Postmodernin isän ihanne on isyyden kokonaisvaltaisuus
 
Teologian maisteri Jari Kekäle tarkastelee Joensuun yliopistossa tarkastettavassa käytännöllisen teologian alaan kuuluvassa väitöskirjassaan isäidentiteettiä tarinallisesta näkökulmasta. Ihmiset syntyvät tarinoiden maailmaan ja tarinoiden keskellä syntyy ja muovautuu myös isäidentiteetti. Elämänmuutoksissa oman tarinan selkiyttämisen ja sitä kautta identiteetin muovaamisen tarve on erityinen. Elämänmuutos, kuten ensimmäisen lapsen syntymä, on tarinanäkökulmasta katsottuna juonen käänne, johon päähenkilön on tuotettava jatko. Ensimmäisen lapsen syntymä kutsuu jokaista uutta isää pohtimaan omaa isätarinaansa.
 
Isät käyttävät isäidentiteettiään muovatessaan oman sukunsa ja historiansa isyyteen liittyvien mallitarinoiden lisäksi myös isyyteen liittyviä kulttuurisia mallitarinoita. Isät joko liittyvät näihin tarinoihin tai ottavat etäisyyttä niihin. Kekäle luokitteli miesten isätarinat narratiivisella analyysilla kolmeen ryhmään. Liukumatarinat ovat isätarinoita, joissa positiivinen samastuminen oman isän tapaan olla isä näytti tapahtuneen melko helposti.

Toisen ryhmän muodostivat hyppäystarinat, joita Kekäle kutsuu myös kynnys- tai kuilutarinoiksi. Näissä tarinoissa oman isän malli oli koettu joko negatiivisena (kynnys) tai se oli katkennut kokonaan tai ollut siinä määrin etäinen (kuilu), että läheisen isän malli oli jäänyt puuttumaan. Kolmanteen ryhmään kuuluvat isätarinat Kekäle nimesi kriisitarinoiksi. Kriisitarinoissa sinänsä hyvin ja läheisenä alkanutta isätarinaa hallitsi mielenterveysongelmien tai uskottomuuden synnyttämä kriisi.

Keskeinen huomio: isyyden ja ja uskonnollisuuden vahva yhteys
 
Tutkimuksen keskeinen huomio liittyi isyyden ja uskonnollisuuden vahvaan yhteyteen erityisesti tarinallisesta näkökulmasta asiaa lähestyttäessä.

Tutkimuksen mukaan isyyden ja uskonnollisuuden suhde kerrotaan postmodernissa kontekstissa kahdella hyvin erilaisella tavalla. Nämä ristiriitaisilta tuntuvat mallitarinat liittyvät kuitenkin toisiinsa ja itse asiassa edellyttävät toisiaan, kuten kolikon kaksi puolta. Postmodernissa kontekstissa kerrotaan usein patriarkaalisesta uskonnollisuudesta ei-tarina. Tuo tarina kertoo siitä, millaista etäistä ja joskus jopa väkivaltaista isyyttä menneet patriarkaalisen uskonnollisuuden hallitsemat ajat ovat tuottaneet ja millaista isyys ei enää 2000-luvun postmodernissa läntisessä maailmassa saisi olla. Tämä ei-tarina kertoo myös sen, miten patriarkaalinen uskonnollisuus on kautta vuosituhansien legitimoinut isyyden ja uskonnollisuuden tietyt alistavat teemat omalla jumalallisella arvovallallaan. Ei-tarinan mukaan patriarkaalisuus elää edelleen, koska kaikki miehet hyötyvät tuon mallitarinan suomista eduista. Siksi negatiivisen mallitarinan purkavaa työtä tarvitaan yhä, vaikka ajat ovatkin muuttuneet.
 
Isyyden ja uskonnollisuuden suhdetta postmodernissa kontekstissa kuvaava kyllä-tarina taas kertoo sen, millaista isyyttä ja uskonnollisuutta ei-tarinassa tuomitun vääränlaisen isyyden ja uskonnollisuuden tilalle yhä enenevässä määrin tarjotaan. Yleisenä vastauksena on, että postmodernin isyyden tulee olla läheistä ja merkittävää isille. Isyyden tulee olla, jos ei aivan koko elämä, niin ainakin hyvin iso osa elämän mieltä ja merkitystä. Kysymykseksi jäi kuitenkin, erkanevatko isyys ja uskonnollisuus toisistaan kyllä-tarinassa. Kysymys on aiheellinen siksi, että perinteisen uskonnollisuuden näkökulmasta katsottuna korostui usein ajatus, jonka mukaan viralliseen uskontoon ei tule liikaa sotkeutua. Kuva kuitenkin muuttui toisenlaiseksi, kun sitä alkoi tarkastella uudemman notkean postmodernin henkisyyden näkökulmasta.

Postmodernilla henkisyydellä viitataan uskontoon uudessa joustavassa hyvin yleisessä elämän mielekkyyteen ja tarkoitukseen liittyvässä merkityksessä. Tutkimuksessa havaittiin, että isyyden voidaan sanoa olevan yksi keskeisimpiä haastateltujen miesten henkisyyden ilmentämisen foorumeita. Siten voidaan väittää, että myös kyllä-tarinan näkökulmasta isyys ja uskonnollisuus kietoutuvat toistensa ympärille. Samalla motivoituu tutkimuksen otsikko - Postmoderni isyys ja uskonnollisuus - tarinallinen näkökulma.

Jari Kekäle on syntynyt 1966 Kokkolassa ja valmistunut teologian maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1991.

Väitöskirja
Postmoderni isyys ja uskonnollisuus – tarinallinen näkökulma

Väitösaika ja -paikka

22.09.2007, klo 12, Agora, H30, Joensuun yliopisto 

Vastaväittäjä ja kustos

Vastaväittäjinä toimivat dosentti Merja Korhonen Joensuun yliopistosta ja dosentti Kimmo Kääriäinen Kirkon tutkimuskeskuksesta. Kustoksena on systemaattisen teologian professori (ma) Esko Ryökäs Joensuun yliopiston teologisesta tiedekunnasta
 
Lisätietoja: Jari Kekäle, 041-5440688, jari.kekale(at)evl.fi