Aikuisiällään opintonsa aloittaneen Mikon, 35, haasteena ovat lapsiperheen ja työn yhteensovittaminen. Ossi, 22, saa piristystä arkeensa harrastuksistaan ja opiskelija-elämästä. 23-vuotias Sara elää kiireistä työssäkäyvän opiskelijan arkea, jossa on myös aikaa rentoutumiseen.

 ”On omasta tahdosta kiinni, mihin aikansa ehtii käyttämään”

tte1

”Emme tiedä kauan aikaa meillä on tässä elämässä, joten sitä ei kannata turhaan tuhlata. Elämä on tehty ennen kaikkea nautittavaksi”, Mikko kuvailee elämänfilosofiaansa. Arkensa keskellä Mikko nauttii ja rentoutuu urheilusta ja metsässä olemisesta.

Helsingin yliopiston Metsätalossa on juuri päättynyt uskontotieteen luento, ja rakennuksen luona opiskelutoverit vaihtavat kuulumisiaan syksyisissä tunnelmissa. Joukossa on myös kolmannen vuoden teologian opiskelija Mikko Björklund, 35, joka on jäänyt rappujen eteen keskustelemaan opinnoistaan opiskelutoverinsa kanssa. Osan päivästä Mikko viettää muiden opiskelijoiden tapaan luennolla, mutta kotona häntä odottavat 4- ja 8-vuotiaat pojat. Vaikka miestä painaakin muiden opiskelijoiden tapaan ajankäyttöön liittyvät kysymykset, niin ennen kaikkea hän tahtoo olla hyvä isä kahdelle pojalleen.

Työn, perheen ja opiskelujen yhdistäminen on monelle yliopistossa opiskelevalle arkipäivää. Kun Mikko vie poikansa kouluun ja päiväkotiin, on hänellä aikaa opiskella ja viettää aikaa opiskelutovereidensa kanssa. Töitään LVI-alalla Mikko tekee vaihtelevasti, ja hänellä on onnekseen mahdollisuus vaikuttaa aikatauluihin työssään. Kun lapset ovat äitinsä luona, Mikolla on enemmän aikaa kaverisuhteille ja harrastukselleen, kuten rollerderbylle.

Aikuisiällään teologian opintonsa aloittanut Mikko Björklund ei kadehdi nuorempia opiskelijatovereitaan, sillä hän näkee jokaisessa elämänvaiheessa omat haasteensa. Vaikka kiire määrittääkin Mikon elämää, on hän edistynyt opinnoissaan tavoiteajassa: ”Välillä asiat stressaavat, ja kouluhommiin ehtii panostaa vain sen verran, kuin aikaa on käytettävissä.” Toisaalta kiireinen elämänvaihe on tehnyt miehestä hyvän ajankäyttäjän: ”Asioita täytyy vaan priorisoida ja keskittyä sataprosenttisesti siihen, mitä on tekemässä, oli kyseessä sitten lapset, kaverit tai koulutyöt”.

Mikko on teologian opinnoissaan kiinnostunut erityisesti ihmismielestä ja sen nurjista puolista. Uskontotieteen luennoilla ahkerasti käyvänä hän on myös perehtynyt toisiin kulttuureihin ja uskontoihin, joiden tuntemuksesta hän uskoo hyötyvänsä myös työelämässä.

Opiskelijana Mikko luonnehtii itseään sosiaaliseksi oppijaksi. Parhaimmillaan hän pääsee oluen äärellä puimaan luentojen aiheita kavereidensa kanssa ja saamaan uutta näkökulmaa opiskeltaviin asioihin.

Opiskeluun Mikko käyttää yleensä aikaa bussimatkoilla ja illalla, kun lapset ovat menneet nukkumaan. ”Opiskelukaverit ovat loppujen lopuksi ainut, mitä jää opinnoista käteen”, hän kuvaa opiskelun ja ihmissuhteiden merkitystä arjessaan.

Aamulla heräämisen Mikko kertoo olevan parasta, koska hän tietää tällöin pääsevänsä kokemaan jälleen jotakin uutta ja kiinnostavaa. Elämässä asioille on oikea aikansa ja paikkansa:

”Olen tyytyväinen, että olen päässyt opiskelemaan, ja tunnen itseni siinä mielessä etuoikeutetuksi. On hienoa, että saan olla isä pojille ja saan harrastaa. En koe, että elämästä sinänsä puuttuu mitään. Tietenkin rahaa voisi olla enemmän, mutta onko sillä loppujen lopuksi väliä?”

