ikonenTM Tiina Ikonen esittää perjantaina 29.5.2015 tarkastettavassa väitöskirjassaan, että Suomen evankelis-luterilaisen kirkon toteuttamaan kansainväliseen diakoniaan on liittynyt usein tekijöitä, joiden perusteella autettava on jäänyt muukalaiseksi, toiseksi tai ulkokehälle suhteessa kirkkoon.

Ikonen on käsitellyt väitöstutkimuksessaan kansainvälistä diakoniaa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon hiippakunta- ja keskushallinnossa vuosina 1993–2004. Hän jaottelee kansainvälisen diakonian osa-alueet tutkimuksessaan kansainvälisen diakonian asemaan kirkon hallinnossa, maan rajat ylittävään diakoniaan ja kulttuurienväliseen diakoniaan.

− Kansainvälinen diakonia muuttui tutkimusajankohtana erityisesti suhteessa lähetystyön teologiaan ja sen kautta kirkon itseymmärrykseen. Se alettiin ymmärtää osana kirkon kokonaisvaltaista lähetystehtävää. Lisäksi kansainvälinen diakonia alkoi myös tapahtua yhä enemmän kotimaassa yhteiskunnan monikulttuuristumisen myötä, Ikonen toteaa.

Käytännössä kaukaisiksi koettujen lähimmäisten, muukalaisten, jääminen ulkokehälle tai auttamisen kohteiksi vaikutti ja ilmeni kirkossa muun muassa seuraavasti:

− Kirkon toimintaan liittyi toiseutta tuottavia elementtejä. Maahanmuuttajat eivät itse olleet suunnittelemassa tai kommentoimassa heidän auttamisekseen toteutettua toimintaa, ja koko tutkimusajankohdalta löytyi vain yksi tapaus, jossa hiippakunnallisen maahanmuuttajatyötä toteuttavan toimielimen jäseniksi kutsuttiin tavoitteellisesti myös maahanmuuttajajäseniä. Kaiken kaikkiaan kansainvälistä diakoniaa leimasi usein toisten puolesta tekeminen, väittelijä kertoo.

Myös kansainväliseen avustustoimintaan liittyvä kumppanuus herätti kysymyksiä. Avustustoiminta nähtiin usein rahan antamisena ulkomaille tai muuna tavaran tai koulutuksen lahjoittamisena.

− Kirkon hiippakunta- ja keskushallinnossa ei useinkaan arvioitu kuitenkaan yhteistyöhankkeiden vaikuttavuutta tai tuotu esille sitä, mitä mieltä avun vastaanottajat olivat avustustyöstä, Ikonen huomauttaa.

Kaiken kaikkiaan kansainvälinen diakonia hyväksyttiin kuitenkin tutkimusajankohtana osaksi kirkon perustehtävää. Väittelijän mukaan tämä tarkoitti sitä, että kirkko itsessään alkoi aikaisempaa selvemmin vastata kansainvälisestä diakoniasta, eikä sitä haluttu enää ulkoistaa esimerkiksi kirkollisille järjestöille.

Väitöstutkimus on toteutettu laadullista sisällönanalyysiä käyttäen ja sen tekemisessä on sovellettu grounded theory -tutkimusmenetelmää sekä historiantutkimuksen kysymyksenasetteluja. Tutkimusaineisto koostuu kirkon hiippakunta- ja keskushallinnon asiakirjoista.

Käytännöllisen teologian oppiaineeseen lukeutuva väitöstilaisuus: "Kirkko muukalaisen asialla - Kansainvälinen diakonia Suomen evankelis-luterilaisen kirkon hiippakunta- ja keskushallinnossa 1993–2004" (The Church Working for Strangers. International Diaconia in the Diocesan and Central Administration of the Evangelical Lutheran Church of Finland 1993-2004), järjestetään 29.5.2015 kello 12 Helsingin yliopiston päärakennuksessa, auditorio XII, Fabianinkatu 33.

Vastaväittäjänä on yleisen kirkkohistorian dosentti Mikko Malkavaara, Helsingin yliopisto, ja kustoksena professori Jyrki Knuutila Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta.

Väitöskirjaa myy Diakonia-ammattikorkeakoulu. Elektroninen julkaisu on luettavissa osoitteesta: www.diak.fi/tyoelama/Julkaisut/Sivut/A-tutkimuksia.aspx ja väitöskirjan tiivistelmä E-thesis -palvelussa: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/154540

Väittelijän yhteystiedot: Tiina Ikonen, s-posti: tiina.h.ikonen (at) helsinki.fi

Lisätietoja Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan tulevista väitöksistä osoitteessa: http://www.helsinki.fi/teol/tdk/tiedotteet/vaitos.htm