TM Panu Pihkalan väitöstutkimuksessa tarkastellaan ekoteologiaa amerikkalaisen luterilaisen ja ekumeenisen teologin Joseph Sittlerin (1904–1987) ajattelun kautta. 

Ekoteologia tarkoittaa (kristillistä) ihmisen, muun luonnon ja Jumalan suhteen käsittelyä. Käytännössä ekoteologiset teokset esittävät mallin siitä, miten ihmisen tulisi elää kestävällä tavalla luonnon maailmassa. Perusteluina käytetään raamatuntulkintaa, kristillisten oppien tulkintaa ja yleisiä filosofis-eettisiä argumentteja.

Ekoteologian on yleisesti ajateltu saaneen alkunsa niin sanotun ympäristökriisin aikana 1960-luvulta lähtien. Pihkalan tutkimus täydentää tätä kuvaa antamalla uutta tietoa 1900-luvun varhaisista ekoteologeista etenkin Yhdysvalloissa ja Britanniassa.

− Olen löytänyt ekoteologisia elementtejä muun muassa sellaisten teologien ajattelusta, jotka tunnetaan pääasiassa kontribuutioistaan muille teologian osa-alueille. Tällaisia ovat erityisesti Paul Tillich ja Social Gospel -liikkeen vahva hahmo Walter Rauschenbusch, Pihkala toteaa.

Ekoteologian eräiksi pioneerihahmoiksi tutkimuksessa osoittautuvat amerikkalaiset maaseudusta ja maaperästä kiinnostuneet ajattelijat, etenkin kasvitieteilijä Liberty Hyde Bailey. Lisäksi tärkeäksi taustajuonteeksi ekoteologian kehitykselle piirtyy brittiläisen teologian myönteinen suhtautuminen luontoon: esimerkiksi anglikaaninen kirkko julkaisi yhden ensimmäisistä ekoteologisista kannanotoista jo 1940-luvun alussa.

Pihkalan mukaan erilaiset jälkiliberaalit teologit kehittivät ekoteologiaa eteenpäin. Tässä merkittäviä uranuurtajia olivat Sittlerin lisäksi prosessiajattelijat Bernard Meland ja Daniel Day Williams.

− Väitöstutkimukseni tarkentaa käsitystä ekoteologiasta osoittamalla, että jo 1900-luvun alkupuoliskolla oli olemassa merkittävää ekoteologista ajattelua ja toimintaa. Sittemmin Sittlerin 1950-luvun alun ekoteologiset kannanotot toivat vaikutusvaltaisella ja luovalla tavalla erilaisia argumentteja yhteen, Pihkala tiivistää.

− Samalla tutkimus paljastaa, ettei kristillisen ja muun ympäristötoiminnan välillä ollut vahvoja ristiriitoja ennen 1960-luvun loppua, väittelijä jatkaa.

Väitös tarjoaa tuoreita näköaloja myös amerikkalaisen luterilaisuuden vaiheisiin ja teologiseen vuorovaikutukseen Euroopan ja Amerikan välillä.

Ekumeniikan oppiaineeseen lukeutuva väitöstilaisuus: "Joseph Sittler and Early Ecotheology", järjestetään 19.12.2014 kello 12 Helsingin yliopiston päärakennuksessa, auditorio XII, Fabianinkatu 33.

Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii Ph.D. Robert C. Saler Christian Theological Seminarysta ja kustoksena on professori Risto Saarinen Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta.

Väitöskirjan tiivistelmä on luettavissa E-thesis-palvelussa: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/144312

Väittelijän yhteystiedot: Panu Pihkala, s-posti: panu.pihkala (at) helsinki.fi

Lisätietoja Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan tulevista väitöksistä osoitteessa: http://www.helsinki.fi/teol/tdk/tiedotteet/vaitos.htm