Teologisen tiedekunnan opiskelijoilla on erilaisia taustoja, kiinnostuksen kohteita ja ajatuksia tulevasta. Käytävillä kohtaavat niin tuoreet ylioppilaat kuin keski-ikään ehtineet toisen tutkinnon suorittajatkin.

Uusi yliopisto-opiskelija on tyypillisesti nuori ja suorittaa ensimmäistä tutkintoaan. Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan opiskelijajoukko on kuitenkin monipuolinen sekä taustoiltaan että ikärakenteeltaan. Vaikka 70 prosenttia päävalinnassa hyväksytyistä hakijoista on alle kolmikymppisiä, kymmenisen prosenttia hyväksytyistä hakijoista on ehtinyt jo 40−50 vuoden ikään.

Usealla uudella opiskelijalla on jo aiempi tutkinto ja runsaasti työelämää takanaan. Neljännes uusista opiskelijoista taas on saman kevään ylioppilaita ja aloittaa opiskelut heti lukiosta päästyään. Joku ei ole käynyt lukiota lainkaan, ja toinen sen sijaan aloittaa opinnot vasta eläkkeelle jäätyään.

Tiedekunnan käytävillä ja kursseilla voi tulla vastaan esimerkiksi meteorologeja, kanttoreita tai kauppatieteilijöitä.

Henkilökohtaisesta avustajasta eksegeetiksi

Martina Mäkäräinen, 33, sai kolmisen vuotta sitten kaveriltaan Katja Talvitieltä yllättävän ehdotuksen: ryhdy henkilökohtaiseksi avustajakseni. Vaikka silloinen työ laitoshuoltajana ei ollutkaan mieleistä, Martina pohti tarjousta pitkään. Katja kun lopetteli juuri ensimmäistä opiskeluvuottaan teologisessa tiedekunnassa, eikä Martinan käsitys tiedekunnasta ollut kovin hyvä: ”Oli ennakkoluuloja, niitä normaaleja.”

Lopulta työsuhde kuitenkin solmittiin. Työn lomassa ennakkoluulot alkoivat hälvetä ja kerran Martina jäi kuuntelemaan erään peruskurssin luentoa. Luennoitsijana sattui olemaan opiskelijoiden suosikki, dogmatiikan yliopistonlehtori Pauli Annala, joka teki Martinaan suuren vaikutuksen. Niin suuren, että seuraavana keväänä hän päätti hakea opiskelemaan teologiseen tiedekuntaan.

Nykyinen teologian ylioppilas aikoo akateemiselle uralle. Pääaineeksi on pitkän pohdinnan jälkeen valikoitunut Vanhan testamentin eksegetiikka, ja linja on luonnollisesti A2. ”Olisi hienoa saada aikanaan työskennellä täällä tiedekunnalla”, Martina toteaa.

Kirjoitettuaan ylioppilaaksi Martina haaveili yliopisto-opinnoista, mutta päätyi tekemään laitoshuoltajan töitä. Näin kului kymmenisen vuotta, vaikka työn piti olla vain väliaikainen ratkaisu ennen opiskeluita. ”Nyt tuntuu, ettei aika ollut silloin vielä kypsä yliopistossa opiskelulle.”

Teologisten oppiaineiden lisäksi Martinaa kiinnostavat filologia ja antiikin historia. Mesopotamia on erityisen lähellä sydäntä, ja kandidaatin tutkielmansa Martina aikoo tehdä niin mesopotamialaisista teksteistä kuin Vanhasta testamentistakin tunnetusta Asera-jumalattaresta.

Opiskelun ohessa Martina toimii yhä Katjan avustajana. Ystävysten suhde on välitön ja aikataulutus sujuu pääasiassa ongelmitta. Järjestelyä helpottavat sama pääaine ja yhteiset mielenkiinnon kohteet laajemminkin.

En vaihtaisi”, Martina toteaa. Vieressä nyökkäilee ystävä ja työnantaja, Katja.

