23. maaliskuuta joukko uskontotieteilijöitä ja muita kiinnostuneita kerääntyi Helsingin yliopiston Kielikeskuksen juhlasaliin viettämään uskontotieteen päivää, jonka teema tänä vuonna oli ”uskontolukutaito”. Päivän järjestivät yhdessä Helsingin yliopiston uskontotieteen oppiaine ja Suomen Uskontotieteellinen Seura. Ohjelmaan kuului neljä esitelmää eri asiantuntijoilta sekä seuran Temenos-palkinnon myöntäminen ansiokkaasta uskontotieteen pro gradu -tutkielmasta.

Avaussanoissaan uskontotieteen professori Tuula Sakaranaho kertoi lyhyesti uskontolukutaidon käsitteestä. Hän totesi, että taidon voi nähdä koostuvan toisaalta sensitiivisyydestä, toisaalta erottelukyvystä. Sensitiivisyys tässä olisi kykyä kohdata uskonnollisuus toisissa ihmisissä rakentavasti. Erottelukyky taas tarkoittaisi, että osaa hahmottaa uskonnollisuuden erillään muista tekijöistä, jotka vaikuttavat ihmisten elämäntapoihin. Sakaranaho kuvaili, miksi uskontolukutaito on tärkeää Länsi-Euroopan nykytilanteessa. Samalla kun laajasti katsottuna väestö edelleen maallistuu, uskonto aiheena on kaikkea muuta kuin kadonnut julkisesta keskustelusta, ja lisäksi monet Eurooppaan tulleet maahanmuuttajat kokevat uskonnon hyvin tärkeäksi omassa elämässään.

Yleisoa UST paivassa 2018

Viranomaisten, koulujen ja poliitikkojen näkökulmia

Ensimmäisenä esitelmöi sisäministeriön poliisiosaston kehittämispäällikkö Tarja Mankkinen, jolla on akateeminen tausta pääosin poliittisessa historiassa. Mankkinen tarjosi päivän teemaan viranomaisen näkökulman. Aikoinaan uskonto haluttiin kuulemma pitää selkeästi erillään viranomaistyöstä, poikkeuksena kirkollisiin asioihin erityisesti keskittyvät viranomaiset. Työ miellettiin niin ”rationaaliseksi”, ettei siinä ollut syytä miettiä uskontoa. Ajateltiin myös, että suomalaiset ovat yhdenmukainen joukko, jossa kaikkiin sopivat suunnilleen samat uskonelämää koskevat oletukset. Mankkinen arvioi, että nykyäänkin useimpien viranomaisten uskontolukutaito on heikko. Puhuessaan paikoista, joissa taitoa tarvittaisiin, hän nosti esimerkiksi koulut. Yleiset toimintaperiaatteet joutuvat joskus ristiriitaan oppilaiden tai perheiden elämänkatsomusten kanssa. On tärkeää osata arvioida, milloin ristiriidassa on kyse nimenomaan uskonnosta, ja missä tapauksissa periaatteista voidaan joustaa. Lisäksi Mankkinen käsitteli muun muassa vangeille järjestettävää hengellistä tukea sekä uuden eläinsuojelulain suhdetta islamilaiseen ja juutalaiseen rituaaliteurastukseen.  

Seuraavaksi puhui kouluympäristöihin erikoistunut tutkija, uskonnonpedagogiikan professori Martin Ubani Itä-Suomen yliopistosta. Ubani eritteli puheenvuorossaan uskontolukutaidon eri lajeja: niissä voidaan painottaa uskonsisällöistä keskustelemisen taitoa tai toisaalta eri katsomusten sujuvan yhteiselon edistämistä. Myös uskonnon ymmärtäminen suhteessa muuhun kulttuuriin on oma painotuksensa, ja juuri sitä Ubani kaipasi lisää suomalaiseen koulumaailmaan. Tapausesimerkkinä hän puhui koulusta, jossa perinteinen klaaniajattelu uhkasi vaikeuttaa somalitaustaisten oppilaiden kanssakäymistä. Opettaja oli kuitenkin käsittänyt, että vaikeudet liittyisivät jollakin tavalla islamin uskoon. Ubani selitti, että kouluissa on myös aidosti uskontoa koskevia ristiriitoja, ja että sellaisten tunnistaminen erillään muista ongelmista olisi tärkeää. Lisäksi hän kertoi tulevasta monografiastaan Multiculturalism, conflict and religion. The case of Finnish educational policy and practice

