Viisaus keskuudessamme – Elämänkokemus, kokemusviisaus ja merkityksellisyyden etsintä

Miten jaettu viisaus syntyy, välittyy ja voi kukoistaa? Miten kokemusviisaus näkyy ja vaikuttaa yhteisöissä? Ja miten viisautta voisi edistää yhteiskunnassa?

Viisautta voidaan tarkastella yksilöiden tasolla: hän on viisaampi kuin minä, hänen viisautensa on karttunut erilaisten kokemusten myötä. Mutta kokemusviisaus on myös jaettu, yhteisöllinen ilmiö, joka syntyy ja kasvaa ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Tarttuessaan se voi olla yhteiskunnallinen muutosvoima.

Viisaus syntyy yhteisöissä

Viisaudelle on lukuisia erilaisia määritelmiä ja käsitteellistämistapoja. Monissa tutkimuksissa määritelmät kiteytyvät tietoihin, taitoihin ja kognitiivisiin kykyihin, empaattiseen, prososiaaliseen ja ulospäin suuntautuvaan käytökseen sekä elämänkokemukseen.

Tarkemmin ajateltuna kaikilla näillä on sosiaalinen puolensa. Taidot ja kyvyt eivät kehity tyhjiössä, vaan vaativat kosketuspintaa muihin ihmisiin ja heiltä saatua palautetta. Yksilöiden viisaalla, myötätuntoisella käytöksellä on suoria vaikutuksia ympäröivään yhteisöön, ja sen ilmenemismuodot ovat tästä yhteisöstä riippuvaisia. Erityisen kiinnostava pohdinnan ja tutkimuksen aihe on kuitenkin elämänkokemuksen ja kokemusviisauden yhteisöllisyys.

Vaikka viisaus ja henkinen kehitys liittyvät ja liitetään usein korkeaan ikään, kronologista ikää tärkeämpänä tekijänä on elämänkokemus. Erilaiset kokemukset, myös ja etenkin negatiiviset ja raskaat, voivat viedä ihmisiä syvällisten kysymysten äärelle ja olla tiiviisti yhteydessä viisauden kehittymiseen. Useiden viisausteorioiden mukaan elämänkokemuksen karttuminen vaatii kuitenkin näiden hajanaisten ja hajottavien kokemusten käsittelemistä ja pohtimista, niiden merkityksellistämistä ja niistä oppimista.

Usein ja antoisimmillaan kokemusten käsittelytyö on sosiaalista. Tätä olen saanut olla tutkijana todistamassa muun muassa erilaisissa aikuisten ja ikäihmisten ryhmissä, joissa pääosassa on ajatustenvaihto ja kokemusten jakaminen. Omia kokemuksia voidaan suhteuttaa erilaisten yhteisöjen arvoihin ja kulttuuriin, niitä voidaan jakaa ja pohdiskella erilaisten ihmisten kanssa. Lisäksi pohdinnan seurauksena syntynyttä opettavaista tarinaa voidaan jakaa eteenpäin.

Näin syntyvä ja kukoistava kokemusviisaus on myös tarttuvaa laatua. Omien raskaiden kokemusten pohdinta saattaa saada aikaan halun muuttaa vallitsevia arvoja tai kulttuurisia rakenteita. Yhteinen pohdinta voi antaa kaikille osapuolille uudenlaisia näkökulmia, luoda erilaisia ratkaisumalleja ja tuoda ihmisiä yhteen jaettujen perspektiivien äärelle jakamaan omia kokemuksiaan. Tarinat elävästä elämästä voivat auttaa toisia vastaavissa tilanteissa olevia, mutta myös inspiroida toisenlaisten vaikeiden kokemusten kanssa kamppailevia pohdintatyöhön.

Kokemusviisaus pääomana

Viisaudesta, kyvystä ja pyrkimyksestä viisaaseen elämään on luonnollisestikin paljon hyötyä yksilötasolla. Viisas päätöksenteko nähdään usein tärkeänä myös yhteiskuntien kestävän tulevaisuuden kannalta. Kokemusviisauden antia on tarkasteltu enimmäkseen lähiyhteisöjen ja perhepiirin tasoilla, joissa se on tärkeä monitahoisen hyvinvoinnin taustatekijä. Voisiko kokemusviisaudella kuitenkin olla myös yhteiskunnallisia vaikutuksia?

Väitöstutkimukseni (Spännäri 2008) yksi keskeisiä tuloksia oli, että ikääntyneet pitivät heille kertynyttä elämänkokemusta erityisessä arvossa – ja näkivät myös oman tehtävänsä yhteiskunnassa sen kautta, osana sukunsa jatkumoa. Heidän mukaansa ikäihmisillä on oma, selkeä roolinsa muun muassa niissä prosesseissa, joissa neuvotellaan yhteiskunnan arvoista ja ankkuroitumisesta oman historiansa jatkumoon.

Elämänkokemuksella viittaan tässä paitsi siihen, että henkilö on kokenut ja kokeillut elämässään monia asioita oppien erilaisia selviämisstrategioita, myös siihen, miten hän on yhteisten merkitysjärjestelmien avulla hahmottanut paikkansa yhteisössä. Elämänkokemukseen liittyy kiinnittyminen muihin samoja kokemuksia jakaviin ihmisiin ja yhteisen muistin työstäminen heidän kanssaan.

