Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu?

Teologinen pohdinta kristinuskon ja sodan suhteesta on johtanut niin pasifismiin kuin käsitykseen oikeutetusta sodasta. Molemmat näkemykset ovat konkretisoituneet teoiksi kristinuskon 2000-vuotisen historian aikana.

Yksi Suomen historian vaikeimmista kokemuksista on vuoden 1918 sisällissota. Suomen evankelisluterilainen kirkko ei ollut varsinaisesta sisällissodan osapuoli, mutta luonnollisesti sota kosketti kirkkoa ja sen jäseniä.

Parin viime vuoden aikana on ilmestynyt uutta tutkimusta kirkon roolista Suomen sisällissodassa. Teoksen Sisällissota 1918 ja kirkko (2009) kirjoittajat tarkastelevat kirkon ja papiston roolia vuonna 1918 ja sen jälkeen. Pääosa suomalaisesta papistosta kuului valkoisiin ja  osa papeista osallistui myös sisällissodan taisteluihin. Ilkka Huhdan tutkimuksessa Papit sisällissodassa 1918 (2010) seurataan parinkymmenen taisteluissa mukana olleen papin elämää.  Jokainen pappi koki sodan omalla tavallaan.

Puolueettomalle tutkimukselle Suomen sisällissodasta on edelleen tarvetta. Vuonna 2010 julkaistiin Sisällissodan pikkujättiläinen, jonka kirjoittajat pyrkivät tarjoamaan kokonaiskuvan sisällissodasta ja siihen johtaneista tapahtumista.

Miksi ne ampuivat minun mieheni?

1900-luvun alkupuolella Raamattu oli vielä kaikkien suomalaisten yhteistä kulttuurista omaisuutta. Monet aikalaiskirjoittajat hyödynsivät Raamatun tekstejä, kun he tulkitsivat sisällissodan tapahtumia ja merkitystä. Kirjoittajat tukeutuivat Raamatun teksteihin riippumatta omasta uskonnollisesta tai poliittisesta vakaumuksesta.

Niko Huttunen tutkii Raamatun vaikutus- ja tulkintahistoriaa sisällissodan tapahtumien tulkinnassa. Teos Raamatullinen Sota. Raamatun käyttö ja vaikutus vuoden 1918 sisällissodan tulkinnoissa (2010) tarjoaa tuoreen kuvan sisällissodasta ja suomalaisesta kulttuurista 1900-luvun alkupuolella.

Huttunen on Uuden testamentin eksegetiikan dosentti ja reseptio- ja vaikutushistoriallinen eksegetiikka on osa raamatuntutkijan työvälinepakkia. Eksegeetin ymmärrys Raamatusta oman aikansa kulttuurin tuotteena kulkee koko ajan tutkimuksessa mukana. Millainen tulkinnallinen hyppy oli tehtävä, jotta vanha teksti taipui kuvaamaan 1900-luvun Suomea?  Vaikka Huttusen tutkimus ei ole sisällissodan historiallista tutkimusta, se täydentää kuvaa historian tapahtumista.

Huttunen rajaa tutkimuksensa aineiston ennen toista maailmasotaa julkaistuihin lähteisiin. Tuona aikana sisällissodan tulkinnoissa hyödynnettiin muun muassa apokalyptiikkaa, Raamatun esivaltaopetusta, talioperiaatetta ja Jeesuksen hahmoa.

Apokalyptiikka on erinomainen esimerkki Raamatun käytöstä sodan tulkinnassa, sillä apokalyptiset mielikuvat taipuivat monenlaisiin tulkintoihin. Kun sisällissota sai eskatologisen mittakaavan, voitiin punaisten vankien vapauttaminen nähdä rauhan hieromisena Perkeleen kanssa. Toisaalta taas sosialistisessa eskatologiassa lopunajallinen ylösnousemuksen päivä tarkoitti työväen vallankumousta.

Huttusen teos muistuttaa lukijaa vastuusta Raamatun tulkinnassa. Kirja alkaa ja päättyy kertomukseen erään lesken ja papin keskustelusta. Varovaisuuteen Raamatun tulkinnassa näyttää päätyneen myös nuori pappi, jolta leski kysyi, miksi hänen miehensä ammuttiin punakapinallisena kenttäoikeudessa. Pappi olisi voinut antaa Raamatun perusteella montakin vastausta, mutta päivitteli sen sijaan vastauksen vaikeutta vielä muutaman vuosikymmenen jälkeenkin: ”Käypä sitä selittämään!”

Kirjallisuutta

Haapala, Pertti & Hopsu, Tuomas: Sisällissodan pikkujättiläinen. 2010.

Huhta, Ilkka (toim.): Sisällissota 1918 ja kirkko. 2009.

Huhta, Ilkka: Papit sisällissodassa 1918. 2010.

Huttunen, Niko: Raamatullinen Sota. Raamatun käyttö ja vaikutus vuoden 1918 sisällissodan tulkinnoissa. 2010.