Image2TM Ville Vauhkosen väitöstutkimus osoittaa, että 1700-lukua hallinnut Venäjän kruunun modernisaatiopolitiikka pitäjänkouluineen löi leimansa Vanhan Suomen talonpoikien lukutaidon yleistymiseen. Yhdessä 1600-luvun luterilaisen perinnön ohella tämä synnytti Vanhaan Suomeen varsin tehokkaan kansanopetuksen.

Vauhkosen mukaan Venäjän keisarikunnan uuden pääkaupungin Pietarin luterilaisuus erosi Pietari Suuren ajoista lähtien Ruotsin kuningaskunnan luterilaisuudesta. Hallelaisen pietismin vaikutteet olivat vahvasti läsnä, ja saksalainen teologi August Hermann Francke (1663–1727) suoranaisesti ohjeisti tsaari Pietari Suurta pitäjänkoulujen perustamisessa.

− Vanhaa Suomea ja sen kansanopetusta hallinnoitiin Venäjän keisarikunnassa Eestinmaan, Liivinmaan ja (Vanhan) Suomen oikeuskollegiosta käsin. Pietistiset vaikutteet tulivat Vanhaan Suomeen nimenomaan Baltian kautta. 1800-luvulle tultaessa Vanha Suomi kuului Eestinmaan ja Liivinmaan ohella koko Venäjän keisarikunnan lukukykyisimpiin alueisiin, mikä näyttää lukutaidon olleen nimenomaan luterilaisuuteen keskeisesti kuuluva asia 1700-luvulla. Huolimatta siitä, että talonpoikien vastahakoisuus hidasti lukutaidon yleistymistä merkittävästi, väittelijä toteaa.

Etenkin Tallinna oli Vanhalle Suomelle tärkeä kirjakaupunki. Tallinnassa painettiin useita suomenkielisiä kirjoja 1700-luvun mittaan, yhtenä keskeisimpänä pietistinen teos nimeltä Jumalisuuden harjoitus (1759). Lisäksi Tallinnassa painettiin Vanhaa Suomea varten kansanopetuksen peruskirjallisuutta: Aapinen (1748, 1754), usean kerran piispa Johannes Gezeliuksen katekismus Lasten paras tawara (1722, 1772, 1783, 1790, 1793, 1803) sekä suomenkielinen koko Raamattu eli Biblia (1777). Lisäksi Tallinnasta tuli Vanhaan Suomeen myös sen ainoa oma kirjanpainaja Martin Christoph Iversen.

− Iversenin painamissa almanakoissa olleista suomenkielisistä teksteistä (1798, 1800, 1807) näkyy hyvin, mitä lukemaan oppineen Vanhan Suomen talonpojan oli tarkoitus tavailla: valistushenkistä hyödyllistä tietoa, Vauhkonen tiivistää.

− Tämän voi nähdä heijastavan sitä, että Venäjän kruunun modernisaatiopolitiikka alkoi muuttaa ajatteluaan pietismistä valistuksen äänenpainoihin Katariina Suuren valtakaudella, väittelijä jatkaa.

Suomen ja Skandinavian kirkkohistorian oppiaineeseen lukeutuva väitöstilaisuus: ”Kohti kirjan oppia - Vanhan Suomen talonpoikien kirjallistuminen Ruotsin kuningaskunnan ja Venäjän keisarikunnan luterilaisuuden risteymässä 1721–1811", järjestetään 30.1.2016 kello 10 Helsingin yliopiston päärakennuksessa, auditorio XII, Fabianinkatu 33.

Vastaväittäjänä on professori Petri Karonen, Jyväskylän yliopisto, ja kustoksena professori Kaarlo Arffman Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta.

Väitöskirjan tiivistelmä on luettavissa E-thesis -palvelussa.

Väittelijän yhteystiedot: Ville Vauhkonen, s-posti: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Lisätietoja Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan tulevista väitöksistä osoitteessa: http://www.helsinki.fi/teol/tdk/tiedotteet/vaitos.htm

 

Kuva: Petteri Cederberg