SakaranahoAndalusia

Tuula Sakaranaho on Helsingin yliopiston uskontotieteen professori, jonka erityisalaa on islamin tutkimus. Tutkimuksen tekemisen lisäksi hän on myös tuonut uskontotieteen tuloksia aktiivisesti laajemman yleisön tietoon, tapahtuipa tämä sitten oppikirjoja kirjoittamalla, verkkomedian perustamisella tai julkisia keskusteluja järjestämällä. Pyysimme häntä kertomaan itsestään ja toiminnastaan tarkemmin.

Lähdemme liikkeelle vuosien takaa. Miten Tuula Sakaranaho mahtoi alun alkaen päätyä uskontotieteen pariin?

– Yhteiskunta ja kulttuuri maailman eri puolilla kiinnosti minua jo silloin kun tulin opiskelemaan, kertoo hän.

–Teologisessa tiedekunnassa uskontotiede oli oppiaine, jossa pääsin lähimmäs näitä aiheita, ja sitä kautta se sitten valikoitui.

Kysyttäessä, miten hänen tulevaisuuden urasuunnitelmansa kehittyivät opiskelujen mittaan, Sakaranaho naurahtaa hyväntuulisesti.

– Ei ollut mitään urasuunnitelmia, hän sanoo empimättä.

– Opiskelin teologisessa jonkin matkaa, ja sitten tuli tilanne, jossa harkitsin muuttamista Irlantiin mieheni kanssa. Jouduin pohtimaan, mitä suomalaisella teologin tutkinnolla tekisi, jos jonain päivänä asuisi siellä.

Varmuuden vuoksi Sakaranaho siirtyi humanistisen tiedekunnan puolelle, valmistui ja auskultoi uskonnonopettajaksi. Hän kertoo ajan myötä ”harhailleensa” takaisin yliopistolle tuntiopettajaksi ja tutkijaksi.

Länsimaiden islamia ja kansainvälistä elämää 

Mutta millainen sitten on tutkija Tuula Sakaranaho? Julkaisuhistoriasta huomaa, että häntä kiinnostaa ymmärtää monikulttuurisuutta ja erityisesti länsimaissa harjoitettavaa islamia.

– Yhtäältä islamiin keskittyminen on ollut käytännöllistä jatkoa väitöskirjalleni, joka käsitteli turkkilaisten naisten elämää, Sakaranaho avaa.

–Toisaalta islamista on tullut Euroopassa ja Suomessa 1990-luvulta alkaen paljon näkyvämpää, ja tämä herättää uteliaisuutta: mitä islam täällä merkitsee, ja keitä ovat täällä asuvat muslimit?

Näiden asioiden selvittely vaatii kenttätutkimusta. Senkin takia on ollut parempi, että tutkimusaiheet liittyvät lähiympäristöön – perheen kanssa kun ei ole niin helppoa vaihtaa maisemaa, Sakaranaho kertoo. Toisaalta perhe itsessään on merkinnyt hänelle elävää, omakohtaista kokemusta kansainvälisyydestä ja kulttuurien kohtaamisesta.

– Olen ollut naimisissa irlantilaisen katolilaisen miehen kanssa jo 30 vuotta. Sen myötä omaakin maata tulee katsoneeksi eri tavalla.

Uskonto ja monikulttuurisuus -keskustelussa on monia juonteita ja eri ongelmia. Voidaan puhua vaikka uskonnon ja kulttuurin suhteista, tai eri katsomusten ihmiskäsityksistä ja etiikasta. Mikä tässä aihepiirissä on Tuula Sakaranaholle kaikkein keskeisintä?

– Ensinnäkin minua kiinnostavat uskonnolliset vähemmistöt ja kysymys siitä, kuinka monikulttuurinen yhteiskuntamme oikeastaan on. Miten pitkälle ihmiset voivat hyväksyä erilaisuutta, miten he elävät sen kanssa – näitä asioita on tärkeää selvittää. Uskonnon kouluopetus on varsinainen taistelukenttä, kun pitäisi päättää, mitä opetetaan ja kenelle. Myös siihen olen kiinnittänyt huomiota.

Entä miltä tämän tutkimusalueen tulevaisuus näyttää professorin mielestä?

– Vaikuttaa ainakin siltä, että monikulttuurisuus-käsitteestä ollaan siirtymässä vähän toisenlaiseen hahmottamiseen. Kulttuurinen moninaisuus ei tarkoitakaan enää sitä, että on monta selkeästi erilleen rajautuvaa kulttuuria, Sakaranaho luonnehtii.

–Toinen tärkeä muutos erityisesti meidän maassamme on se, kuinka suomalaisuuden käsite saa erilaista sisältöä.

Tuula Sakaranaholla on takanaan jo melkoinen määrä tutkimustyötä. Kysyimmekin häneltä tärkeimmistä oivalluksista tai löydöistä, joita hän on tähän mennessä tehnyt.

– Olen ymmärtänyt muun muassa sen, miten uskonnonvapauden toteutuminen riippuu taloudellisesta asemasta. Kansainväliset artiklat ja lainsäädäntö tästä vapaudesta voivat olla melko suoraviivaisia. Mutta kun menee kentälle, huomaa paljon vaihtelua, ja usein se liittyy varallisuuteen.

