa korkean elintason maissa on yhä vähemmän sellaista työtä tarjolla, jota voi tehdä ilman erityistä koulutusta tai osaamista. Siinä, missä 1980-luvulla saatettiin sosiaalitoimiston ovelta hakea vähiten humalassa olevat päivätöihin satamiin tai rakennustyömaille, tätä nykyä rakenteellinen työttömyys on kasvanut huomattavasti. On iso vaara, että tulevaisuudessa yhä isompi osa työikäisistä ihmisistä on tilanteessa, jossa heidän osaamisellaan ei ole tarjolla mitään markkinaehtoista työtä. Tällöin on toimeentulokysymyksen ratkaisemisen ohella tärkeätä ymmärtää, että työ tarjoaa ihmiselle myös keskeisen tavan kokea oma elämänsä merkitykselliseksi: Työssä ihminen pääsee toteuttamaan itseään, käyttämään kykyjään, olemaan osa yhteisöä ja kokemaan että hän on hyödyllinen osa isompaa kokonaisuutta. Ilman tällaisia kokemuksia ihmiselämä tuntuu helposti tyhjältä ja merkityksettömältä. Siksi meidän on olennaista miettiä myös, miten tarjota palkkatyön ulkopuolelle jääville ihmisille ne merkityksellisyyden kokemukset, joita työelämä on tavallisesti tarjonnut.

Kaiken kaikkiaan sen ymmärtäminen, mikä tekee työstä merkityksellistä, tulee olemaan yhä tärkeämpää sekä asiantuntijatyön johtamisessa että työelämästä syrjäytyneiden tukemisessa. Vastauksen uskon löytyvän varsin yksinkertaisista asioista: Itsensä toteuttamisesta siten että henkilö pääsee tekemään itseään kiinnostavia asioita itse valitsemillaan tavoilla omia keskeisiä kykyjään ja osaamisiaan hyödyntäen. Ja kytkeytymisestä osaksi jotakin itseään isompaa sitä kautta, että on osa välittävää yhteisöä ja kokee työnsä tuottavan myönteisen vaikutuksen maailmaan.

Näillä eväillä pääsee jo pitkälle tulevaisuuden työelämän rakentamisessa.

 

Kirjoittaja Frank Martela, FT, toimii tutkijatohtorina Aalto-yliopistossa ja on yksi Filosofian Akatemia Oyn perustajista. Hän on julkaissut sekä psykologisia että filosofisia akateemisia artikkeleita merkityksellisyydestä ja kirjoittaa aiheesta englanninkielistä kirjaa joka julkaistaan keväällä 2020.

Lähteet:

Baumeister, R. F. (1991). Meanings of life. New York: The Guilford Press.
Martela, F., & Pessi, A. B. (2018). Significant Work Is About Self-Realization and Broader Purpose: Defining the Key Dimensions of Meaningful Work. Frontiers in Psychology, 9(363), 1–15.
Martela, F., & Riekki, T. J. J. (2018). Autonomy, Competence, Relatedness, and Beneficence: A Multicultural Comparison of the Four Pathways to Meaningful Work. Frontiers in Psychology, 9, 1–14.
Quinn, R. E., & Thakor, A. V. (2018). Creating a Purpose-Driven Organization. Harvard Business Review, (July–August 2018)