Opiskelua ja kappalaisuutta

Maanantai on useimmille viikon ja opiskeluviikon alku, mutta ei kaikille. Kolmannen vuoden teologi Ossi Hyvärinen, 22, on saanut nauttia koko syksyn vapaista maanantaista. Silti opiskelu on ollut mielessä: ”Pyrin tekemään koulujuttuja tunnin tai pari päivässä. Mieluummin vähän kerrallaan kuin viime hetken paniikki”, Ossi kuvailee.

Viime aikoina Ossin kädessä on viihtynyt Johdatus luterilaiseen tunnustukseen -tenttikirja, jonka hän on kokenut hyvin valaisevaksi. Muutenkin Ossi kokee eniten vetoa teoreettisiin oppiaineisiin. Sen sijaan vähiten intohimoa on herättänyt käytännöllinen teologia. Tiedekunnan opintosisältöihin hän on kokonaisuudessaan kuitenkin erittäin tyytyväinen, vaikka ei harrasta ylimääräisten kurssien haalimista: ”Opintopisteitä on juuri sen verran kuin tarvitaan. Arvosanat tyydyttävät itseä, kun ei ole varaa feilata tenteissä. Reputtaminen ei ole vaihtoehto”, Ossi selventää.

tte2Ossin arjessa teologia on jatkuvasti läsnä, niin opiskelussa kuin osakunnan toimikunnassa, jossa ei onneksi iltoja vietetä kuivin suin.

Ossin opiskelua sekoittaa sen outo aloituskohta. Ossi meni lukiosta suoraan armeijaan ja päätti heti sen päätyttyä lunastaa opiskelupaikkansa teologisessa tiedekunnassa. Armeija oli ohi toisen periodin alkuun mennessä, jolloin Ossi hyppäsi kelkkaan. Tämän takia hän käy vieläkin toisen vuoden kursseja, vaikka syksy on kolmas.

Oleellinen osa Ossin elämää on Satakuntalainen osakunta. Osakunta on ollut Ossin koti jo kaksi vuotta, ja myös siellä teologia on läsnä. Ossi on Satakuntalaisen osakunnan kirkkoraadin johtaja eli kappalainen. Vuoroviikoin kirkkoraadin ohjelmassa on punkkupiiri tai teehartaus, mikä tarkoittaa, että joka toinen viikko keskustellaan aiheesta kuin aiheesta punaviiniä nauttien ja joka toinen viikko luetaan Raamattua teetä hörppien.

Viime kesänä hän sai kirkkoraadin porukan innostumaan Valamon luostarista. Reissu oli vaivaton, mutta antoisa viikonloppuvierailu. Erityisesti ortodoksinen liturgia oli Ossin mieleen: ”Salainen paheeni on fanittaa katolista ja ortodoksista messua, mutta olen luterilaisessa opissa marinoitu”, Ossi selventää.

Ei siis ole ihme, että Ossin pääaineeksi taitaa valikoitua systemaattinen teologia. Uskonnonfilosofia on suurin mielenkiinnon kohde, ja vapaa-ajalla mies lukeekin aiheeseen liittyviä artikkeleita:

”Kaikki ainakin muutaman kaljan jälkeen väittävät tietävänsä uskonnonfilosofiasta jotain. On kiva kuulua siihen porukkaan joka oikeasti tietää”, Ossi kiteyttää teologisen osaamisen hienouden.

”Arjessa täytyy olla kivoja juttuja”

Helsinki on herännyt raitiovaunut kolisten uuteen aamuun. Astun kirpeästä syysilmasta sisälle kahvilaan, jonka seinille lankeaa aamun kelmeä valo. Viidennen vuoden teologian opiskelija Sara Latvus, 23, on jo ystävällisesti tilannut minulle kahvin valmiiksi. Asetumme ikkunapöytään istumaan. Edessäni istuu määrätietoinen, iloisesti hymyilevä nuori nainen.

