marko sarkilahtiYlioppilaskirjoitukset muuttuvat sähköisiksi asteittain aine kerrallaan. Uskonnon osalta tämä tapahtuu syksyllä 2017. Pro graduni käsittelee uskonnonopettajien näkemyksiä sähköisten ylioppilaskoetehtävien kehittämisestä sekä heidän valmiuksiaan ja suhtautumistaan ylioppilaskokeen sähköistämiseen. Tutkimukseen osallistui 133 lukion uskonnonopettajaa, mikä tarkoittaa 25 prosenttia lukion uskonnonopettajista.

Opettajat antoivat kehittämisehdotuksia tehtävien sisällöistä, tavoitteista, tehtävätyypeistä, vaativuustasoista, aineistoista ja muotoiluista. He pitävät ylioppilaskoetehtäviä oppiaineen näyteikkunana, sillä ulkopuoliset saattavat muodostaa näkemyksensä koko oppiaineesta niiden pohjalta. Siksi opettajat haluavat kokeen edustavan oppiaineen luonnetta mahdollisimman hyvin. Opettajien valmiudet sähköistämisen suhteen vaihtelevat melko paljon, mutta suurin ryhmä oli kuitenkin niitä, joilla on uudistukseen monipuoliset valmiudet. Opettajien enemmistö pitää ylioppilaskokeita edelleen tarpeellisena, mutta vain kaksi viidesosaa arvioi kokeen sähköistämisen tärkeäksi.

Millaiset ylioppilaskokeet olisivat, jos uskonnonopettajat saisivat päättää?

Uskonnonopettajat painottavat ylioppilaskoetehtävien sisällöissä ajankohtaisuutta, ilmiöpohjaisuutta, keskeisimpien opetussuunnitelman sisältöjen mittaamista ja tarttumapintoja opiskelijoiden elämään. Tehtävien halutaan mittaavan uskonnollisten ilmiöiden kokonaisvaltaista hahmottamiskykyä. Tällainen tehtävä olisi esimerkiksi nuorten arkeen liittyvän tapauskertomuksen analysointi. Opettajat haluavat tehtävien lähestyvän uskonnollisia ilmiöitä entistä enemmän vertaillen sekä tarkastelevan niitä kulttuurin ja yhteiskunnan näkökulmasta. Osa opettajista haluaisi myös vähentää Raamatun kertomuksiin liittyviä tehtäviä. Tämän suuntaisia sisällöllisiä painotuksia näkyy myös syksyllä 2016 käyttöön otettavassa lukion opetussuunnitelmassa. Tällöin kyseiset painotukset alkanevat näkyä ylioppilaskokeissakin, sillä tehtävät perustuvat valtakunnalliseen opetussuunnitelmaan.

Tehtävien tavoitteena opettajat näkevät uskonnonlukutaidon sekä ajattelu- ja tiedonkäsittelytaitojen mittaamisen. Tällä tarkoitetaan kykyä hankkia tietoa, lukea sitä tarkasti, tehdä siitä päätelmiä, arvioida sitä kriittisesti ja soveltaa omia tietojaan. Tehtävien halutaan siis muistuttavan tapoja, joilla nykyisin viestitään ja esitetään tietoa. Näin tehtävät ohjaisivat yhä enemmän sellaisen osaamisen hankkimiseen, jota tarvitaan ylioppilaskokeen ulkopuolella työelämässä ja elämässä muutenkin.

Opettajat korostavat tehtävätyyppien ja niiden vaativuustason monipuolisuutta. Tosin opettajien vastauksissa painottuvat tehtävien vaativuutta luokittelevan Bloomin taksonomian keskimmäiset soveltamisen ja analysoinnin tasot. Perinteinen essee on opettajien suosiossa, sillä peräti 93 prosenttia vastanneista pitää sitä mielekkäänä tehtävätyyppinä. Muita opettajien mielekkäinä pitämiä tehtävätyyppejä ovat avoin lyhyt vastaus, käsitteiden selittäminen, luokittelu tai järjestäminen, synteesi laajemman aineiston pohjalta sekä käsitekartan tai kaavion tuottaminen. Sen sijaan suhtautuminen monivalintatehtäviin jakaa opettajia: Noin puolet vastanneista arvostelee niiden pedagogista taantumuksellisuutta ja heikkoa kykyä mitata kokonaisuuksien hallintaa. Noin puolet vastanneista taas kokee tällaiset yksinkertaiset perustehtävät tarpeellisiksi ja helposti arvioitaviksi. Osa opettajista toivoo, että monivalintatehtävissä olisi mukana sanallinen perusteluosio. Vastaajat jakaantuvat myös suhtautumisessa uudentyyppisiin soveltaviin tuottamistehtäviin, kuten blogitekstin kirjoittamiseen tai argumentaation käymiseen. 

