Nuorisossa on tulevaisuus, sanotaan. Suomessa elävät ja Suomeen saapuvat nuoret kohtaavat kuitenkin monia haasteita, joissa yhteiskunnan tulisi tukea heitä paremmin. Veronika Honkasalo on nuorisotutkija ja sosiologian dosentti, jonka akateeminen tausta on uskontotieteessä. Haastattelimme häntä syrjinnästä, nuorista turvapaikanhakijoista ja erilaisuuksien kohtaamisesta.

Nuori ja syrjinnänkokemukset

Honkasalo kuvailee nuorisotutkimusta moni- ja poikkitieteelliseksi alaksi, jolla pyritään muun muassa problematisoimaan nuorison ja nuoruuden käsitteitä. Nuoruus ei vain kytkeydy biologiseen tai juridiseen ikään, sillä nuoruuteen liitetyt ilmiöt voivat olla läsnä elämän monessa vaiheessa.

− Esimerkiksi yksin ilman huoltajaa tulleilla turvapaikanhakijanuorilla on joskus traumaattisia kokemuksia, jotka saattavat tehdä heistä ikätovereitaan kokeneempia, mutta esimerkiksi lukutaidottomuus voi ilmentää ikäistään nuoremman kehitysvaihetta. Tarvitaan sensitiivisyyttä nuoruuden kirjon ymmärtämiseen.

Honkasalon tutkimusteemoihin kuuluvat seksuaalikasvatus, monikulttuurisuuden ilmeneminen ja syrjintä nuorten elämässä. Hänen mukaansa yhteiskuntaan kiinnittyminen ja syrjinnän kokeminen riippuvat osaltaan siitä, kuinka paljon ihmiselle yleisesti muistutetaan, että hän on erilainen tai ei voi kuulua joukkoon.

− Kysymys ei ole pelkästään siitä, että erilaiset ”kulttuurit eivät kohtaa”, vaikka sitä usein korostetaan. Taloudellinen eriarvoisuus ansaitsee myös huomiota, Honkasalo muistuttaa.

− Minkälaisia laitteita tai vaatteita itse kenelläkin on, ja mihin harrastuksiin pystyy osallistumaan? Tämäkin erottaa ihmisiä jo hyvin varhaisessa iässä.

Honkasalon havaintojen mukaan nuoret ovat yleisesti varsin tietoisia tekijöistä, jotka saattavat heidät eriarvoisiin asemiin. Kokemuksista puhuminen on kuitenkin usein vaikeaa, koska sille ei tahdo löytyä sopivaa tilaa ja tilannetta.

− Jos mietitään vaikka kokemuksia rasismista, vanhemmille ei esimerkiksi ole aina helppo puhua. Heitä ei välttämättä haluta kuormittaa ikävillä uutisilla, luonnehtii Honkasalo.

Toisaalta voi myöskin olla korkea kynnys puhua kavereiden kesken, sillä heille ei haluta näyttää heikkouksia.

Uskonto on myös yksi alue, jonka kautta nuoria kuvataan varsinkin mediassa.

− Nuoret samaistetaan islamiin liitettyihin negatiivisiin stereotypioihin, riippumatta siitä, mistä he ovat kotoisin. Tätä kautta heidän arkensa ja elämänsä näyttäytyvät mediakuvastossa kielteisesti. Nuoret ”uskonnollistetaan”, eli kuvataan vain oletettujen uskonnollisten piirteiden kautta. Täytyy muistaa, että maahanmuuttajanuoret ovat hyvin heterogeeninen ryhmä. Uskonto voi saada erilaisia merkityksiä arjen jäsentämisessä, myös sen mukaan minkä ikäisiä henkilöitä tarkastellaan.

Syrjinnänkokemuksen ilmaiseminen on haastavaa. Honkasalo mainitsee, että tutkimuksissa käy myös ilmi varsin paljon epäluottamusta opettajiin: oppilaat kokevat usein, etteivät nämä puutu kiusaamiseen ja ettei siitä kertominen maksa vaivaa. Hän ei silti usko, että opettajat yleisesti tietoisesti vähättelisivät kiusaamista. Enemmän vika on siinä, etteivät aikuiset välttämättä näe ja tunnista lasten ja nuorten arjessa olevia kiusaamisen tai muunkaan syrjinnän mekanismeja. 

VeronikaHonkasaloKuva teologiaVeronika Honkasalo.

