Kreikan kielen hyvästä kuolemasta eu thánatos on johdettu nykykieliin sana eutanasia, jolla tarkoitetaan kuolettavan lääkeannoksen antamista ihmiselle hänen pyynnöstään. Eutanasiasta käytävä keskustelu on vilkastunut jälleen, kun sen laillistamista ajava kansalaisaloite otettiin käsiteltäväksi eduskunnassa syksyllä 2017.

Hollannissa, Belgiassa ja Luxemburgissa on säädetty eutanasiaa koskeva laki. Kuoleman aiheuttaminen toiselle on myös näissä maissa rikos, mutta siitä ei nosteta syytettä eikä rangaista, kun lakiin kirjatut ehdot täyttyvät. Keskeisiä edellytyksiä ovat parantumattomasta, yleensä kuolemaan johtavasta vakavasta sairaudesta kärsivän henkilön oma toistuva, tietoon perustuva pyyntö saada kuolla ja sairastuneen kokema pitkäaikainen, sietämätön kärsimys, jota ei pystytä lievittämään. Eutanasiaa ei saa panna toimeen ennen kuin potilaan oman lääkärin lisäksi toinen, riippumaton lääkäri on todennut ehtojen täyttyvän. Potilaan kuoltua lääkäri toimittaa tapahtuneesta raportin eutanasiakomitealle. Jos lakiin kirjatut edellytykset eivät täyty, komitea toimittaa asiakirjat syyttäjälle. Vakavia poikkeamia ei ole todettu.

Joissakin muissa maissa kuolinapua tarjotaan toisin. Muutamissa Yhdysvaltain osavaltioissa ja Kanadassa laki antaa lääkärille mahdollisuuden auttaa parantumattomasti sairasta potilasta tekemään itsemurhan. Lääkäri voi potilaan pyynnöstä määrätä ja annostella lääkkeen, jonka potilas ottaa aiheuttaakseen kuolemansa. Sveitsissä voi turvautua kuolinapua tarjoavien järjestöjen palveluksiin. Tehtävään koulutetut maallikot auttavat lopettamaan sietämättömäksi käyneen elämän. Menettely perustuu laintulkintaan, jonka mukaan itsemurhassa avustaminen ei ole rikos, jos avustaja toimii epäitsekkäin perustein.

Eutanasiakeskustelu Suomessa

Vuosien mittaan eutanasiaan suhtautumisesta on Suomessa tehty erilaisia kyselyjä. Niiden mukaan lääkärikunta vastustaa eutanasiaa, kun taas hoitajien keskuudessa monet näyttävät kallistuneen kannattamaan sitä. Kansalaisten enemmistö on vähä vähältä alkanut suhtautua yhä myönteisemmin eutanasian laillistamiseen. Vaikka useimmat toteutetuista kyselyistä eivät täytä tieteellisen tiedonkeruun vaatimuksia, niiden tulokset osoittavat, että meneillään on asennemuutos.

Kyselyt paljastavat, että nuoret suhtautuvat eutanasiaan myönteisemmin kuin eläkeikäiset. Uskonnollinen vakaumus on yhteydessä eutanasian vastustamiseen. Uskonnollisuuteen kytkeytyvä kielteinen asenne perustuu ajatukseen elämästä Jumalan lahjana ja se yhdistetään tappamiskieltoon ja torjuvaan suhtautumiseen itsemurhaa kohtaan. Uskontoon kytkeytyvien perustelujen esittämistä on pidetty ongelmallisena sillä perusteella, ettei joidenkuiden uskonnollinen vakaumus saa määritellä, kuinka muiden on elettävä.

Hollannin malli

Hollanti tarjoaa kiinnostavan vertailukohdan käynnissä olevaan suomalaiseen keskusteluun. Sikäläinen kehitys auttaa ymmärtämään eutanasiadebatin taustalla olevia kysymyksiä. Hollannissa eutanasialait säädettiin vuonna 2002 tavoitteena toisen maailmansodan jälkeen vähitellen laajalle levinneiden kuolinapukäytäntöjen yhdenmukaistaminen ja virallistaminen. Belgia ja Luxemburg seurasivat pian Hollannin esimerkkiä. Näissä maissa perusterveydenhuolto on perhelääkärien vastuulla. Sama lääkäri hoitaa koko perhettä ja tuntee ihmiset usein vuosien tai vuosikymmenten ajalta. Kuolinavun antamiseen päätyneet lääkärit perustelivat menettelyä ainoana mahdollisena tapana auttaa kärsivää ihmistä poikkeuksellisessa tilanteessa.