Tauon jälkeen kolmantena puhujana oli tutkija Teemu Pauha, joka on erikoistunut islamiin etenkin viime aikojen länsimaisissa konteksteissa. Hän tarkasteli uskontolukutaidon ilmenemistä keskustelussa, joka ympäröi Helsinkiin ehdotetun suurmoskeijan valmisteluja vuodesta 2015 alkaen. Puheenvuoroja oli tietenkin tullut paljon eri tahoilta, mutta Pauhan huomio kiinnittyi erityisesti helsinkiläisten kunnallisvaaliehdokkaiden moskeijakommentteihin vuonna 2017. Niissä korostui hänen mukaansa ajatus, että uskonto on ja sen pitääkin olla jotakin selvästi politiikasta erotettua. Tämä liittyi usein huoleen, että opetus moskeijassa edistäisi ulkomaisten rahoittajien poliittisia tavoitteita, mutta toisaalta ajatukseen, että moskeijan rakentamiseen ei pitäisi käyttää julkisia varoja. Moskeijaan suopeasti suhtautuneet ehdokkaat viittasivat paljon uskonnonvapauden ja moniarvoisuuden kaltaisiin periaatteisiin. Pauha katsoi, että ehdokkailla oli usein pelkistetty ja selvästi kristinuskoon perustuva käsitys siitä, mitä uskonto käsitteenä ja ilmiönä pitää sisällään. 

Uskontokeskustelun uusia suuntia

Viimeiseksi esitelmän piti tutkijatohtori Johanna Konttori, joka tutustutti yleisöä internetissä hiljattain avattuun Katsomukset-portaaliin. Siellä eri alojen tutkijat kirjoittavat laajasti uskonnollisista ilmiöistä ja uskonnottomuudesta Suomessa. Sisällöissä korostuvat nykypäivän tapahtumat, mutta tiukkaa aikarajausta ei ole. Yhtenä tavoitteena tällä verkkomedialla on helpottaa käytännön ihmiskohtaamisia ja lisätä ymmärrystä. Vallitsevaa ymmärryksen puutetta Konttori havainnollisti lyhyesti näyttämällä twitter-viestejä, joissa esiintyi virheellisiä käsityksiä islamista. 

Konttori kertoi, että Katsomukset on toistaiseksi kehitysvaiheessa, ja että esimerkiksi videoituja keskustelutilaisuuksia olisi tarkoitus lisätä sinne tulevaisuudessa. Hän myös kannusti yleisöä osallistumaan portaalin kehittämiseen ja tekemään omia ehdotuksia sisällöistä. Konttori itse on portaalin päätoimittaja yhdessä Tuula Sakaranahon ja apulaisprofessori Johanna Sumialan kanssa.  

Yhteenvetona päivän teeman käsittelystä voi todeta, että juuri islamin usko on tänä päivänä selvästi tärkeä aihe. Uskontolukutaitoon liittyvät ongelmat yhteiskunnan eri sektoreilla olivat puhujien tapausesimerkeissä lähes pelkästään ongelmia islamin ja muslimien kohtaamisessa. Tämä heijasti varmasti osaltaan sitä, että islam on vähemmistöuskontona kasvanut Suomessa viime aikoina. Monipuolisuutta islam-painotteiseen ohjelmaan kuitenkin toi se, että uskontolukutaitoa käsiteltiin erikseen niin viranomaistyön, koulutuksen kuin poliittisen päätöksenteonkin kontekstissa. 

Uskontotieteen päivän yleisöosuuden päätti Temenos-palkinnon myöntäminen. Tänä vuonna sen sai Åbo Akademin Vaula Meisalmi, joka on pro gradu -tutkielmassaan tarkastellut, kuinka Maahanmuuttovirasto arvioi turvapaikanhakijoiden uskonnollisia kääntymyksiä. Meisalmen tutkielmaa kehuttiin muun muassa hyvästä ja helposti luettavasta kieliasusta sekä tekijän kehittyneestä itsereflektiosta. Lisäksi huomioitiin, että aiheeltaan se liittyi läheisesti tämänvuotisen uskontotieteen päivän teemaan.

Temenos palkinto 2017Vaula Meisalmi diplomeineen.