Lukiolaisesta teologian ylioppilaaksi

Miika Sarkkiselle, 23, ja Riikka Vuoksenmaalle, 21, teologiseen tiedekuntaan hakeminen oli itsestään selvää pitkään. Miika kiinnostui kristinuskosta jo rippikoulussa, Riikan päätös hakemisesta kypsyi lukion aikana. Kumpikin pääsi sisään teologiseen tiedekuntaan ensi yrittämällä.

Teologian kandidaatin tutkintoon sisältyy yhteensä 60 opintopisteen verran perusopintoja, 12 opintopistettä kultakin viideltä osastolta (eksegetiikka, kirkkohistoria, systemaattinen teologia, uskontotiede, käytännöllinen teologia)

Perusopintojen laajuus on asia, joka herättää opiskelijoissa ristiriitaisia tunteita. Toisille laaja-alaisuus tarjoaa loistavan tilaisuuden tutustua pääainevalikoimaan.

Oli kiinnostava tutustua teologian eri osa-alueisiin, vaikka kaikkiin ei yhtä suurta innostusta syttynytkään”, Riikka toteaa. Riikka valitsi pääaineekseen kirkkohistorian vasta perusopinnot suoritettuaan.

Miikalle sen sijaan pääaineen valinta oli alusta asti selvä: uskonnonfilosofia. Miikalla oli suuri tiedonjano pääainettaan kohtaan ja hän olisikin halunnut keskittyä opintojen alusta alkaen oman pääaineensa opintoihin.

Moneen eri aineeseen perehtyminen perusopintovaiheessa vie liikaa aikaa ja energiaa. Yhteen tai muutamaan aineeseen syventyminen olisi mielekkäämpää. Olen kuullut jo työelämässä olevilta teologeilta, että laaja-alaisuudesta on joskus kyllä hyötyä, mutta vielä enemmän hyötyä olisi syvällisemmästä pääaineen osaamisesta”, Miika toteaa.

Miikan innostus pääainetta kohtaan on säilynyt koko opiskeluajan. Sivuaine teoreettinen filosofia tukee hyvin pääaineopintoja.

Tärkein oppimiskokemus on ollut kandidaatintutkielma. Siinä pääsi syventymään kunnolla oman alan kysymyksiin ja intensiivisen työskentelyn aikana syntyi hyviä oivalluksia.”

Riikka puolestaan on pitänyt eniten pienryhmätyöskentelystä ja siinä syntyvästä keskustelusta. Kirjoitustehtävistä saatu arvokas palaute ja tiedekunnan innostavat opettajat saavat Riikalta kehuja. Esimerkiksi sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaan ensimmäinen luento oli vaikuttava kokemus:

"On hienoa kuunnella luennoitsijaa, joka on valtavan innostunut omasta aiheestaan ja jolla on aiheesta laaja tietämys".

Teologian opiskelijoina Miikaa ja Riikkaa yhdistää samanlaisen taustan lisäksi kiinnostus tieteelliseen tutkimukseen ja opettajan tehtäviin. Tutkimustyössä alalle pääsyn vaikeus ja tutkijan ammattiin liittyvä taloudellinen epävarmuus kuitenkin mietityttää Miikaa. Yhtenä mahdollisena tulevaisuuden vaihtoehtona hän pitää matemaattisten aineiden opettamista, mitä silmällä pitäen onkin opiskellut kolmatta vuotta teoreettista fysiikkaa ja matematiikkaa.

Myös Riikalla on sivuaineoikeus aineenopettajaopintoihin, minkä lisäksi hän on opiskellut psykologiaa, filosofiaa ja Lähi-idän tutkimusta. Riikkaa kiinnostaisi jatkossa opiskella arabiaa ja nykyhepreaa ja oppia lisää alueen nykytilanteesta.

Opintojen aloitusvaiheessa ajattelin, että minusta tulee uskonnonopettaja, mutta matkan varrella olen alkanut miettiä myös muita vaihtoehtoja”.

