Palkittu gradu paljastaa, miksi Paavalia vihattiin

Antti Vanhoja Helsingin Kaisa kirjastossaAntti Vanhoja Helsingin yliopiston Kaisa kirjastossa

Kristittyjen Raamatussa Paavalilla on paljon sananvaltaa. Varhaisten kristittyjen parissa oli kuitenkin niitä, jotka vastustivat ja suorastaan vihasivat Paavalia. Eräät heistä olivat ebioneja, joilta herui kritiikkiä niin Paavalin persoonaa kuin opetustakin kohtaan. Antti Vanhoja selvittää pro gradussaan, miksi ebionien käsitys Paavalista oli vihamielinen.

– Se liittyi erityisesti identiteetin rakentamiseen. Yhteisen vihollisen avulla he vahvistivat oman ryhmänsä yhtenäisyyttä ja rakensivat omaa, muista varhaisista kristityistä erillistä identiteettiään, Vanhoja tiivistää tutkimuksensa keskeistä antia.

Vanhoja soveltaa tutkimuksessaan Henri Tajfelin ja John Turnerin kollegoineen kehittämää sosiaalisen identiteetin näkökulmaa varhaiskristillisen lähdeaineiston tulkintaan. Teorian mukaan ihmisillä on tapana pitää itseään samanlaisena oman ryhmänsä jäsenten kanssa ja toisaalta nähdä ulkoryhmän jäsenet yhdenmukaisena joukkona.

– Ryhmittelyillä yksilö pyrkii jäsentämään ympäröivää todellisuutta mielekkäällä tavalla ja rakentamaan itselleen positiivisen käsityksen itsestään. Identiteetti rakentuu suhteessa muihin ihmisiin ja määrittelemällä sen, mitä hän ei ole, yksilö tekee rajanvetoa itsensä ja toisten välillä.

Kiinnostus moniäänisyyteen ohjasi aiheen pariin

Vanhoja löysi ebionit, kun hän tutustui kandidaatintutkielmaa tehdessä niin sanottuun pseudoklemensiläiseen kirjallisuuteen.

– Kyse on Rooman piispa Klemensin nimissä kirjoitetuista teoksista, joiden suhde ebioneihin on monimutkainen ja kiistelty kysymys. Tekstien ja ryhmän välillä on kuitenkin mitä luultavimmin olemassa yhteys.

Keskeiset käsikirjoitukset ovat säilyneet kreikaksi, latinaksi ja syyriaksi. Vanhojan mukaan tiedekunnan klassisten kielten opintojen pohjalta alkukielisiä tekstejä oli suhteellisen helppo lukea. Tulevaisuudessa syyrian kieli vaatii lisää paneutumista.

Lähdemateriaalissa suhtautuminen Paavaliin on poikkeuksetta vihamielinen. Hänet kuvataan juutalaisesta laista luopuneena väärän evankeliumin levittäjänä eli kelvottomana opettajana. Paavalin luopumusta laista selitetään myös henkilökohtaisuuksilla, kun syyksi annetaan epäonnistuneista rakkauskuvioista johtuva katkeruus.

Vanhojaa kiinnostaa erityisesti Raamatun kaanonin ulkopuoliset lähteet ja varhaisen kristinuskon marginaaliset ilmiöt. Hänen mukaansa juuri tämä näkökulma yhdistää tutkimusaiheen nykyaikaiseen kirkolliseen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun.

– Lähteitä tutkiessa käy hyvin ilmi, että ei ole ollut olemassa vain yhtä oikeaa alkukirkkoa. Tutkimuksessa varhainen kristinusko nähdään nykyään hyvin monimuotoisena ilmiönä. Nykyäänkin voisi ajatella, että onko tarpeen väitellä miten asiat alun perin oli tai meni? Eikö voida myöntää, että jo alkukirkossa asioista ajateltiin eri tavoilla?

Graduahdistuksesta kohti tutkijan uraa

Gradun tekemiseen Vanhojalla meni tasan vuosi. Haastavinta oli tutkimuksen käynnistäminen.

– Oma graduahdistukseni osui prosessin alkupäähän syksyyn. Lähdin taustoittamaan aihetta todella laajasti. Ebionit on kuitenkin siitä vaikea aihe, että mitään varmaa on vaikea sanoa. Jäin pyörittelemään taustakysymyksiä liikaa enkä saanut järkevää rajausta aikaan.

Työn sopiva rajaus löytyi vasta, kun Vanhoja alkoi analysoimaan varsinaisia alkukielisiä tekstejä.

– Keväällä ja kesällä analyysi lähti sujumaan ja kirjoitin eniten tekstiä. Syksyllä sainkin jo työn palautettua.

Alkuvaikeuksista huolimatta työn lopputulos oli erinomainen, sillä Suomen eksegeettinen seura myönsi sille vuoden 2016 gradupalkinnon. Seura myöntää palkinnon vuosittain gradulle, joka osoittaa erinomaista tutkittavan aiheen hallintaa, innovatiivisuutta sekä metodista ja ilmaisullista selkeyttä.

– Oli kyllä hieno fiilis saada palkinto, Vanhoja kuvaa innostuneena. Ylipäänsä jo se oli hienoa, että oli mahdollisuus tehdä tällaista tutkimusta ja saada hyvää ohjausta. Olihan se myös jännittävää mennä ottamaan palkintoa vastaan Eksegeettisessä päivässä.

Vanhojan syksy jatkuu juuri alkaneiden Uuden testamentin eksegetiikan jatko-opintojen parissa. Hänen tavoitteenaan on työllistyä tutkijanuralle.

– Jatkan väitöstutkimuksessani sosiaalitieteellisillä metodeilla ja identiteettikysymyksillä. Lähdemateriaali laajenee koskemaan pseudoklemensiläistä kirjallisuutta yleisemmin.

Vanhojan pro gradu -tutkielma ”Luopio ja vihollinen – ebionien Paavali-kuva identiteetinrakentajana” hyväksyttiin Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa lokakuussa 2016. Tutkielma on luettavissa kokonaisuudessaan E-thesis -palvelussa.