Aineistoja opettajat käyttäisivät tehtävissä aiempaa enemmän. Aineistoissa vastaajat kokevat tärkeäksi, että ne tuovat aina lisäarvoa tehtävään eli vastaaminen edellyttää aineiston käyttöä. Kun opettajilta pyydettiin arvioita erilaisten aineistojen (kuva, kartta, teksti, taulukko, tilasto, kaavio, video, animaatio, internet-sivusto ja äänitiedosto) mielekkyydestä ylioppilaskokeessa, he pitivät kaikkia ehdotettuja aineistoja mielekkäänä äänitiedostaja lukuun ottamatta. Erityisen mielekkäinä aineistoina opettajat pitävät kuvaa ja karttaa. Vastaajat arvostavat myös sähköistämisen mahdollistamaa audiovisuaalista aineistoa, mutta sen enimmäispituutena pidetään minuuttia, jotta sen selaamiseen ei mene liikaa aikaa.

Tehtävien muotoilussa opettajat kiinnittävät huomiota ohjeistuksen yksiselitteisiin sanamuotoihin. Moni opettaja haluaa ohjata vastaamista niin, ettei ohjeistuksessa anneta pelkkiä esseeotsikkoja. Osa opettajista korosti, että tietotekniikalla tulisi olla tehtävissä sovellusarvoa − vaikkapa rajattu vastaustila tai pilkotut vastauskentät. Tehtävien laajuuden haluttiin myös vaikuttavan enimmäispistemääriin.

Millaisin valmiuksin uskonnonopettajat kohtaavat sähköiset ylioppilaskokeet?

Osaamisvalmiuksiin kuuluvat tietotekniset taidot, opetusteknologiakoulutus ja riittävä tieto ylioppilastutkinnon sähköistämisestä. Yli puolet vastanneista uskonnonopettajista kokee tietotekniset taitonsa hyviksi, mutta vain kolmasosa vastanneista kokee saaneensa riittävästi koulutusta opetusteknologian käytöstä. Tämä on haastavaa arvioinnin linjakkuuden näkökulmasta, sillä sähköisen ylioppilaskokeen tulisi pohjautua opetukselle, joka kehittää kokeen vaatimia valmiuksia. Noin kaksi viidestä vastanneesta on saanut mielestään riittävästi tietoa ylioppilastutkinnon sähköistämisestä.

Emotionaalisesti opetusteknologian käytöstä on innostunut kaksi viidestä vastaajasta, mutta neljäsosa vastaajista on siitä enemmän ahdistuneita. Ahdistuksen kokemiseen on yhteydessä vastaajan koulutuksen ja tiedon puute aiheesta, heikot tietotekniset taidot, korkea ikä sekä asuminen pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Myös opiskelijoiden antama palaute kaipuusta perinteisempiin opetusmenetelmiin on vähentänyt joidenkin opettajien sähköistämisintoa. Muutoksesta ahdistuneiden opettajien valmiuksia voisi parantaa tarjoamalla yhä enemmän koulutusta ja tietoa ylioppilaskokeiden ja opetuksen sähköistämisestä.

Lähes puolet opettajista kokee, että heidän opiskelijoillaan ei ole riittävästi tietokoneita käytössään ja vain noin kolmasosa toteaa tietokoneiden määrän riittäväksi. Huomioitavaa on, että pienten kuntien opettajat arvioivat tilanteensa parhaaksi välineellisten valmiuksien osalta.

