Työelämässä muuttuvat paraikaa sekä muodot että sisällöt. Ammatteja katoaa, ja uusia syntyy. Kirjaltajia ei ole tarvittu jokuseen vuosikymmeneen, kun taas VR-terapeutti tai tekoälykatsastaja ovat esimerkkejä ammateista, jotka nostetaan esiin eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan tuoreessa raportissa (Linturi & Kuusi 2018). Työn merkitys muuttuu, ja työn ja muun elämän väliset raja-aidat madaltuvat.

Ihmisen valttikortit: luovuus ja innovatiivisuus vai innostus?

spannari jenni kuvaaja lauri asikainenTT Jenni Spännäri. Kuva: Lauri Asikainen.Näissä muutoksissa luovuus ja innovatiivisuus on usein nostettu ihmisen valttikorteiksi työelämässä vaikkapa tekoälyyn verrattuna. Luovuus on kuitenkin tekoälytutkija Timo Honkelan mukaan mahdollista myös tarpeeksi kehittyneelle tekoälylle. Ohjelmoidun intuition on mahdollista käsitellä hyvin suurta määrää dataa, hyvin monenlaisista lähteistä, ilman ennakkoluuloja. Näin ollen tekoälyn mahdollisuudet löytää aivan odottamattomia ja uudenlaisia ratkaisuja sille esitettyihin ongelmiin ovat myös suuret. (Honkela 2017) Myös innovatiivisuus rakentuu kyvylle nähdä uudenlaisia yhteyksiä asioiden välillä: missä muutoksia kaivataan, miten ne tuodaan käytäntöön ja ketkä niitä voisivat hyödyntää ja rahoittaa? Tekoäly on omiaan ratkomaan tämän tyyppisiä kysymyksiä, kun niitä sille esitetään. 

Ihmisellä on kuitenkin ainutlaatuinen kyky innostua. Innostus paitsi asettaa prioriteetteja myös lisää leikillisyyttä ja luo uusia voimavaroja tehtävän suorittamiseen. Innostuneena työskentelemme tehokkaammin, energisoidumme työstä, jaksamme paremmin, ja kannamme positiivisia vaikutuksia myös työelämän ulkopuolelle. Tekoälysovelluksella tai muulla koneella sen sijaan on käytettävissään rajallinen määrä voimavaroja – kapasiteettia, tehoa, sähkövirtaa – eikä sen optimoiminen vastaa ihmisen innostuksen uutta luovaa voimaa. Toisaalta ihmisellä on myös kyky olla innostumatta. Vaikka jokin ajatus olisi uusi ja sen hyödyt olisivat selkeät, innostuksen puute saattaa lamauttaa sen edistämisen. Ehkä innostuksen puute on yksi tekijä, jonka vuoksi ilmastonmuutokseen vaikuttavat toimet etenevät hitaasti?

Myötäinto on kyky ja taito

Ihmisillä on myös kyky lähteä mukaan toisten innostukseen ja levittää intoa ja iloa ympärilleen. Myötäinto-käsite luotiin Helsingin yliopiston CoPassion-tutkimusprojektissa kuvaamaan liittymistä muiden positiivisiin tunteisiin, kuten iloon tai innostukseen. Se on monin tavoin sidoksissa myötätuntoon: niiden mekanismit ovat samankaltaiset, ne edellyttävät ja vahvistavat toisiaan, ja niitä on mahdollista kasvattaa yhteydessä toisiinsa. Myötätunto ja myötäinto ovat inhimillisen vastavuoroisuuden ja ihmissuhteiden ytimessä, myös työpaikalla. (Pessi et al. 2017)

Myötäinto on erityisen oleellinen ilmiö silloin, kun yhteisössä ovat asiat pääosin hyvin. Toisten onnistumisista ja uusista ideoista iloitseminen voi käynnistää ja pitää yllä positiivista spiraalia, johon liittyvät muun muassa luottamus, avoimuus ja monet muut työn tuottavuuttakin tukevat piirteet. Myötäinnossa on mahdollisuus nostaa koko työyhteisö ei vain ’nollatilaan’, jossa ei varsinaisesti voida huonosti, vaan positiivisen varauksen tilaan, jossa ilo ja into voivat kasvaa.  Myötäinnon ilmapiiri pohjustaa myös maaperää myötätunnolle, kun sitä tiukassa paikassa tarvitaan.

Innostus, ahdistus ja uupumus

Voiko innostuksesta ja myötäinnosta olla haittaa? Empatia-ahdistukseksi nimitetään kokemusta siitä, että potentiaalisia empatian kohteita on liikaa. Millaista olisi innostusahdistus? Jos työ koostuu erillisistä projekteista tai joukosta vapaasti valittavia työtehtäviä, jotka kaikki tuntuvat innostavilta, voi innostuksen suuntaaminen tuntua ahdistavan vaikealta. Myös innostukseen pakottaminen tai sen vaatiminen voi ahdistaa. Myötätunnon riskien kohdalla taas puhutaan myötätuntouupumuksesta. Kun luontaista ja opittua myötätuntoa käytetään työvälineenä, mutta sen käyttö on liiallista ja huolenpitoon itsestä ei keskitytä tarpeeksi, myötätunnon harjoittaminen voi uuvuttaa. Tuloksena voi olla työuupumuksen lisäksi työlle kyynistymistä, arviointikyvyn heikentymistä, tai muita työtulosta ja -hyvinvointia huonontavia ilmiöitä (Nissinen 2012).

