Tutkin pro gradu -työssäni kreikankielen sanan diakonos merkitystä Uudessa testamentissa ja muissa antiikin teksteissä. Sanan merkityksenä pidetään yleensä 'palvelijaa'. Tutkija John N. Collins on pyrkinyt osoittamaan, että sanalla ei tarkoiteta 'palvelijaa', vaan 'välittäjää' (mm. paikasta toiseen). Tutkielmassani tarkastellut tekstikohdat eivät tue Collinsin näkemystä, vaan 'palvelija' on sanan yleinen merkitys. Tutkimuksestani käy kuitenkin ilmi, että tähän merkitykseen on usein liitetty piirteitä, jotka eivät siihen kuulu. Perinteisesti diakonos-sanan merkityksenä Uudessa testamentissa on pidetty toisten palvelijaa ja auttajaa, joka toimii kristillisen rakkauden motivoimana. Kyseiseen kreikan sanaan pohjautuu myös ilmaisu diakoni. Tätä pidetään jo Raamatussa esiintyvänä nimityksenä seurakunnan palvelutyötä tekevälle henkilölle. Viimeisen viidentoista vuoden aikana on kuitenkin kiistelty, tarkoittaako  sana diakonos 'palvelijaa'. Tästä seuraa kysymys, ovatko kyseisen sanan sisältävät raamatunkohdat oikein käännettyjä. Jos ne eivät ole, mitä sanalla tarkoitetaan? Vastatakseni näihin kysymyksiin tarkastelen sanan merkitystä Uudesta testamentista ja muusta antiikin kreikankielisestä kirjallisuudesta valituissa tekstikohdissa.

Beyerin tulkinta: palvelija lähimmäisen rakkaudesta

Sanan diakonos yhteydessä keskustellaan usein myös sen sukulaissanojen diakonia ja diakonein merkityksestä. Diakonia käännetään tavallisesti 'palvelu' ja siihen pohjautuu käsite diakonia. Diakonein taas on verbi, jonka on yleensä katsottu tarkoittavan 'palvella'. 

Sanojen tulkinnan kannalta keskeisenä on pidetty H. W. Beyerin artikkelia sanakirjassa Theologisches Wörterbuch zum Neuen Testament (1935). Beyer korosti merkityseroa, joka sanoilla diakonein, diakonia ja diakonos hänen mukaansa oli Uudessa testamentissa muuhun kielenkäyttöön verrattuna. Beyer katsoo, että sanojen alkuperäinen merkitys oli 'pöytäpalvelu, pöytäpalvelija'. Hänen mukaansa kreikkalaiset eivät arvostaneet palvelua ja näin myös kyseisiin sanoihin liittyi alhaisen aseman sävy.

Uuden testamentin kohtiin Mk. 10:45 ja Lk. 22:27 tukeutuen hän näki, että Jeesus muutti palvelun arvon päinvastaiseksi. Beyerin mukaan tämä muutos vaikutti myös sanojen merkitykseen. Hän katsoo, että sanat tarkoittavat Uudessa testamentissa rakkauden motivoimaa lähimmäisistä huolehtimista. Tämän kaltaiset tulkinnat ovat esiintyneet myös muilla tutkijoilla 1900-luvulla.

Collins esittää: Uuden testamentin diakonia ei lähimmäisistä huolehtimista 

Beyerin esittämän näkemyksen merkittävin haastaja on australialainen tutkija John N. Collins. Hän esittelee tutkimustuloksiaan ennen kaikkea teoksessaan Diakonia: Re-interpreting the Ancient Sources (1990). Collinsin mukaan sanojen merkitystä Uuden testamentin ulkopuolella ei ollut aiemmin tarkasteltu riittävästi. Hän katsoo, että sanat eivät tarkoita Uudessa testamentissa tai muissa antiikin ajan lähteissä 'palvelijaa'. Collinsin mukaan sanojen merkitys liittyy sen sijaan 'välittämiseen', esimerkiksi paikasta toiseen. Välittäminen voi olla hyvin monenlaista. Collinsin mukaan sana diakonos voidaan eri tapauksissa kääntää muun muassa vastineilla 'edustaja, lähetti, agentti, viestinvälittäjä ja välikappale'. Collins tulkitsee, että sanojen merkitykseen ei liity lähimmäisen rakkauden tai alhaisuuden konnotaatioita.

Tutkimustulostensa perusteella Collins katsoo, että nykyinen käytännöllistä auttamista ja palvelua sisältävä diakonia ei ole Raamatun mallin mukaista diakoniaa. Hänen mielestään Uuden testamentin diakonien tehtävä oli ensisijaisesti evankeliumin julistaminen.

Joitakin Collinsin tuloksista on hyödynnetty diakoniasta ja diakonin virasta keskustellessa. On kiinnitetty erityisesti huomiota näkemykseen, ettei sanaan diakonos liity erityistä alemmuutta. On vastustettu alistuvuuden ja nöyryyden vaatimusta, joka diakoneihin ja diakonissoihin on joskus kohdistettu. On kuitenkin tarkasteltu vähän, onko Collins tulkinnut oikein itse tutkimiaan tekstejä. Näin ollen pyrin tutkimuksessani selvittämään erityisesti, onko sanan diakonos merkitys antiikin teksteissä 'välittäjä', kuten Collins esittää.

Pro gradu -työn tulos: Sanan merkitystä tarkennettava

Aineistonani on tutkittavan sanan sisältäviä tekstikohtia eri kirjoittajilta.  Lähteet ovat peräisin ajalta 400-luku eKr. - 200-luku jKr. Tutkimukseni ei vahvista sitä Collinsin näkemystä, että sanalla viitattaisiin 'välittäjään'. Sen sijaan lähes kaikissa tutkimissani esiintymissä sanan merkitys on 'palvelija'. Tarkastelu kuitenkin osoittaa, että tähän merkitykseen on liitetty usein piirteitä, jotka eivät siihen kuulu. Sanasta diakonos käy ilmi, että kuvattu henkilö on palvelija, mutta se ei itsessään kerro esimerkiksi sitä, että henkilö on toisen palvelija lähimmäisen rakkaudesta. 