Sakaranaho selventää asiaa esimerkillä suomalaisesta islamista.

– Suomessa hyvin etabloitunutta islamia on aikoinaan Venäjältä tulleiden tataarien uskonto. He ovat suhteellisen varakasta väkeä, jolla on runsaasti kontakteja muuhun yhteiskuntaan. Niinpä heillä on myös omia tiloja ja instituutioita runsaammin kuin toisilla muslimiryhmillä. Tilanne on kuitenkin hyvin erilainen uusien islamilaisten yhdyskuntien kohdalla. Niillä on usein vähän varoja, mikä rajoittaa uskonnonvapauden toteutumista käytännössä.

Toisaalta taloudelliset suhteet vaikuttavat kuulemma yhteisöjen sisäisesti.

– Islamilaisessa yhteisössä voi vallita lähtömaasta peritty arvojärjestys. Monissa muslimimaissa varallisuutta näytetään enemmän ja sillä on enemmän väliä kuin Suomessa. Näin yksittäiset muslimit voivat myös olla hyvin eriarvoisessa asemassa oman yhteisönsä sisällä.

Tutkimustietoa ja keskustelua laajemmalle yleisölle

Viime aikoina Tuula Sakaranaho on työskennellyt myös niin kutsutun uskontolukutaidon ja arkipäivän katsomustiedon edistämiseksi. Tuloksena on syntynyt niin uusi verkkomediasivusto Katsomukset.fi kuin uskontolukutaitoon keskittyvä Argumenta-hankekin.

– Olin pari vuotta sitten koonnut ryhmän tutkijoita Suomen eri yliopistoista, joiden kanssa hain tutkimusrahaa Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen neuvostolta. Emme saaneet sitä, joten mietimme, voisimmeko tehdä yhdessä jotakin muuta, Sakaranaho muistelee.

– Ensiksi keksimme tosiaankin Katsomukset-nettiportaalin, johon kootaan uskontoon ja katsomukseen liittyviä tutkimustuloksia yleistajuisessa muodossa. Ihanteena on tavallaan ”kaikki uskonnosta”.

Portaalin nimeä kuulemma pohdittiin paljon, mutta lopulta ”Katsomukset” tuntui vähiten ongelmalliselta.

– Siinä tulee selväksi, että katamme myös sellaisia näkemyksiä ja elämänmalleja, joita ei välttämättä voi kutsua uskonnoksi.

Katsomukset-portaalin sisältöjä visioidessaan tutkijat saivat myös ajatuksen englantilaisen faith debates -konseptin tuomisesta Suomeen. Se tarkoittaa uskontoja ja katsomuksia koskevien julkisten keskustelujen järjestämistä. Tätä varten he hakivat ja saivat Argumenta-apurahaa. 

– Voi olla, että apurahan myöntäjiä viehätti se, kuinka hankkeemme kattoi Suomen eri yliopistoja ja eri tieteenaloja. Kaikki osallistujat kun eivät ole koulutukseltaan uskonnontutkijoita, Sakaranaho arvelee.

Ensimmäinen Argumenta-keskustelu nähdään Helsingissä huhtikuussa. Aiheesta on kirjoitettu äskettäin myös yliopiston verkkosivuilla.

– Teemme näistä kaksipäiväisiä tapahtumia, joihin mahtuu sekä tutkijoiden keskinäinen seminaari että yleisölle avoin luento- ja keskustelutilaisuus. Kaiken kaikkiaan tulossa on seitsemän tapahtumaa, Sakaranaho kertoo.

Hän painottaa, että Argumenta-keskusteluhankkeella pyritään nostamaan uskontoa koskevan keskustelun tasoa Suomessa.

– Uskontolukutaidon puute merkitsee erityisesti kahta asiaa. Ensimmäinen on uskontosokeus, eli uskontoa ei nähdä tai tunnisteta siellä missä sitä kohdataan; toinen taas on uskonnollistaminen, jossa uskontoa nähdään vähän liiankin herkästi tai sen piikkiin pannaan ilmiöitä, jotka eivät suoranaisesti liitykään uskontoon.

 

Kuka on esikuvasi?

–Ei ole ketään tiettyä ihmistä.

Erikoisin asia, mitä olet opiskellut?

–Etnografisessa kirjallisuudessa olen törmännyt ainakin erikoisiin tuokiokuviin. Muuan tutkija kirjoitti siitä, kuinka hän meni Etelä-Amerikan viidakkoon, ja pohti siihen liittyvää kulttuurishokkia. Häntä soudettiin pitkin Amazonia kohti asemapaikkaa, ja lopulta rannalla vastassa seisoi mies, jonka nenästä valui vihreää räkää. Tämän henkilön seurassa oli sitten tarkoitus ruveta asumaan. Siinä vaiheessa kulttuurishokki oli kuulemma täydessä käynnissä!

Minkä kirjan luit viimeksi?

–Haruki Murakamin 1Q84. Hän onkin lempikirjailijoitani.

Mikä on inspiraation lähteesi?

–Uuden oppimisen kokemukset kannustavat oppimaan vielä lisää uutta.

Mistä sinua ei tunneta?

–Olen aika kova tekemään remontteja, varsinkin sata vuotta vanhalla mökillämme Varsinais-Suomessa.