”– –  ei ole naisen päätäntävallassa, että hän tulee kylkiluusta eikä mistään muualta. Siten ei ole myöskään hänen päätäntävallassaan etteikö mies hedelmöittäisi häntä.” (Martin Luther 1523/1524)

”Minä vastaan: ettekö tiedä, että Paavali sanoo Galatalaiskirjeen kolmannessa luvussa myös, ettei Kristuksessa ole miestä tai naista.” (Katharina Schütz Zell 1524)

Edellä olevat lainaukset näyttävät kuvaavan suoranaista sukupuolten taistoa, mutta ne on todellisuudessa poimittu eri tilanteissa kirjoitetuista teksteistä. Asetelma kuvaa kuitenkin todenmukaisesti kahta aikalaisnäkökulmaa naisten toimijuuteen 1500-luvun Saksassa. Martin Lutherin (1483–1546) toteamus naisen passiivisesta roolista ensimmäisessä lainauksessa kertoo sukupuolten hierarkian ideaalista. Toinen lainaus maallikkoreformaattori Katharina Schütz Zelliltä (1498–1562) kuvaa puolestaan vaatimusta naisen oikeudesta toimia julkisesti ja ohjata omaa elämäänsä. Käytännössä naisten toimijuus ja siihen liittyvät mielipiteet määrittyivät pitkälti tilannekohtaisesti, minkä vuoksi yleistyksiä on lähes mahdotonta tehdä.DB WiseWoman teol 

Oliko naisilla reformaatiota?

Moderni tutkimus on suhtautunut eri tavoin siihen, toiko reformaatio muutosta naisten elämään ja jos toi, mihin suuntaan muutokset veivät naisten elämiä ja toiminnan mahdollisuuksia. Osassa tutkimuksista on pisimmillään kyseenalaistettu se, oliko naisilla ylipäätään reformaatiota – hieman samaan tapaan kuin on kysytty, oliko naisilla renessanssia. Kysymys on hyvin monitahoinen, eikä siihen voida nähdäkseni vastata yksiselitteisesti. Näyttää siltä, että pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna naiseuteen liitetyt ihanteet ja normit eivät muuttuneet radikaalisti 1500-luvun Euroopassa. Käytännössä naisten elämät toteutuivat hyvin erilaisina, aivan kuten miestenkin. Oli naisia, joiden elämä ei muuttunut juurikaan reformaatioajasta huolimatta. Oli naisia, joihin evankelinen liikehdintä vaikutti suoraan tai välillisesti. Osa suhtautui palavasti evankelisen liikehdinnän uusiin opetuksiin ja toiset kammoksuivat niitä.

Sukupuolet nähtiin vastakohtina

Reformaatioajan sukupuoliin liittyvät ihanteet, odotukset ja normit juonsivat juurensa antiikin ja keskiajan käsityksistä. Yksi vahvasti molempia sukupuolia määrittävä ajatusrakennelma olivat erilaiset vastaparit, joita naisiin ja miehiin liitettiin. Miehet edustivat älyä, aktiivisuutta ja itsekuria, naiset puolestaan ruumista, passiivisuutta ja himoja. Naiset olivat luonnostaan kylmiä, miehet kuumia. Monet sellaiset ominaisuudet tai piirteet, joita pidetään tänä päivänä sosiaalisesti muodostettuina, olivat 1500-luvun ihmisille luonnollisia, sukupuolesta ja aivan erityisesti erilaisista ruumiista johtuvia ominaisuuksia. Esimerkiksi miehen luontoon kuului olla johtoasemassa, nainen oli luontonsa puolesta alamainen. Tällaiset määritelmät olivat yksinkertaistavia, mutta ne vaikuttivat syvästi monen aikalaisen ajatteluun siitä, mitä oli olla nainen tai mies.

Naisen ideaali oli nöyrä vaimo ja perheenäiti

Myös reformaation johtoon nousseiden miesten ajatuksia määritti pitkälti keskiaikainen ajattelu sukupuolista, vaikka uudenlaisia muotoiluja tehtiinkin. Martin Lutherin käsitystä naiseudesta määritteli lähtökohtaisesti hänen ymmärryksensä naisen luomisesta. Naisen luominen oli seurausta miehen ja suvunjatkamisen tarpeesta. Siten Luther määritteli naista eri konteksteissa lähes poikkeuksetta suhteessa mieheen. Myös sukupuolten hierarkia oli siten Lutherille luonnollinen asia. Naisen ihanteelliseksi elämäntehtäväksi muodostui hänen luomistarkoituksensa mukaisesti hurskaan ja nöyrän vaimon ja äidin osa.

Toisaalta Luther, kuten myös esimerkiksi Jean Calvin (1509–1564) korostivat naisen arvokkuutta Jumalan luomistyönä eri tavoin kuin aiemmassa perinteessä oli tapana. Esimerkiksi Aristoteles, Augustinus ja Tuomas Akvinolainen sekä monet muut miesajattelijat olivat pitäneet naisia epätäydellisinä miehinä tai jopa hirviömäisinä epämuodostumina. Naista tuli Lutherin ja Calvinin mukaan arvostaa, koska hän oli Jumalan luoma. Toisaalta tällä käsityksellä ei ollut mitään tekemistä modernin tasa-arvoajattelun kanssa: Calvin oli sitä mieltä, että suhteessa pelastukseen miehet ja naiset olivat samanarvoisia, mutta suhteessa tähän elämään sukupuolten välillä oli itsestään selvä hierarkia.