Hollanti on vuosisatojen ajan elänyt merenkulusta. Se vaurastui kukoistavien kauppasuhteiden ansiosta, ja liiketoiminta tutustutti hollantilaiset vieraisiin kansoihin, heidän tapoihinsa ja ajatteluunsa. Kulttuurista ja uskonnollista erilaisuutta opittiin suvaitsemaan. Maan vapaamielinen eettinen perinne on yhdistetty myös reformaation paikallisiin piirteisiin. Luterilaisen ja roomalaiskatolisen käsityksen mukaan moraalin perusta on niin kutsuttu luonnollinen laki, jonka ajatellaan ohjaavan jokaista ihmistä hänen uskonnollisesta vakaumuksestaan riippumatta. Reformoidussa ajattelussa tällaisen, kaikkia ihmisiä yhdistävän moraalin mahdollisuus kielletään. Sen mukaan ihmisjärki on synnin turmelema, eikä se siksi kykene erottamaan oikeaa väärästä. Ajattelutapaan kuuluu edelleen näkemys, että vain uskovaisilla, jotka tukeutuvat elämässään Raamatun opetukseen, on luotettava tieto hyvästä ja pahasta. Näin usko jakaa ihmiset moraalisesti kahteen ryhmään, joilla on erilainen moraali ja toisistaan poikkeavat perusteet sitoutua siihen. Tästä näkökulmasta on luonnollista ajatella, ettei ei-uskovilla ole – myöskään uskovien näkökulmasta – mitään syytä pitäytyä perinteiseen, kristinuskon käsityksiin yhdistettyyn moraaliopetukseen, vaan että jokainen voi omaksua itselleen parhaiten sopivat käsitykset.

Eutanasian tulkinnanvaraiset edellytykset

Hollantilaiset reformoidut teologit edustivat eutanasian laillistamista edeltäneinä vuosikymmeninä keskustelussa kantaa, jonka mukaan kuolinavun antaminen voi joissakin yksittäistapauksissa olla potilaan tilanteen kannalta perusteltu ratkaisu. Erityistä lakia pidettiin kuitenkin tarpeettomana. Roomalaiskatolinen kirkko suhtautui eutanasiaan kaikissa tilanteissa torjuvasti. Sen opetuksen mukaan eutanasiaan ei pitäisi milloinkaan turvautua.

Eutanasialain säätämisen jälkeen eutanasia on Hollannissa yleistynyt kuolinsyynä moninkertaisesti, vaikka saattohoitoa on parannettu eikä kokonaiskuolleisuus ole kasvanut. Eutanasiaraporteista voidaan päätellä kehityksen syitä. Vaikka eutanasian edellytykset on muotoiltu tiukasti, niiden soveltaminen edellyttää tulkintaa. Jäljellä olevan elinajan arvioiminen on epävarmaa. Monet asiat vaikuttavat myös sen arvioimiseen, voidaanko potilaan pyyntöä pitää vapaaehtoisena ja harkittuna. Tulkinnallisin kriteereistä on kuitenkin se, mitä potilaan sietämättömällä kärsimyksellä tarkoitetaan ja millä perusteella kukaan ulkopuolinen voi arvioida sitä.

Kriteerien tulkinnanvarainen luonne on johtanut siihen, että potilaan esittämästä toiveesta saada kuolla on tullut eutanasian toteuttamisen keskeisin arviointiperuste. Sitä, millä tavoin elämä voi olla sietämätöntä, on ruvettu ymmärtämään yhä väljemmin niin, että kärsimykseksi luetaan nyt eksistentiaalinen ja psyykkinen, mutta myös sosiaalisten syiden aiheuttama tuska − ei vain fyysinen kipu. Niinpä eutanasiaa on käytetty myös sellaisten ihmisten elämän päättämiseen, joiden sairaus ei ole tappava ja joiden elinajanodote on kymmeniä vuosia. Lisäksi on alettu vaatia oikeutta vapaaehtoiseen kuolemaan niin, että elämän lopettamiseen myönnettäisiin lääkärinapua, perustuipa ihmisen halu kuolla mihin tahansa.

Lopuksi

Kokemukset eutanasialaista tuovat esiin uskonnollisten argumenttien ja ihmisen itsemääräämisoikeuteen tukeutuvien perusteiden taustalla olevan eron, joka vaikuttaa myös ihmisoikeuksien tulkintaan. Itsemääräämisoikeuden korostaminen ilmentää ajatusta yksilöstä, joka muotoilee elämänsä sen loppumista myöten oman tahtonsa mukaisesti. Valtion tehtävä on tukea yksilöä tässä pyrkimyksessä. Uskonnollisten argumenttien taustalla taas on käsitys elämästä annettuna. Kukaan ei ole itse valinnut tulla olemaan, eikä elämän päättyminen ole ihmisen omissa käsissä. Tähän käsitykseen kuuluu myös se, että yhteisön jäsenet takaavat toistensa ihmisoikeudet ja että heidän elämänsä punoutuvat toisiinsa. Siksi kenenkään kuolema ei ole vain yksityisasia.

 

hallamaaKirjoittaja Jaana Hallamaa työskentelee sosiaalietiikan professorina Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa.

Kirjallisuutta:

Boer, Theo A.: ”Euthanasia, Ethics and Theology: A Dutch Perspective”, De Gruyter, p. 197-214, Volume 6, Issue 2, (Dec 2014).

Living and Dying Well - Overseas - Netherlands – Report, 2016.

Valtakunnallisen sosiaali- ja terveysalan eettisen neuvottelukunnan ETENEn kannanotto eutanasiaan, 26.9.2017

Young, Robert: "Voluntary Euthanasia", The Stanford Encyclopedia of Philosophy, Ed. by Edward N. Zalta, Fall 2017 Edition.