TM Milla Bergström analysoi väitöstutkimuksessaan Pyhää istuinta ohjanneita periaatteita paavi Pius XI:n aikaisissa puolalais–ukrainalaisten jännitteiden synnyttämissä ongelmatapauksissa. Tutkimus osoittaa, että Vatikaania ohjasi kolme keskeistä periaatetta: katolisen kirkon oikeuksien ja toimintavapauden turvaaminen ja tinkimätön puolustaminen, Pyhän istuimen puolueettomuudesta kiinnipitäminen sekä kansojen välisen rauhan edistäminen ja levottomuuksien ehkäiseminen.

Tutkimuksen maantieteellinen fokus on ensimmäisen maailmansodan jälkeen itsenäistyneessä Puolassa, missä helmikuussa 1922 paaviksi valittu Pius XI oli vastikään toiminut Pyhän istuimen diplomaattisena lähettiläänä.

− Valtauskonnoltaan roomalaiskatolisen Puolan rajat sulkivat sisäänsä Itä-Galitsian kolme miljoonaa kreikkalaiskatolista ukrainalaista. Heidän vastahakoisuutensa tunnustaa Puolan ylivalta Itä-Galitsiassa ja puolalaisten pyrkimykset painostaa heitä lojaaleiksi kansalaisiksi johtivat 1920- ja 1930-luvuilla jatkuviin jännitteisiin, jotka heijastuivat myös uskonnolliselle kentälle, Bergström kuvailee.

Varsinkin Puolan valtiovalta ja kreikkalaiskatoliset piispat pyysivät monissa puolalais–ukrainalaisten jännitteiden synnyttämissä ongelmatilanteissa Vatikaanilta tukea.

– Pyhälle istuimelle olennaista oli se, pyydettiinkö siltä apua kirkkoa ja papistoa koskevien vaikeuksien ratkaisemiseen vai tukea poliittisiin kiistoihin, joissa oli ensisijaisesti kyse vastakkaisista kansallisista eduista, Bergström painottaa.

Katolisen kirkon oikeuksia ja toimintavapauksia Pyhä istuin oli valmis puolustamaan tinkimättömästi. Näin tapahtui muun muassa silloin, kun Itä-Galitsian puolalaiset paikallisviranomaiset pidättivät joukoittain kreikkalaiskatolisia pappeja ja tunkeutuivat paavillisen klausuurin alaisiin nunnaluostareihin, ja kun Puolan valtiovalta yritti estää kreikkalaiskatolista metropoliittaa palaamasta ulkomaanmatkansa jälkeen Itä-Galitsiaan. Vatikaani ei katsonut vaarantavansa väliintulollaan puolueettomuuttaan, koska se puolusti kreikkalaiskatolisen kirkon toimintavapauksia eikä ukrainalaisten kansallisia etuja.

Puolueettomuuden periaatteensa vuoksi Vatikaani ei voinut eikä suostunut ottamaan julkisesti kantaa puhtaasti poliittisiksi tulkitsemiinsa kiistoihin. Pyhän istuimen puolueettomuuden periaate liittyi kiinteästi käsitykseen paavin roolista koko universaalin katolisen kirkon ylimpänä hengellisenä paimenena.

– Edeltäjiensä tavoin paavi Pius XI korosti, että kaikkien katolilaisten Pyhänä isänä hän tunsi yhtäläistä hyväntahtoisuutta niin roomalaiskatolisia puolalaisia kuin kreikkalaiskatolisia ukrainalaisia kohtaan. Siten hän ei voinut valita puolta esimerkiksi Itä-Galitsiaa koskevassa aluekiistassa, Bergström toteaa.

− Pius XI katsoi puolueettomuuden periaatteen sitovan Pyhää istuinta jopa silloin, kun hänellä itsellään olisi ollut halu ilmaista julkisesti paheksuntansa Puolan valtiovallan toimeenpanemasta ukrainalaisväestön väkivaltaisesta rauhoittamisesta, väittelijä huomauttaa.

Vatikaanin mukaan vastuu puolalaisten ja ukrainalaisten välisten levottomuuksien ehkäisemisestä kuului ennen kaikkea Puolan hallitukselle sekä Itä-Galitsian paikallisviranomaisille. Toisaalta Pyhä istuin tiesi, etteivät kansallistuntoiset roomalais- ja kreikkalaiskatoliset piispat ja papisto tehneet tätä tehtävää helpoksi. Niin ollen Vatikaani pyrki myös itse edistämään puolalaisten ja ukrainalaisten välistä rauhaa sekä ehkäisemään levottomuuksien syntymistä muistuttamalla piispoja ja papistoa kristillisen veljeyden tärkeydestä ja kehottamalla heitä osoittamaan maltillisuudellaan esimerkkiä seurakuntalaisilleen.

Bergströmin väitöskirja perustuu Pius XI:n paaviuskauden arkistoaineistoihin, jotka Vatikaani vapautti tutkimukselle syksyllä 2006.

Yleisen kirkkohistorian oppiaineeseen lukeutuva väitöstilaisuus: "Pyhä istuin, Puola ja Itä-Galitsian puolalais–ukrainalaiset jännitteet, 1921–1931", järjestetään 14.2.2015 kello 10 Helsingin yliopiston päärakennuksessa, auditorio XII, Unioninkatu 34.

Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii dosentti, FT Teuvo Laitila, Itä-Suomen yliopisto, ja kustoksena on professori Aila Lauha Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta.

Väitöskirjan tiivistelmä on luettavissa E-thesis-palvelussa: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/152782

Väittelijän yhteystiedot: Milla Bergström, s-posti: milla.bergstrom at helsinki.fi

Väitöskirja on julkaistu Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimitusten sarjassa. Väitöskirjaa myy Tiedekirja.

Lisätietoja Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan tulevista väitöksistä osoitteessa: http://www.helsinki.fi/teol/tdk/tiedotteet/vaitos.htm