Elämänkokemus on voinut tuoda mukanaan tietojen ja taitojen karttumista, mutta kokemusviisauden ytimessä on sen tuoma perspektiivi omaan elämään suhteessa muihin ihmisiin ja laajempiin kokonaisuuksiin. Itse asiassa vanhuustutkija Lars Tornstamin ajatus gerotransendenssista kuvaa hyvin kokemuksen kautta syntyvää viisautta. Gerotransendenssia voidaan kuvata iän karttuessa tapahtuvana metaperspektiivin muutoksena: siirtymisenä materialistisesta, roolien määrittämästä maailmankuvasta henkisempään, transendenttiin. Gerotransendenssi ilmenee muutoksina kolmella tavalla: Ikääntynyt tarkastelee maailmaa laajemmasta, kosmisen jatkuvuuden perspektiivistä, minäkeskeisyys elämän hahmottamisessa ja elämänvalinnoissa hiipuu ja sosiaalinen toiminta keskittyy läheisiin ihmisiin. Perspektiivin laajeneminen voi myös johtaa uudenlaisiin tapoihin vaikuttaa yhteisöissä, vaikkapa lisätä kykyä olla läsnä lastenlasten kanssa.

Elämänkokemus ja kokemusviisaus voivat toteuttaa yhteisössä samoja tehtäviä kuin sosiaalisen pääoman eri lajit: antaa voimavaroja yhteisön rakentamiseen, sen koossa pysymiseen ja myös ongelmanratkaisuun. Ikääntyneitä yhteiskunnan voimavarana voitaisiinkin tarkastella elämänkokemuksen pääoman ja kokemusviisauden käsitteiden avulla.

Yhteisön jatkuvuuden, mielekkyyden ja yhteisyyden vahvistajana kokemusviisaus ja sen syntyprosessit ovat erityisen arvokkaita. Kokemusviisaus muistuttaa yhteisön juurista ja identiteetistä sekä tarjoaa välineitä käsitellä maailman tapahtumia osana laajempaa kokonaisuutta. Tämän huomioon ottaminen voi tuoda esiin aiemmin piiloon jäänyttä tuottavuutta, joka kuitenkin on yhteisölle elintärkeää. Ikääntyneiden maailman tarkasteleminen elämänkokemuksen pääoman kautta voi myös auttaa luomaan ikääntyneille sekä heidän itsensä että yhteiskunnan kannalta merkityksellisiä tapoja osallistua yhteisön toimintaan. Kyseinen kehitys voi johtaa myös vanhuuden arvostuksen uudenlaiseen löytymiseen ja tätä kautta tasapainoisempaan kuvaan ihmisen elämänkaaresta.

Kokemusviisauden edistäminen yhteiskunnassa

Miten sitten kokemusviisauden syntyä ja leviämistä yhteiskunnassa ja yhteisöissä voisi edistää? Yksi tärkeä avain on yhteisen jakamisen, vertaisuuden ja vastavuoroisuuden tukeminen. Foorumit avoimelle keskustelulle, tilat erilaisten ihmisten kohtaamisille, organisoitu ryhmätoiminta ja vastakkainasettelujen purkaminen yhteiskunnan tasolla ovat kaikki mahdollistamassa kokemusviisauden syntyä.

Kokemusviisauden leviämisen kannalta on erityisen rikastuttavaa, jos eri-ikäiset ja erilaisia kokemuksia omaavat ihmiset voivat olla yhdessä luomassa jaettuja perspektiivejä ja kuulemassa toistensa kokemusmaailmasta. Sukupolvien välinen vuoropuhelu voi olla lisäämässä koheesiota ja kaikkien osallistujiensa kokemusviisautta.

Myös kokemuksista oppimisen mahdollisuuksia voidaan lisätä yhteiskunnan tasolla. Vastoinkäymisistä selviämisen tukeminen ja ihmisten omien resurssien kasvattaminen jo peruskoulussa ja varhaiskasvatuksessa on elintärkeää sille, että vaikeista, negatiivisista kokemuksista voisi syntyä syvien haavojen lisäksi myös kokemusviisautta.

Hyvän kierre, kokemusviisauden kukoistus, kaipaa siis yhteiskunnan ja yhteisöjen panosta – mutta sitä ei synny ilman yksilöiden panosta. Kun tarpeeksi moni on omalta pieneltä osaltaan viisausarkkitehti ja edistää tai harjoittaa vuoropuhelua erilaisten kokemusmaailmojen välillä, kokemusviisauden on helppo levittäytyä. Viisaudesta hyötyvät kaikki.

 

Jenni Spaennaeri 1Kirjoittaja TT Jenni Spännäri työskentelee tutkijatohtorina Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa, CoCare ja CoPassion -tutkimusprojekteissa. CoCare -projektissa hän tarkastelee ikäihmisten ryhmiä viisauden ja huolenpidon näkökulmasta.

Kirjallisuus:

Ardelt, Monika: Empirical assessment of a three-dimensional wisdom scale. Research on Aging 25, 3, pp. 275–324, 2003.

Edmondson, Ricca: Ageing, Insight and Wisdom: Meaning and Practice Across the Lifecourse. Policy Press, Bristol, 2015.

Glück, Judith & Bluck, Susan: The MORE Life Experience Model: A theory of the development of personal wisdom. Teoksessa M. Ferrari & N. Weststrate (Eds.), The Scientific Study of Personal Wisdom, pp. 75-98, New York: Springer, 2014.

Spännäri, Jenni: Rukous on perintöä suvusta sukuun. Ikääntyneet ja uskonto vuosituhannen vaihteen Suomessa. Käytännöllisen teologian laitoksen julkaisuja 113. Helsinki: Helsingin yliopisto, Käytännöllisen teologian laitos, 2008.

Tornstam, Lars: Gerotranscendence. A Developmental Theory of Positive Aging. New York: Springer, 2005.