TM Karoliina Nikula on tutkinut lapsen oikeuksien viikolla, lauantaina 21.11.2015 tarkastettavassa väitöskirjassaan syntymäkuurojen lasten sisäkorvaistutehoitokäytännettä sekä analysoinut, missä määrin yleisissä hoitolinjauksissa tapahtunut siirtymä viittomakielestä puhuttuun kieleen perustuu huolelliseen harkintaan ja perusteltuihin argumentteihin. Nyt vallitseva kuntoutus keskittyy puhutun kielen käyttöön.

Karoliina Nikula. Kuva: Juha Törmälä.

Karoliina Nikula. Kuva: Juha Törmälä

Tutkimuksen pohjalta on vaikea osoittaa, että kestäviä perusteluja viittomakielen käytön vähentämiseen on olemassa.

− Vaikka istutehoito on avannut uusia mahdollisuuksia kuurona syntyneille, hoitokäytänteiden, jotka edellyttävät viittomakielestä luopumista, ei voida sanoa edistävän lapsen hyvää, kykyjä ja omaa mahdollisuutta tehdä itsenäisiä valintoja tulevaisuudessa, vaan päinvastoin, se voi haitata niitä, Nikula arvioi. Viittomakieli on ainoa kieli, jonka kuuro lapsi voi luonnollisesti omaksua.

Nikulan mukaan sisäkorvaistutehoitokäytänteissä on parannettavaa:

− Kirjallista materiaalia päätöksenteon tueksi tulisi kehittää ja huolehtia siitä, että on olemassa aidosti tilaa erilaisille ratkaisuille. Lisäksi moni- ja poikkitieteellistä yhteistyötä kuurojen lasten hyväksi pitäisi lisätä.

Väitöstutkimuksessa peräänkuulutetaan myös kuurojen lasten monipuolisempaa huomioon ottamista sisäkorvaistuteprosessissa:

− Jos annetaan kieleen liittyvää neuvontaa, hoitotiimissä on perusteltua olla kielen asiantuntija, jopa joku viittomakielentaitoinen työntekijä. Kuurot lapset tulee ottaa huomioon kokonaisvaltaisesti, ei vain kuulon tai sen puutteen kautta. Kuulon ohella tutkimuksessa kiinnitetään huomiota kieleen kykynä.

2010-luvulla 90 prosentille kuuroista lapsista asennetaan leikkauksella sisäkorvaistute, jonka tuottamaa kuulemiskykyä voidaan verrata huonokuuloisuuteen. Aiemmissa empiirisissä selvityksissä on käynyt ilmi, että osa vanhemmista on kokenut, että heidän valintojaan ei ole aina kunnioitettu hoitopolulla.

Tutkimuksessa on lähdetty liikkeelle perinteisestä vastakkainasettelusta, kahdesta erilaisesta tavasta ymmärtää kuurous, ja pyritty niiden lisäksi tarjoamaan uusia näkökulmia polarisoituneeseen keskusteluun:

− Olennaisia käsitevälineitä asian tarkastelussa ovat hyvä, kyvyt ja valinnat, sillä prosessissa on kyse lapsen hyvästä elämästä, lapsen kykyjen kehittymisestä ja vanhempien asettamisesta valintatilanteeseen, väittelijä toteaa.

Nikulan mukaan vastakkainasettelu tai valinnoista puhuminen eivät palvele lapsen hyvää. Tutkimuksessa nostetaan esiin kyvykkyyksien lähestymistapa, joka voi parantaa eri tavoin ajattelevien yhteistyötä syntymäkuurojen lasten monipuolisten hyvien eteen.

Väitöskirjansa kautta Nikula pyrkii antamaan välineitä sekä vanhemmille kuuroa lasta koskevassa päätöksenteossa että hoitohenkilökunnalle neuvontatyössä.

Teologisen etiikan ja sosiaalietiikan oppiaineeseen lukeutuva väitöstilaisuus: ”Lapsen hyvää edistämässä. Syntymäkuurojen lasten sisäkorvaistutehoitokäytännön sosiaalieettistä tarkastelua", järjestetään 21.11.2015 kello 12 Helsingin yliopiston päärakennuksessa, sali 5, Fabianinkatu 33. Saliin on esteetön kulku.

Vastaväittäjänä toimii LT, PhD, dosentti Pekka Louhiala, Helsingin yliopisto, ja kustoksena professori Jaana Hallamaa Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta.

Väitöksessä on viittomakielen tulkkaus.

Väitöskirja on luettavissa elektronisessa muodossa E-thesis-palvelussa.

Väittelijän yhteystiedot: Karoliina Nikula, s-posti: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Lisätietoja Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan tulevista väitöksistä osoitteessa: http://www.helsinki.fi/teol/tdk/tiedotteet/vaitos.htm