Uskontolähtöinen kehitysyhteistyö tarjoaa pohjan niin poliittiseen- kuin arvovaikuttamiseen.

Järjestäytyneet uskonnot nähdään kriittisessä keskustelussa helposti pääosin yhteiskunnallisen kehityksen hidastajina. Tämä on kuitenkin vain asian toinen puoli, toteaa TT Ville Päivänsalo.

– Uskonnon konservatiiviset muodot ylläpitävät monessa kontekstissa sukupuolten epätasa-arvoa ja usein yhteiskunnallista epätasa-arvoa laajemminkin. Vastaavasti juuri uskonnolliset perustelut tasa-arvoisuudelle voivat olla erityisen tärkeitä. Yritykset muuttaa epätasa-arvoa tukevia uskomuksia yksinomaan sekulaareilla argumenteilla voivat jopa kärjistää uskonnon ja sekularismin vastakkainasettelua, Päivänsalo kertoo.

Uskonnon innoittamassa kehitystyössä ovat usein tärkeällä sijalla kaikkein vähäosaisimmat tai muuten marginalisoidut ryhmät, mikä on erittäin merkittävää tasa-arvoisemman kehityksen kannalta.

Esimerkiksi Nepalissa kristillinen kehitysyhteistyö on onnistunut haastamaan maan perinteisen kastijärjestelmän. Asiaa tutkinut Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan Religion, Conflict and Dialogue -maisteriohjelman opiskelija Suman Babu Paudel on todennut, miten virallisesti sekulaarissa Nepalissa on tällä hetkellä maailman nopeimmin kasvava kristillinen yhteisö. Valtaosa kristityiksi kääntyvistä on kastijärjestelmän huono-osaisia eli kastittomia daliteja.

Paikallisten kirkkojen ulkomaisilta järjestöiltä saama tuki on edesauttanut kastittomien aseman paranemista, mikä Paudelin mukaan nähdään uhkana vallitsevalle yhteiskuntajärjestykselle. Jännitteitä luovat lisäksi paikalliset militantit hinduliikkeet, jotka ovat uhkailleet kirkkoja. Kristillisillä organisaatioilla olisi Paudelin mukaan tässä mahdollisuus ottaa rooli uskontodialogin rakentajana.

Samat arvot, eri uskonto

Yhtenä uskonnot huomioivan kehitysyhteistyön vahvuutena on sen arvopohjaisuus: avoimuus omista arvoista helpottaa yhteistyötä, vaikka toinen osapuoli edustaisi toisenlaista katsomusta. Tätä mieltä on Suomen Pipliaseuran kehitysyhteistyön asiantuntija Matleena Järviö.

– Niissä yhteiskunnissa ja yhteisöissä, joissa uskonnolla tai uskonnoilla on vahva asema, kuten Afrikassa, uskonnollisella osaamisella voidaan edistää kehitystä tietyin edellytyksin. Järviö kertoo.

– Vahvuudet liittyvät mm. siihen, että puhutaan ”samaa kieltä”, ja ymmärretään uskonnollisten johtajien ja heidän yhteisöjensä arvoja ja maailmankatsomusta. Paikallisten on myös helpompi luottaa ulkopuolisiin, joilla on sama arvomaailma, vaikka uskonto olisi eri, Järviö toteaa.

Esimerkiksi pipliaseurojen Afrikan laajuinen Laupias samarialainen- HIV-ohjelma on vuodesta 2004 alkaen pyrkinyt lisäämään tietoisuutta HI-viruksen tartunnan syistä ja vähentämään HIV-positiivisiin kohdistuvaa syrjintää seurakunnissa. Ohjelma on käytössä myös esimerkiksi buddhalaisten ja muslimien parissa arvopohjaisuutensa vuoksi: Raamatun ja raamatuntekstien käyttö nähdään tässä yhteydessä ensisijaisesti arvokeskustelujen apuvälineenä, ei kristillisen julistustyön.

Myös naisten ja miesten väliseen, Raamatulla perusteltuun epätasa-arvoon pyritään tarjoamaan ratkaisuja niin ikään Raamatun teksteihin perustuen.

– Uskonnolliset johtajat voivat korostaa tiettyjä Raamatun tekstejä, ja niillä perustellaan naisten epätasa-arvoista asemaa miehiin ja puolisoon nähden. Niinpä kirkon perheneuvoja voi vedota miehen asemaan perheen päänä, ja kehottaa vaimoa rakastamaan ja kestämään, vaikka mies pahoinpitelisi vaimoa tai lapsia, Järviö kertoo.

– Tällaisissa tilanteissa kristillisellä lähestymistavalla on parempi mahdollisuus haastaa perheneuvojan Raamatun tulkinta, kuin sekulaarilla lähestymistavalla. Raamatussa kun on tekstejä, jotka haastavat tämän tulkinnan: esimerkiksi miehen tulee hoitaa perhettään kuten Kristus seurakuntaansa. Tietysti täytyy olla myös muita tapoja lähestyä epätasa-arvoa, mutta erityisesti uskonnollisten yhteisöjen parissa tämä tuo lisäarvoa, Järviö painottaa. 