Konfliktista toipuminen

Turvapaikanhakijanuoret ovat moninainen joukko, jota ei määritä vain yksi piirre tai yhdenlainen konfliktikokemus. Osa nuorista ei välttämättä kerro kokemastaan tai ei ehkä toivu koskaan. Honkasalon mukaan näiden nuorten tulisi saada huolellista tukea, jota tällä hetkellä on järjestetty yhteiskunnassa liian vähän. Hänen tutkimuksensa perusteella turvapaikanhakijanuoret ovat korostuneen kuuliaisia suomalaista yhteiskuntaa kohtaan. Nuoret ovat joustavia ja auttavaisia, mikä saattaa näyttäytyä esimerkiksi erinomaisena koulumyönteisyytenä.

− Siihen nähden on surullista, kuinka heikosti suomalainen yhteiskunta tulee heitä vastaan. Nuoret puhuvat siitä, miten koulussa käyminen rytmittää arkea ja antaa merkityksen elämälle. Läksyjen tekeminen antaa myönteisiä tavoitteita ja kiinnittymispintaa. Loma-ajat saattavat ollakin haasteellisia heille.

Honkasalo muistuttaa, että juuri 18 vuotta täyttäneellä turvapaikanhakijanuorella on erityisen hankala tilanne Suomessa tällä hetkellä.

− Monella on halu opiskella ja tehdä töitä, mutta yksin tulleita, juuri täysi-ikäisyyden kynnyksellä olevia sitovat erilaiset säännökset ja odotusajat, ja 18-vuotias voi yllättäen pudota tarvitsemansa tuen ulkopuolelle. Voidaan kuvitella, mitä jouten olo tekee ihmiselle, joka mielellään voisi olla jo rakentamassa yhteyttä uuteen kotiin. Kansainväliset tutkimukset näyttävät, että mahdollisimman varhainen investoiminen kotoutumiseen kannattaa. Nyt Suomessa on ihmisiä, joilla ei ole mitään tekemistä odottamisen vuoksi, ja esimerkiksi suomenkielen opetukseen on jonoa. Näitä tukitoimia tulisi lisätä ja niiden laatua kehittää.

Nuoret ovat yleisesti ottaen kiinnostuneita oppimaan uutta kieltä, kertoo Honkasalo.

− Kotoutumista tukeva opiskelu kannattaisi saada alkuun jo ennen kuin tiedetään, onko oleskelulupapäätös myönteinen.

Yhteinen koti

Osa Suomeen tulevista nuorista turvapaikanhakijoista tulee tänne yksin. Vanhemmat tai muu yhteisö ovat saattaneet jäädä entiseen kotimaahan konfliktin keskelle, matkan varrelle toiseen maahan tai jopa kadota. Honkasalo kuvaileekin näiden nuorten yhdeksi surun aiheeksi sen, miten hankalaa on rakentaa sosiaalisia suhteita Suomessa.

− Erityisesti yksin tulleet nuoret kertovat, miten vaikea on tutustua suomalaisiin nuoriin. Toimintaa, joka mahdollistaisi näiden ystävyyssuhteiden solmimista, tulisi tukea enemmän.

Nuorisotyössä syrjintää ja syrjäytymistä voisi ehkäistä niin, että pyrittäisiin luomaan yhteyksiä ja vaikuttamaan paitsi yksittäisiin nuoriin, myös ryhmien rinnakkaiseloon. Esimerkkinä Honkasalo kertoo, että Britanniassa tällaista “community work” -tyyppistä nuorisotyötä on tehty enemmän kuin Suomessa.

− Tällaisessa toimintamallissa pystytään paremmin huomioimaan porukan, kotiseudun ja paikallisympäristön vaikutus yksilön toimintaan. Nuorten elämäntavat ovat niin vahvasti sidoksissa yhteisöön ja kaveriryhmiin, joihin nämä samastuvat, Honkasalo selittää.

Yhteisöllistä otetta kaivataan myös julkiseen keskusteluun, jossa nuoria turvapaikanhakijoita kuvataan yksipuolisesti. Honkasalo onkin sitä mieltä, että hedelmällinen keskustelu on mahdollista vasta, kun eri keskustelijoiden erilaiset lähtöasetelmat tiedostetaan.

− Yhteiskunnallista dialogia ja vuoropuhelua pitäisi huolellisesti edistää rauhalliseen ja kunnioittavaan sävyyn, Honkasalo painottaa.

 

Kirjoittajat: Heidi Rautalahti ja Olavi Seppänen, Teologia.fi:n opiskelijatoimitus