Helga West 2018 2

Mitä voi tapahtua, kun perinteinen saamelainen elämänfilosofia kohtaa kristillisen teologian? Tätä lähti kokeilemaan Tore Johnsen (1969–), pohjoissaamelainen teologi Norjasta. Tuloksena on syntynyt ajatuksia niin kosmologiasta, vähemmistökansan ja valtionkirkon kohtaamisista kuin ympäröivän luonnon kunnioittamisesta. Helga West Helsingin yliopistosta on esittänyt marraskuussa 2017 julkaistussa gradussaan systemaattisen analyysin Johnsenin saamelaisesta teologiasta, ja pyysimme häntä kertomaan aiheesta haastattelussa. 

Gradunsa johdantoluvussa West kirjoittaa monen saamelaisen edelleen ajattelevan, etteivät kristinusko ja saamelaisuus ole sovitettavissa yhteen. Miksi tilanne on tällainen? 

–Esittämäni ajatus pohjautuu omaan kokemukseeni saamelaisyhteisöistä, kertoo West, joka itse on pohjoissaamelainen Suomen puolelta. Historiallinen tausta epäluulolle on hänen mukaansa se, että Pohjoismaiden luterilaiset valtionkirkot ovat aikoinaan lähetystyössä pyrkineet aggressiivisesti korvaamaan perinteisen esikristillisen uskon.  –Toisaalta kristinusko on monelle saamelaiselle se kivijalka, johon turvautua, West tähdentää. –Saamelaiselle áhkkulleni, eli isoäidilleni kristinusko oli valtavan tärkeä voimavara eli saamelaisetkaan eivät uskonnollisessa kentässä jakaudu ahtaaseen joko–tai -asetelmaan. 

Tore Johnsenin teologiassa pyritäänkin eräänlaiseen saamelais-kristilliseen integraatioon. Tämä valikoitui Westin gradun aiheeksi muutaman mutkan kautta. 

–Olin etsimässä sellaista ”herkullista” teemaa, joka puhuttelisi minua graduvuoden ajan. En ollut ajatellut, että saamelaisilla perinteillä olisi mitään yhtymäkohtia pääaineeseeni dogmatiikkaan, West taustoittaa. –Professori Elina Vuola oli saanut yhteystietoni, ja hän kyseli minulta eräs päivä ihan mielenkiinnosta, onko tehty saamelaista teologiaa, joka jotenkin liittyisi vapautuksen teologiaan. Aloin selvittää asiaa, ja sain lähteitä Oulun yliopiston Giellagas-instituutista, professori Veli-Pekka Lehtolalta. Lähteiden joukossa oli eräs Johnsenin lyhyt artikkeli, ja sen luettuani tiesin, että tässä henkilössä on graduainesta. 

Lopulta muodostuikin laaja tutkielma, jossa luodattiin Johnsenin teologian perusteita sekä hänen uskontoteologista lähestymistapaansa saamelaiseen etniseen uskoon. Etnisellä uskolla West tarkoittaa saamelaisten vanhoja uskomuksia ja tapoja, jotka kirkollinen painostus pitkälti tukahdutti 1600-luvun lopulta alkaen. Se on gradussa tärkeä huomion kohde, mutta ei suinkaan ainoa: 

–Johnsenin kirjallinen tuotanto ei ole kovin laaja, mutta hahmotan tutkimissani teksteissä kolme keskeistä aihealuetta, selittää Helga West. –Ensiksi kristinuskon vuoropuhelu etnisen uskon kanssa, esimerkiksi kosmologian alueella. Toiseksi nousee esiin sovinto. Se voi olla ihmisen sovintoa Jumalan ja luomakunnan kanssa, tai sovintoa kansan ja yhteiskunnan välillä. Kolmantena Johnsenilla korostuu ekoteologia, vaikkakin hän esittää sen hieman hajanaisesti. 

West kertoo, että Johnsenin teologista työskentelyä voisi kuvailla synteettiseksi tai holistiseksi. Menetelmissään tämä yhdistää akateemista teologiaa etnografiseen tutkimukseen ja omaan paikallistuntemukseensa melko vapaasti. Eri traditioiden käsitteellistä integraatiota Johnsen on tavoitellut muun muassa etsimällä entisaikojen saamelaisille jumalhahmoille kristillisiä merkityksiä. Tätä lähestymistapaa Helga West pitää kuitenkin ongelmallisena käytännön uskonelämää ajatellen. 