Myötäintokin voi uuvuttaa. Sekin on osallistumista toisen tunteeseen, siinäkin vaarana on oman itsen ja oman sisäisen innostuksen unohtaminen. Innostus voi myös peittää alleen tärkeitä kysymyksiä: onko tavoitteemme realistinen, tai edes eettisesti kestävä? Tarvitseeko maailma todella tätä uutta hilavitkutinta? Näiden myötäelämisen ilmiöiden kanssa onkin syytä muistaa tasapainottava viisaus. Miltä asiat näyttävät kauempaa katsoen, pitemmällä aikavälillä tarkasteltuina ja laajojen ihmisjoukkojen tai koko planeetan näkökulmasta?

Innostuvan ihmisen innostaminen

Mistä innostus kumpuaa? Yksi keskeisiä lähteitä on tässäkin julkaisussa toisaalla tarkemmin käsitelty merkityksellisyys. Kun oma työpanos on merkittävästi saamassa aikaan jotain suurempaa, omien arvojen mukaista, työstä on helppo innostua. Entä miten innostusta synnytetään, pidetään yllä ja johdetaan? Haaga-Helia ammattikorkeakoulun Leading passion -hankkeessa löydettiin keinoiksi muun muassa sisäisen motivaation tukeminen, jaettu johtajuus ja koko henkilöstön mukaan ottaminen (Kostamo 2017).

Toisaalta voidaan ajatella, että työntekijöiden innostuksen ohjailemisessa, psykologisiin prosesseihin kajoamisessa, piilee manipuloinnin vaara. Tiristetäänkö työntekijöistä irti viimeisetkin mehut innostuksen avulla? Saadaanko ihmiset työskentelemään sokealla tarmolla kyselemättä, ovatko asetetut tavoitteet edes järkeviä. Toisaalta myös innostuksen sammuttaminen tai työpaikalla olevien ihmisten inhimillisyyden ohittaminen on tietynlaista tunnemanipulaatiota – vieläpä haitallista. Tunteiden, ihmisyyden ja innostuksen tukahduttamista voidaan tarkastella jopa työntekijöihin kohdistuvana väkivaltana. Ääriesimerkkinä ovat teurastamot, joiden työn sisältö ja joissakin tapauksissa kyseenalaiset toimintatavat voivat saada työntekijät voimaan huonosti ja jopa käyttäytymään aiempaa raaemmin ja väkivaltaisemmin myös työelämän ulkopuolella (Hamilton & Taylor 2013).

Innostus ja yhteiskunta

Työ ja sen muutokset ovat tiiviisti sidoksissa yhteisöjen ja yhteiskuntien muutokseen. Missä työtä tehdään ja millainen työpanos katsotaan korvauksen arvoiseksi? Mitä haluamme ostaa ja kuinka paljon olemme valmiita siitä maksamaan – rahallista tai muunlaista, esimerkiksi eettistä tai ympäristöä koskevaa hintaa? Työn muutokset ovat vastavuoroisessa suhteessa myös yhteiskunnallisen sääntelyn kanssa – ja tätä kautta niiden arvojen kanssa, joihin tämä sääntely perustuu. Millaisia työehtoja sallimme – ja keille? Luoko robotiikan murros yhä syvempiä kuiluja globaalissa mittakaavassa; elintasokuilun lisäksi innostus- tai merkityksellisyystasokuilun?

Kateuden sanotaan olevan suomalaisten perisynti. Se vie kalatkin vedestä. Voisiko sen vastavoimana toimiva kardinaalihyve olla myötäinto? Työelämän myötäinnon vaikutukset eivät ulotu pelkästään yhden työyhteisön tai yhden yrityksen sisälle, vaan ne voivat levitä laajemmalle sekä ihmisten että rakenteiden myötä. Organisaatiot voivat hyödyntää myötäinnon voimaa myös keskinäisessä toiminnassaan ja keskittyä työskentelemään yhteisten päämäärien hyväksi sen sijaan, että ne keskittyisivät kampittamaan toisiaan. Yksilöt voivat vaalia myötäintoa ja -tuntoa kaikissa arjen kohtaamisissa. Jospa uskaltaisin innostua muiden onnesta ja jakaa omat innostuksenaiheeni? Jospa näkisin maailmassa enemmän iloa ja mahdollisuuksia, jakamista ja onnistumisia? Potentiaalisen muutoksen kohteena ovat jopa maailmankuva ja ihmiskuva. Käynnissä oleva työelämän murros voi tehdä tilaa melkoisen merkittäville muutoksille.

 

Kirjoittaja Jenni Spännäri on teologian tohtori, kirkkososiologi, joka on työskennellyt muun muassa CoPassion ja CoCare -tutkimusprojekteissa. Työelämän tutkimuksessa hänen erityisalaansa ovat myötätunto, myötäinto ja innovatiivisuus.

Lähteet:

Honkela, Timo (2017), Rauhankone. Tekoälytutkijan testamentti. Helsinki: Gaudeamus.

Kostamo, Tuukka (toim.) (2017), Ihan intona! Miten innostusta johdetaan. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu.

Linturi, Risto & Kuusi, Osmo (2018), Suomen sata uutta mahdollisuutta 2018–2037: yhteiskunnan toimintamallit uudistava radikaali teknologia. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 1/2018. Helsinki.

Nissinen, Leena (2012), Rajansa kaikella Helsinki: Edita.

Pessi, Anne Birgitta, Martela, Frank, Paakkanen, Miia (toim.) (2017), Myötätunnon mullistava voima. Helsinki: PS-kustannus.

Hamilton, Lindsay & Taylor, Nik (2013), Animals at Work. Leiden: Brill.