Rikasta, vauhdikasta, monipuolista.”  Näin vastaa Sara, kun kysyn hänen arjestaan. Kämppiksistä, töistä, opiskelusta, perheestä ja ystävistä koostuvassa elämässä riittää paljon tekemistä, mutta arjen kohokohta ovat aamupalat: ”Sen takia on helppo herätä, kun tietää että ne on todennäköisesti jo siellä…aamupalalla.” Sara sanoo tyytyväisenä, ja miettii kämppiksiään.

Tällä hetkellä Saran arki taittuu Helsingissä, jossa opiskelu ja työnteko täyttävät suurimman osan ajasta. Vuodesta 2011 alkaen Sara on työskennellyt SIS. Deli+Caféssa, jossa hän viettää viikoittain 12–20 tuntia. Alkuaikoinaan hän teki työtä keittiön puolella, josta siirtyi kahvilan puolelle. ”Moni aina olettaa, että se on hyvää vastapainoa opiskeluille. Että se ei ole sellaista ajatustyötä, mutta koska mä olen ollut siellä jo niin pitkään, niin huomaan, että haluan panostaa siihen vähän eri tavalla. Joskus vapaa-ajalla saatan käydä yhdestä meidän kahvilasta hakemassa esimerkiksi kahvipapuja toiseen kahvilaan, jonne olen menossa seuraavana päivänä töihin”, Sara tähdentää.

tte3Sara asuu viidettä vuotta perinteikkäässä Herännäisnuorten ylioppilaskodissa Erottajalla, kivenheiton päässä Helsingin keskustasta. Sara kokee, että yhteisöllinen elämä luo hyvät raamit työnteon ja opiskelun täyttämään hektiseen elämään.

Saran opinnot ovat edenneet kahvilatyöstä ja matkoista johtuen hitaammin kuin hän etukäteen ajatteli, mutta arvosanat ovat parempia. Jokapäiväisten luentojen ohella Sara pyrkii opiskelemaan saman verran itsenäisesti. Tämä tapahtuu yleensä Kaisa-talossa tai iltaisin Aleksandrian neljännessä kerroksessa, kun on rauhallista.

Entä ehtiikö Sara opintojensa ja töidensä välillä yhtään hengähtää? Hän miettii pienen hetken ja vastaa: ”Mulle parasta rentoutumista on se, että on suunnitellut kaikkea, ja sitten yhtäkkiä peruukin jonkun jutun. Esimerkiksi mä aloitin just yhden vapaaehtoiskurssin, mutta päätinkin, etten vielä teekään sitä, niin yhtäkkiä mulla olikin koko viikonloppu vapaata. Tajusin, että voin tehdä ihan mitä vaan. Sit mä vihdoin viimein järjestelin mun huoneen muuton jälkeen kuntoon. Sekin on tosi terapeuttista, kun saa asioita järjestykseen.

Myös hyvin nukkuminen ja hitaat aamut ovat Saran mukaan rentouttavia: ”Kyllä mä ajattelen että mun arki on hyvää. Monesti ihmiset ajattelevat, että arki pitää kestää, että sitten osaa viettää juhlia. Kun mä keitän hyvää kahvia, niin se tekee mun arjestakin hyvää.”

"Mulle mielikuvien luominen on kaikki kaikessa. Mä ajattelen että tää on nyt mun juttu ja tää on kiva juttu. Se antaa voimaa”.

Kuulostaa täydelliseltä ja täyteläiseltä arjelta. Arjelta, jossa on juhlaa. Mutta onko mitään, minkä Sara haluaisi olevan toisin?

Mua viehättää ajatus, että voisin olla taas niin kuin fuksivuonna. Ettei olisi töitä ja voisin vaan opiskella. Mutta mä tarviin sen pienen paineen, että saan tehtyä enemmän asioita. Ja vaikka mulla olisi mahdollisuus lähteä vaikka telttailemaan viikonloppuna, niin en mä kuitenkaan lähde. Tuntuu vähän rikolliselta kieltäytyä töistä. Nyt en muuttaisi mun arkea mitenkään, mutta toivon, että se on joskus erilaista”.

 

Teksti: Jenni Vihtkari, Jannimaija Tuomala & Anna Kähkönen
Kuvat: Jenni Vihtkari (Mikon kuva), Tatja Malaska (Ossin kuva), Anna Kähkönen (Saran kuva)

* Kirjoitus on osa teologisen tiedekunnan soveltavien opintojen journalismi-kurssin opintoja

Lue myös