Miten uskonnonopettajat asennoituvat sähköisiin ylioppilaskokeisiin?

Ylioppilaskokeet näkee tarpeellisena neljä viidestä vastanneesta. Niiden sähköistämisen arvioi tärkeäksi kaksi viidestä vastaajasta ja noin joka neljäs suhtautuu sähköistämiseen kielteisesti. Myönteistä suhtautumista selittää eniten innostus teknologian opetuskäyttöön. Myönteisyyttä selittää myös luottamus arvioinnin monipuolistumisesta sähköisen kokeen myötä ja uudenlaisten soveltavien tuottamistehtävien arvostaminen. Kielteiseen suhtautumiseen vaikuttaa se, että kolme neljästä opettajasta koki uudistuksen edenneen liikaa laitteiden ehdoilla. Silti kriittiset opettajat haluavat hoitaa uudistuksen omalta osaltaan mahdollisimman hyvin, vaikka he epäilevätkin sen tärkeyttä. Lukio-opetuksen sähköistymiseen ilman ylioppilaskokeita luotti puolestaan kaksi kolmesta vastaajasta. Kolmasosa vastaajista totesi ylioppilaskokeiden sähköistämisen olevan kuitenkin hyvä kannustin opetuksen sähköistämiselle.

Uudistuksessa väläytettiin lisäksi mahdollisuutta, että opettajat korjaisivat nimettömiä toisen lukion opiskelijoiden vastauksia. Kolme viidestä opettajasta haluaisi korjata juuri omien opiskelijoidensa vastaukset ylioppilaskokeessa. Tästä huolimatta noin kolme neljäsosaa opettajista kertoo, että korjaisi nimettömiä toisen koulun opiskelijoiden vastauksia yhtä huolellisesti kuin nyt omiensa. Opettajat ovat siis velvollisuudentuntoisia, mutta omien opiskelijoiden vastausten näkeminen motivoi korjaamista. Tällöin opettaja näkee myös oman opetuksensa vaikutuksen, mikä mahdollistaa yhden arvioinnin tehtävän − opetuksen kehittämisen.

 

Kirjoittaja Marko Särkilahti on teologian ylioppilas, jonka uskonnonpedagogiikan alaan kuuluva pro gradu -tutkielma ”Sähköiset ylioppilaskoetehtävät - uskonnonopettajien näkökulma kehittämiseen” hyväksyttiin Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa marraskuussa 2015. Ylioppilastutkintolautakunnan uskonnon jaos ja sähköistämisprojekti Digabi ovat saaneet tutkimuksen kehittämisensä tueksi. Tutkielma on luettavissa E-thesis palvelussa

 

Kirjallisuutta

Anderson, Lorin & Krathwohl, David et al.: A Taxonomy for Learning, Teaching and Assessing. A Revision of Bloom’s Taxonomy of Educational Objectives. New York: Longman, 2001.

Hurme, Tarja-Riitta & Nummenmaa, Minna & Lehtinen, Erno: Lukiolainen tieto- ja viestintäteknologian käyttäjänä Helsinki: Opetushallitus, 2013.

Kallioniemi, Arto & Luodeslampi, Juha: Uskonnonopetus uudella vuosituhannella. Helsinki: Kirjapaja, 2005.

Lukion opetussuunnitelman perusteet Helsinki: Opetushallitus, 2015.

Reaaliaineiden sähköisten ylioppilaskokeiden kuvaus Helsinki: Ylioppilastutkintolautakunta, 2015.

Salmenkivi, Eero: Ylioppilastutkinnon rakenne- ja reaalikoeuudistusten vaikutuksia: miten lisääntynyt valinnaisuus ohjaa lukiolaisia − Kasvatus ja aika 3/2013.

Tarvainen, Sanna: "Takes a little getting used to". Perceptions of Finnish upper secondary school students on the digitalized Matriculation Examination for English Englantilaisen filologian pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta, 2014.

Vitikainen, Riikka: Muistitietoa vai menetelmien soveltamista? Kognitiiviset tiedot ja taidot maailmanuskontojen ylioppilaskoekysymyksissä vuosina 1996−2013 Uskontotieteen pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta, 2014.