–Etnisestä uskosta liikkeelle lähtevä saamelaisteologia on ongelmallinen projekti, koska se ei puhuttele tämän päivän saamelaisyhteisöjä. Sellainen perinteinen elämäntapa, johon etninen usko varsinaisesti kuului, on lakannut yli 200 vuotta sitten, West muistuttaa. –Johnsen itsekään ei ole jatkanut samalla linjalla enää ensimmäisen kirjansa jälkeen. 

Johnsenin teologista projektia olisi Helga Westin mielestä mahdollista kehittää useaankin suuntaan. Yksi tuntuu kuitenkin hänestä erityisen kiinnostavalta: 

–Syömisen teologia, eläinten hyödyntämisen periaatteet, mikä liittyy kokonaisvaltaiseen ymmärrykseen luomakunnasta ja ympäristöfilosofiaan. Näkisin mielelläni tällaisen suuntauksen jatkossa, West pohtii. Hän tietää myös kertoa, että tällä hetkellä Johnsen valmistelee väitöskirjaa saamelaisesta kosmologiasta. 

Gradun tekemiseen kuului monenlaisia oivalluksia ja löytöjä, ja West sanoo hymyillen, että todella moni vastaan tullut asia oli hänelle uusi. Eritellessään näitä asioita hän kuitenkin vakavoituu hetkeksi. 

–En ollut esimerkiksi ymmärtänyt, kuinka saamelaisen kulttuurin ja etenkin uskonnon ilmenemiä pyrittiin aikoinaan niin määrätietoisesti kitkemään. Toisaalta saamelaisiin kirkkopäiviin perehtyminen on ilahduttanut minua. Niissä yhdistyvät kiehtovalla tavalla saamelaisuus ja teologia, eletty elämä. Niissä myös vaalitaan sellaisia saamelaisen elämänfilosofian ”taskuja”, joita on säilynyt nykypäiviin.

Niin ikään saamelaisyhteisöjen ja luterilaisen kirkon suhteiden käsittely nyky-Suomessa on herättänyt Helga Westin huomion. Hänen mielestään kirkon olisi syytä ottaa menneiden aikojen kipeät kohtaamiset tarkasteluun ja etsiä ”rakenteellista sovintoa”, jotta historiasta juontuvia jännitteitä saamelaisuuden ja kristinuskon välillä saataisiin purettua. Myös Johnsenin teologiassa West koki läheisimmäksi nimenomaan sovinnon teeman.

–Olin Tansanian Arushassa lähetyskonferenssissa, missä etniset teologiat olivat paljon esillä. Aloin silloin miettiä entistä enemmän, miksi Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla ei ole Norjan ja Ruotsin kirkkoihin verrattavaa sovintoprosessia saamelaisten ja kirkon välillä. Piispa Samuel Salmi pyysi anteeksi Suomen saamelaisten lähetyshistorian epäkohtia vuonna 2012. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että Ruotsissa ja Norjassa sovintoprosessi on paljon pidemmällä, syvemmällä ja rakenteellisemmalla tasolla.

West ei usko, että tilanne Suomessa kuitenkaan kuvastaisi pahansuopaa välinpitämättömyyttä saamelaisia kohtaan. 

–Tarvitsisimme aloitteentekijöiksi lisää saamelaisteologeja tai muuten kirkollisesti aktiivisia saamelaisia. Mutta onko meillä sellaisia riittävästi? hän kysyy.

Omista saamelaisista lähtökohdistaan West ei ole ryhtynyt tekemään teologiaa, mutta hän ei pidä sellaista mahdottomana tulevaisuudessa. Hän kertoo, ettei ole kasvanut erityisen uskonnollisessa ympäristössä, mutta muistaa tunteneensa uteliaisuutta kristinuskoa kohtaan jo lukioaikoina. 

–Tavallaan toivoisin, että minulla olisi vahva kirkollinen tausta, josta voisin ammentaa, West miettii. –Tansaniassa käydessäni heräsi todella monia ajatuksia saamelaisnäkökulmasta, ja olisi hienoa kirjoittaa niistä ihan vain nähdäkseen, mitä syntyy. Esimerkiksi minusta olisi kiehtovaa käsitteellistää Jeesus osana edeltäjien ja seuraajien ketjua, suullista tiedon perinnettä – aivan kuten ihminen ymmärretään saamelaisittain historiallisen jatkumon osana.