Aineistossa sanaa diakonos käytetään kahdenlaisista palvelijoista. Ensinnäkin sanalla kuvataan jonkun ylemmän henkilön palvelijaa, joka toimii erilaisissa käytännön tehtävissä. Toiseksi sana viittaa jumaluuden palvelijaan. Tämä palvelu on lähteissä usein jumaluuden viestin viemistä ja kertomista. Sanalla kuvattu henkilö on saanut tehtäväkseen jonkin asian. Sana diakonos kuvaa henkilön palvelevaa toimintaa, eikä korosta ensi sijassa hänen asemaansa. Platonin Valtiossa sana esiintyy poikkeavassa merkityksessä. Platon viittaa sanalla henkilöihin, jotka toimittavat muille tavaroita, esimerkiksi kauppiaisiin.

Diakonos Markuksen evankeliumissa ja Paavalilla

Uuden testamentin teksteistä tarkastelen kohtia Mk. 10:43 ja 1. Kor. 3:5. Jakeissa Mk. 10:43 - 44 palvelija, eli diakonos rinnastuu orjaan ja on vastakkainen "suurelle" ja "ensimmäiselle" (10:43 - 44). Tekstiyhteyden perusteella on pääteltävä, että diakonos tarkoittaa tässä ylemmän henkilön palvelijaa. Tällaisia korkea-arvoisempia henkilöitä mainitaan esimerkiksi jakeessa 10:42.

Jakeessa 43 Jeesus ei kuitenkaan kehota olemaan tällaisten ylempien henkilöiden palvelija, vaan toisen opetuslasten. Tässä jakeessa sanaa käytetään niin, että lause ilmaisee toisten samanarvoisten ihmisten vapaaehtoista palvelemista. Toisten palveleminen ei kuitenkaan käy ilmi itse sanasta vaan lauseesta jossa sitä käytetään. Sanaan ei myöskään liity itsessään "lähimmäisen rakkauden motivaatiota". Voidaan toki ajatella, että jakeessa 43 mainitulla palvelulla tulee olla tällainen perustelu. Tämä piirre liittyy tekstiyhteyteen, mutta yksinään sana diakonos ei ilmaise sitä.  

1. Korinttilaiskirjeen jakeessa 3:5 Paavali tarkoittaa sanalla diakonos, että hän ja Apollos ovat Jumalan palvelijoita, jotka ilmoittavat Jumalan viestin eli julistavat evankeliumia. Collinsin mukaan kysymys ei ole palvelemisesta. Hän korostaa, että Paavali kertoo ko. jakeessa sanoman välityksestä. Julistaessaan evankeliumia Paavali välittää myös sanoman, mutta välittäminen ei liity sanaan diakonos.Jakeessa 3:5 ja sitä seuraavassa kahdessa luvussa Paavali ilmaisee suorittavansa Jumalalta saamaansa tehtävää. Hän palvelee Jumalaa julistamalla evankeliumia.

Tutkimukseni osoittaa, että sanan diakonos käännöstä ei tarvitse korjata 'välittäjäksi'. Tarkastelluissa Uuden testamentin kohdissa diakonos tarkoittaa 'palvelijaa'. On kuitenkin otettava huomioon, että Markuksen evankeliumissa (10:43) ja toisaalta 1. Korinttilaiskirjeessä (3:5) palvelijan rooli on erilainen. Markus viittaa sanalla käytännön tehtäviä tekevään toisten henkilöiden palvelijaan. Paavali sen sijaan yhtyy tapaan käyttää sanaa jumaluuden palvelijasta. Sanan diakonos merkitys Uudessa testamentissa on usein yleistetty "lähimmäisen palvelijaksi" niiden kohtien perusteella, joissa sana kuvaa toisten apulaisia. Sanan käyttötapojen erot on kuitenkin otettava huomioon, kun sanaa diakonos käännetään tai keskustellaan "palvelemisesta Uudessa testamentissa". 

 

Kirjoittaja Hanne Janhonen on teologian maisteri. Hänen pro gradu -tutkielmansa "Ja hän lähetti palvelijoitaan." Sanan diakonos merkitys UT:ssa ja muissa antiikin teksteissä", hyväksyttiin Joensuun teologisessa tiedekunnassa marraskuussa 2006. 
 

Kirjallisuutta

Beyer, H. W.: diakoneo, diakonia, diakonos - Theologisches Wörterbuch zum Neuen Testament. Hrsg. von Gerhard Kittel. Stuttgart: Verlag von W. Kohlhammer. 81 - 93. (1935).   

Brodd, Sven-Erik et al.: Diakonins teologi. Stockholm: Verbum. (1997).

Collins, John N.: Diakonia: Re-interpreting the Ancient Sources. New York: Oxford University Press. (1990).

Dunderberg, Ismo: Nöyrä auttaja vai välikäsi? Varhaiskristillisen diakonia-käsitteen uudelleenarviointia. - Diakonian tutkimus 2/2005. 69 - 79.  

Palvelijoiksi vihityt. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vuonna 2000 asettaman virkarakennekomitean mietintö. Suomen ev. lut. kirkon keskushallinto sarja A 2002:1. Helsinki: Kirkkohallitus. (2002).

Ryökäs, Esko: Diakonian tutkimus. - Diakonian käsikirja. Toim. Riitta Helosvuori et al. Helsinki: Kirjapaja. 394 - 418. (2002).