Pehmeää vallankäyttöä

Uskonnon innoittamassa kehitystyössä voivat tulla näkyväksi myös maallisen vallan intressit. Kiinan kristillistä avustustyötä selvittänyt Päivänsalo on huomannut, miten Kiinan hallituksen tuki kotimaisille kristillisille avustusjärjestöille on vahvistunut tulosten hyödyttäessä maan kehitystä. Maan suurimman kristillisen avustusjärjestön Amity Foundationin rahoitus on tällä hetkellä 80-prosenttisesti kotimaista. Kehityksen takana ovat esimerkiksi Kiinan maaseuduilla saadut tulokset kehitysyhteistyön hedelmällisyydestä. Amity on osa maan hallituksen hyväksymää protestanttista kirkkoa, Three-Self Patriotic Movement -liikettä.

Vaikka Kiinan panostus globaaliin kehitysyhteistyöhön on ollut maltillista (3,4 mrd. US$ vuonna 2015), se on ollut kuitenkin tavoitteellista. Tällä hetkellä Kiinan hallitus tukee taloudellisesti 3 600 terveysalan avustustyöntekijän toimintaa yli 50 maassa. Työn painopiste on ollut Afrikan mantereella, joka on Kiinalle merkittävä kauppakumppani.

– Välimeren siirtolaiskriisin myötä Afrikan kehittyminen on noussut ajankohtaiseksi teemaksi eurooppalaisille. Harva tuntuu kuitenkaan tiedostavan Kiinan taloudellisen aktiivisuuden ja avustustyön merkityksen kasvua Afrikassa, Päivänsalo kertoo.

Suopea suhtautuminen kristilliseen kehitysyhteistyöhön on Kiinalle samalla mahdollisuus käyttää niin sanottua ”pehmeää valtaa”, eli hienovaraista vaikuttamista ja oman vallan asemoimista globaalissa mittakaavassa.

Lähi-Idässä uskonnollisen kehitysyhteistyön sekoittumisesta politiikkaan käy esimerkiksi Muslimiveljeskunnan toiminta Egyptissä. Vuonna 1928 perustettu järjestö on historiansa aikana tehnyt merkittävää työtä maan sosiaalipoliittisella sektorilla ylläpitämällä kouluja, avustusjärjestöjä ja sairaaloita. Järjestön toiminta oli osin reaktiota Iso-Britannian siirtomaapolitiikan päättymiseen ja kristinuskon valta-asemaan Egyptissä.

Maan nykyisistä uskonnollisista toimijoista ehkä merkittävin on islamilainen tele-evankelista ja Egyptiläisen puolueen perustaja Amr Khaled. Omien sanojensa mukaan maltillista islamia edustava Khaled on pyrkinyt puheissaan edistämään rauhanomaista dialogia länsimaiden kanssa ja islamin arvoihin perustuvaa yhteiskunnallista kehitystä.

Kehitysyhteistyön tulevaisuus

Päivänsalo nimeää islamilaisen radikalismin syihin puuttumisen ajankohtaiseksi kehitysyhteistyön kohteeksi.

– Suomalaisen keskustelun polarisoituminen varsinkin islamin merkityksestä radikalismissa kertoo, että islamilaistaustaisen radikalismin historiaa ja ideologiaa tunnetaan täällä varsin heikosti. Vaikka yksittäisiin tekoihin voi olla monenlaisia syitä, olisi muistettava radikaalien ideologioiden olevan suuri ongelma myös rauhanomaisille muslimeille ja pyrittävä ymmärtämään radikalismia koskevaa keskustelua muslimienemmistöisissä maissa, Päivänsalo toteaa.

Uskontolähtöisen globaalin kehitysyhteistyön merkityksen kasvu tulisi tunnustaa myös laajemmin.

– Nykyisenä aikana, jolloin pahasti velkaantuneiden läntisten valtioiden resurssit auttaa hädänalaisia eri puolilla maailmaa ovat kovin rajalliset, on hyvin ajankohtaista pyrkiä ymmärtämään kasvu-uralla olevia kansalaisjärjestöjä, joiden taustalla – tai suoraan toiminnassa – vaikuttavat varsin usein myös uskonnolliset suuntaukset, Päivänsalo tiivistää.

Artikkelin lähteinä ovat edellä mainittujen lisäksi olleet Helsingin yliopistolla 8.9.2017 järjestetyn Uskonnot, kehitys ja eriarvoisuus-teemailtapäivän puheenvuorot. Tilaisuuden järjestivät yhteistyössä Helsingin yliopiston teologinen tiedekunnan kanssa kehitysyhteistyöjärjestöjen kattojärjestö Kepa ja Suomen Lähetysneuvoston jäsenjärjestöt Suomen Pipliaseura ja Kylväjä.