Pääosan esittäjä Mikko Nousiainen. Kuva: Vegetarian Films.

 Pääosan esittäjä Mikko Nousiainen. Kuva: Vegetarian Films.

 

Aiemmin Miss Farkku-Suomi -elokuvan ja Uusi Päivä -tv-sarjaa ohjanneen Matti Kinnusen Pieniä suuria valheita alkaa tutun oloisesti, mutta onnistuu herättämään ajatuksia hillityllä kerronnallaan.

Entinen seurakuntapastori Harri ja tämän poika Simo (Mikko & Niila Nousiainen) muuttavat pohjoissuomalaiseen Harmaakedon (Harmageddon?) kylään isän avioeron jälkimainingeissa. Humalassa saarnastuolista rähjännyt ja kyseenalaista somejulkisuutta saanut Harri alennetaan kylän kirkossa suntion apulaiseksi, ja uuteen tulokkaaseen suhtaudutaan muutoinkin varauksella. Kun poika joutuu  heti kiusatuksi uudessa koulussa, Harri ei suostu jättämään asiaa rauhaan ja ajautuu törmäyskurssille kylän voimahahmojen kanssa.

Tarinan ensimmäinen puolisko etenee tyypillisiä latuja: päähenkilöt kipuilevat sopeutumisensa kanssa sisäänpäin kääntyneessä ympäristössä, jossa ongelmat lakaistaan maton alle. Henkilöiden välisiä suhteita ja jännitteitä luodaan niin suuntaan kuin toiseen, mutta uusia hahmoja tunnutaan esittelevän vähän väliä lisää, mikä jättää heistä useimmista yksiulotteisen vaikutelman. Tällaisia ovat niin koulun pahimman kiusaajan kovapintainen isä (Santtu Karvonen) kuin myös päähenkilön potentiaalisena ihastuksena esitetty koulun terveydenhoitaja (Meri Nenonen). Yhdistettynä melko ennalta-arvattavaan juonenkuljetukseen tämä ei lupaa hyvää kokonaisuuden kannalta.

Puolivälissä tulevan käänteen jälkeen elokuva löytääkin yllättäen uuden vaihteen kuvatessaan päähenkilön ajautumista moraalin harmaalle alueelle. Kerronnan fokus löytyy, ja myös sivuhenkilöt saavat enemmän syvyyttä. Kaikki alkupuolen kehittämät odotukset eivät välttämättä täyty, mutta tämä ei haittaa, sillä tässä vaiheessa on selvää, mihin teemoihin elokuva haluaa keskittyä.

Teknisesti elokuva toimii. Kuvaus tuo lumisilla ja avarilla maisemilla lisäväriä henkilövetoiseen kerrontaan, ja myös taustamusiikin puute tukee elokuvan hillittyä tyyliä. Asioita maltetaan kertoa myös pelkästään kuvin ja pienin vihjein, liikaa selittämättä ja alleviivaamatta.

Kristinuskon tai pappeuden kuvauksena Pieniä suuria valheita ei pureudu aiheeseensa samalla tavoin kuin vaikka vuosikymmenen takainen Postia pappi Jaakobille, vaan kertoo enemmän yhteisöjen haluttomuudesta puuttua omien parissa ilmeneviin ongelmiin. Muutenkin elokuvassa viihdytään vähemmän kirkkosalin kuin kahvihuoneessa ilmenevien jännitteiden puolella. Sitä enemmän elokuva keskittyy yksilön moraaliin ja valintoihin. Joulun aikaan sopivasti elokuvassa nähdään myös kohtaus joulupöydässä, jossa käytetään lanttulaatikkoa eettisen opetuksen apuvälineenä (jätettäköön opetuksen tarkempi luonne tässä paljastamatta.)

Tragikomediaksi mainostettu Pieniä suuria valheita ei aivan täytä kummankaan määritelmän kriteerejä: kokonaisuus on melko kevyt, mutta isoja naurujakaan se ei yritä tarjota. Se on silti harmiton ja hyvän mielen jättävä teos, joka sopii katsottavaksi elokuvavuoden päätteeksi.

Pieniä suuria valheita (Suomi 2018). Ohjaus: Matti Kinnunen. Käsikirjoitus: Matti Kinnunen & Juha Koiranen. Pääosissa: Mikko Nousiainen, Niila Nousiainen, Santtu Karvonen, Seppo Halttunen & Juha Kukkonen.

Ensi-ilta: 16.11.2018.