Olivatko naiset siis viisaita vaimoja ja nöyriä perheenäitejä, joiden elämäntehtävä pelkistyi jatkuvien raskauksien ja synnytysten sekä ruoanlaiton rajapintoihin? Tämä on yhtä järkevä kysymys kuin se, olivatko kaikki 1500-luvun miehet johtajia. Useimmat naiset menivät naimisiin ja saivat lapsia, mutta näin kävi jo ennen reformaatioaikaa. Monien naisten elämä kului varsin tavallisissa taloustöissä: vedenhaku, lieden lämmityspuiden hankkiminen, tulen ylläpitäminen, ruoan laittaminen ja säilyttäminen sekä pyykinpesu täyttivät päivät. Monet kodit toimivat työpajoina, joissa naiset tekivät samalla miehiään avustavia tehtäviä, jotta työpajan toiminta oli ylipäätään mahdollista. Monet naiset olivat siis miestensä kumppaneita kotona ja työssä.

Naisten itseoikeutus: toimimme kristittyinä!

Sanonta ”well-behaved women seldom make history” kuvaa oivallisesti monia niin sanottuja tavallisia naisia, joista on jäänyt jäljelle varsin vähän lähdeaineistoa. Sama lähdeaineiston vähäisyys tai suoranainen puute koskee luonnollisesti 1500-luvun ”tavallisia” miehiä. Oli kuitenkin lukuisia naisia, jotka toimivat julkisesti aktiivisesti ja joiden elämästä on jäänyt sen vuoksi enemmän dokumentteja. Tällaisia olivat esimerkiksi luostareistaan paenneet ylhäisönunnat Florentina von Oberweimar (n.1509–?) ja Ursula von Münsterberg (n.1491–n.1534), jotka perustelivat kirjoituksissaan luostaripakoaan.

Pamfletteja kirjoittaneet ja julkaisseet naiset, kuten Katharina Schütz Zell, Argula von Grumbach (1492–1554) ja Ursula Weida (ennen 1510–jälkeen 1565) vaativat myös oikeutta julkiseen toimijuuteen. Kirjoittaminen vaati koulutusta eli vähintään kansankielistä luku- ja kirjoitustaitoa. Muun muassa tästä syystä useimmat julkisesti aktiivisista naisista olivat ylempisäätyisiä. Kuitenkin myös muut koulutusta saaneet naiset, kuten käsityöläistaustainen Schütz Zell saattoivat päästä ääneen.

Julkisen toimijuuden oikeutus näyttäytyy samankaltaisena monen aikalaisnaisen teksteissä. He pyrkivät yleensä painottamaan toimintaansa ennen kaikkea kristittyinä. Kristittynä toimimiseen liittyi ajatus velvollisuudesta puolustaa toisia kristittyjä sekä omaa uskoa. Paavalin käsky naisille vaieta seurakunnassa kumottiin usein Paavalin muilla kirjoituksilla, muun muassa tämän tekstin alussa siteeraamallani Galatalaiskirjeen kohdalla. Monen naisen kantava perustelu oli se, että heidän tuli toimia silloin, kun miehet eivät syystä tai toisesta siihen kyenneet. Käytännössä monet miehet, kuten Luther, antoivat tukensa naisten toiminnalle huolimatta siitä, että teoriassa naisten paikka oli heidän mukaansa kotona miehen vallan alla. Esimerkiksi Luther tuki naisten toimintaa erityisesti silloin, kun se palveli myös hänen omia uskonnollis-poliittisia päämääriään.

Reformaatioajan naisten toimijuudesta ei voi tehdä yleistyksiä

Kysymys naisten toimijuudesta reformaatioajalla on hyvin monitahoinen, eikä yleistyksiä naisten kokemuksesta tai naisten tavasta toimia voida tehdä, yhtä vähän kuin voidaan puhua universaalista miehen kokemuksesta tai toimijuudesta. Paitsi sukupuoli, myös sosiaalinen asema asetti omat rajoitteensa ihmisten toiminnalle. Tällaisia yksilöön yhtä aikaa vaikuttavia tekijöitä kuvataan modernissa sukupuolentutkimuksessa intersektionaalisuuden käsitteellä: ihminen on ikään kuin monen samanaikaisesti vaikuttavan tekijän risteyskohta. Näitä ovat esimerkiksi asuinpaikka, ikä, sosiaalinen asema, sääty ja sukupuoli. Naisen ideaali nöyränä kylkiluuna tai mikään muukaan yksinkertaistava määritelmä ei siten kerro totuutta reformaatioajan monimuotoisuudesta, jossa molemmat sukupuolet määrittelivät olemisensa tapaa eri tavoin erilaisissa tilanteissa.

 

Kirjoittaja Sini Mikkola on tohtorikoulutettava yleisen kirkkohistorian oppiaineessa Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Hän työstää parhaillaan väitöskirjaansa Martin Lutherin ihmiskäsityksestä.

s-posti: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Kirjallisuutta

Bynum, Caroline Walker: Fragmentation and Redemption. Essays on Gender and the Human Body in Medieval Religion. New York, 2012.

Conrad, Anne (toim.): ”In Christo ist weder man noch weyb.” Frauen in der Zeit der Reformation und der katholischen Reform. Münster, 1999.

Katajala-Peltomaa, Sari & Toivo, Raisa Maria: Noitavaimo ja neitsytäiti. Naisten arki keskiajalta uudelle ajalle. Jyväskylä, 2009.

Ozment, Steven: When Fathers Ruled. Family Life in Reformation Europe. Cambridge, 1983.

Stjerna, Kirsi: Reformaation naisia. Helsinki, 2009.

Wiesner-Hanks, Merry: Women, Gender, and Church History. Church History 71 (2002).

Wunder, Heide: He is the Sun, She is the Moon. Women in Early Modern Germany. Cambridge, 1998.

 

Ingressin kuva: Directmedia Publishing GmbH, Berlin Germany