Tänä syksynä Riikka aloittaa kandidaatintutkielman kirjoittamisen. Hän arvelee, että kirjoitusprosessin aikana kuva tutkimuksen tekemisestä selkeytyy, ja että tutkielman tekeminen auttaa häntä myös hahmottamaan, millaista tutkimustyö voisi olla ammattina.

Yhteiskuntatieteilijästä kirkkososiologiksi

Nykyisellä kirkkososiologian opiskelijalla Antti Immosella, 47, on takanaan paitsi yksi maisterintutkinto ja useita lyhyempiä koulutuksia, myös paljon työkokemusta. Hän on työskennellyt vuosien varrella muun muassa toimittajana, kirjanpitäjänä ja suunnittelijana.

tmtMiika Sarkkista (vas.) ja Antti Immosta yhdistää opiskelu teologisessa tiedekunnassa. Miika aloitti opinnot heti ylioppilaaksi kirjoitettuaan, kun taas Antilla on taustallaan jo yksi ylempi korkeakoulututkinto.

Kirjoitettuaan ylioppilaaksi Antin oli tarkoitus aloittaa historian opinnot yliopistossa, mutta opiskelupaikka jäi saamatta. Tie vei kauppaopiston ja kansanopiston toimittajalinjan kautta Joensuun ja Lapin yliopistoihin opiskelemaan yhteiskuntatieteitä. Maisteriksi Antti valmistui vuonna 1997.

Valmistumista seurasi useita työttömyysjaksoja, pätkätöitä ja muutamia pidempiä työjaksoja. Työntekoa hankaloittivat henkilökohtaisen elämän ikävät sattumukset sekä horjuva terveys. Melkein kahteenkymmeneen vuoteen mahtuu myös aikoja, joita Antti ei muistele mielellään.

Viitisen vuotta sitten Antti selaili Helsingin yliopiston koulutustarjontaa: kiinnostus teologisiin oppiaineisiin oli herännyt. Seuraavana syksynä hän aloitti yleisen teologian opinnot ja vuotta myöhemmin teologisen tiedekunnan maisteriohjelman. Sisäänpääsy sujui aiempien yhteiskuntatieteellisten ja avoimen teologian opintojen ansiosta vaivatta. Antti käytti tilaisuuden hyväkseen ja pääsi sisään tiedekuntaan ilman pääsykoetta, suoraan maisteriohjelmaan.

Teologiseen tiedekuntaan Antin toi paitsi kiinnostus teologisiin oppiaineisiin, myös halu parantaa asemiaan työmarkkinoilla: ”Yhdistelmänä yhteiskuntatieteet ja teologia on aika kova. Toisaalta myös kilpailu on kovaa, eikä tämän ikäistä välttämättä enää oteta kaikkialle töihin.” 

”Yhdistelmänä yhteiskuntatieteet ja teologia on aika kova.”

Tällä hetkellä Antti aloittelee pro gradu -työtään. Aineisto on jo kasassa, mutta itse tutkimus vielä alkutekijöissä. Tavoitteena on valmistua vuoden kuluttua. Joitakin yksittäisiä tenttejä ja harjoittelua lukuun ottamatta opinnot ovatkin jo hyvällä mallilla.

Valmistumisen jälkeen Antti haluaisi työskennellä joko tutkijana tai toimittajana. Tällä hetkellä hän on yhteiskunnallisiin tehtäviin valmistavalla A2-linjalla, mutta ei sulje pois muitakaan vaihtoehtoja. ”Voi olla, että täydennän tutkintoa myöhemmin ja hankin siten pätevyyden pappisvihkimykseen.”


Teksti: Veera Lupunen ja Tiia Laine
Kuva: Veera Lupunen

* Kirjoitus on osa teologisen tiedekunnan soveltavien opintojen journalismi-kurssin opintoja

Lue myös: