Kaikella elämällä on moraalista arvoa

Elämän kunnioittamisen periaate on pysyvä arvo ja elämän säilyttäminen lääkintäetiikan keskeinen periaate. Hoitamisen velvoitteeseen kuuluu, että hoitoa annetaan aina, kun tarve todetaan. Siksi lääkäri lupaa valassaan palvella lähimmäisiä ihmisyyttä ja elämää kunnioittaen. YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen mukaan jokaisella ihmisellä on oikeus elämään.

Kuolema on pakko

Ihmislajin eliniän enimmäispituus on noin 120 vuotta. Perillä ollaan, kun elämää ylläpitävät voimat ehtyvät ja ruumiin ja sielun ykseyttä valvovan hermostokeskuksen toiminta sammuu. Kuolema ei ole hyvä eikä paha. Se vain asettuu taloksi, kun aika on täysi. Tietoisuus kuoleman välttämättömyydestä on ihmisyyden syvässä ytimessä ja tekee ihmisestä ihmisen. Elämän ja kuoleman välinen jännite tekee elämästä elämisen arvoisen ja antaa itse kullekin vastuun siitä.

Oikeus arvokkaaseen kuolemaan

Ihmisarvon kunnioittamisen vaatimus on kaikkien toisiin ihmisiin kohdistuvien toimien moraaliperusta. Ihmisarvo on jakamaton ja pysyvä. Kun puhumme arvokkaasta kuolemasta, puhumme elämästä kuoleman kynnyksellä. Arvokkuuden kokemukseen kuuluu henkilökohtaisen integriteetin säilyminen, tunne elämän hallinnasta, eheyden kokemus ja kohtelu ainutlaatuisena persoonana ymmärtävässä ja arvostavassa ilmapiirissä.

Kärsimyksen kohtaaminen

Sairauden aiheuttamilla kärsimyksillä on aina ihmisenä olemista, oman elämän hallintaa ja eheyttä uhkaavia sävyjä. Kärsimys voi olla sietämätöntä fyysistä kipua ja tuskaa, mutta yhtä lailla se voi olla lohdutonta eksistentiaalista hätää hylätyksi joutumisen ja arvottomuuden kokemisesta. Vaikka kärsimys voi koskettaa mitä tahansa persoonan aluetta, se ottaa aina ihmisen kokonaan. Potilaan kärsimys on hänen todellisuuttaan ja totta. Parantaja ei voi mitata kärsimyksen määrää, eikä astua toisen elämään, mutta eläytymällä voi sisäistää hänen kärsimyksensä.

Viimeinen askel vie perille

Suomalaisen saattohoidon taso ja saavuttavuus ovat jatkuvasti kohentuneet, mutta edelleen olemme kaukana kansainvälisestä kärjestä. Yhteisvastuukeräyksen herättämänä saattohoitoa kehitetään nyt tarmokkaasti kaikkialla Suomessa. Sosiaali- ja terveysministeriön uudet suositukset julkaistiin joulukuussa 2017.

Tarvitaanko eutanasiaa?

Eutanasia ja avusteinen itsemurha ovat määräehdoin sallittu kolmessa eurooppalaisessa valtiossa: Hollannissa Belgiassa ja Luxemburgissa. Sveitsissä sallittua on vain avusteinen itsemurha. Eutanasian ja avusteisen itsemurhan osuus kaikista kuolemista vaihtelee puolesta prosentista kolmeen prosenttiin. Ajan myötä sen syyt ovat laajentuneet ja ehdot väljentyneet.

Suomessa eutanasia on kielletty rikoslaissa. Kyselytutkimusten mukaan kolme neljästä suomalaisesta hyväksyisi eutanasian, lääkäreistä joka viides. Valtakunnallisen terveys- ja sosiaalialan eettisen neuvottelukunnan ETENEn tuoreessa kannanotossa eutanasiaa ei sellaisenaan hylätä menetelmänä, mutta sen todellinen tarve voidaan arvioida vasta sitten, kun hyvä saattohoito on kaikkien saatavilla.

Koska kuolevan ihmisen eksistentiaaliset ja fyysiset kärsimykset voivat olla sietämättömiä, eutanasiatoive on helppo ymmärtää. Lääkärin antama kuolinapu potilaan pyynnöstä olisi siten toisen parasta tarkoittava hyvä hoitotoimi. Eutanasian salliminen merkitsee suurta muutosta suhtautumisessa elämän ja kuoleman ydinkysymyksiin. Sitä tulisi vakavasti pohtia eri näkökulmista. Benelux-maiden ja Suomen hoitokulttuurit sekä palvelujärjestelmät ovat hyvin erilaiset. Ne eivät kelpaa vertailtaviksi malleiksi.

Eurooppalainen palliatiivisen hoidon yhdistys on julkaissut viime vuonna tärkeän eutanasiaa käsittelevän valkoisen kirjan. Kirjan kannanotto on yksiselitteinen. Eutanasia ei ole osa palliatiivista hoitoa eikä mitään muutakaan hoitoa. Kun eutanasia ei ole hoitoa eikä kuulu lääkärille, kenelle se delegoidaan. Jos taas eutanasia laissa määritellään lääkärin työksi, voiko siitä kieltäytyä vakaumuksellisin syin.

Marraksessa

Parantumattomasti sairaan ihmisen oireiden hoito ja kärsimysten lieventäminen sekä kuolevan ihmisen lempeä kohtelu ovat inhimillisen lääkintätaidon ydinaluetta. Ne kertovat lähimmäisen rakkaudesta, toivon merkityksestä ja kärsimyksen ymmärtämisestä. Korkeatasoinen ja kattava saattohoito on vastaus eutanasiavaatimuksiin.

 

Risto Pelkonen1Kirjoittaja arkkiatri Risto Pelkonen on lääketieteen ja kirurgian tohtori.

Kuva: Wilma Hurskainen