Berliinin muurin murtumisesta tulee marraskuussa kuluneeksi 20 vuotta. Kommunismin sortumista ja itäisen Euroopan vapautumista muistetaan kuluvana syksynä vielä moneen otteeseen.  Niin aikoo tehdä myös paavi Benedictus XVI matkustaessaan lauantaina 26.9. Tšekkiin. Kansalaisten suhtautuminen paaviin on kuitenkin muuttunut paljon 20 vuodessa. 

Tšekki yksi maailman maallistuneimpia maita

Tšekki on katoliselle kirkolle nykyisin käytännössä lähetysalue. Kirkkoon kuuluu eri tahojen virallisten tietojen mukaan 26–32 % kansasta, mutta silloin lukuun lasketaan kaikki kastetut katolilaiset. Kirkon omissa piireissä arvioidaan, että tunnustavia katolilaisia olisi ehkä vain noin viisi prosenttia.

Paavi Benedictus XVI kuva Wikimedia
Paavi Benedictus XVI
kuva Wikimedia

Tšekki on yksi maailman maallistuneimpia maita. Jopa 70 % väestöstä ei kuulu mihinkään kirkkoon tai tunnusta mitään uskontoa. Siinä suhteessa maalle vetää vertoja vain Saksan itäinen osa – entinen DDR. Itävaltalaisen sosiologin Paul Zulehnerin mukaan ateismi on Tšekissä kansan enemmistön vakaumus ja voimakkain kulttuuria muokkaava voima.

Maallistumisen astetta kuvaa hyvin se, että paavin vierailu ei ole juuri saanut huomiota maan tiedotusvälineissä. Sikäli kuin asiasta on jotain kirjoitettu, lehdet ovat arvostelleet matkan aiheuttamia kustannuksia, liikenteen häiriintymistä ja muita samankaltaisia seikkoja. Kun amerikkalaista Vatikaanin-asiantuntijaa John L. Allenia pyydettiin matkan edellä kirjoittamaan englanninkieliseen The Prague Postiin artikkeli, hänen näkökulmakseen annettiin ”Onko paavilla enää väliä?”

Katolisella kirkolla ei merkittävää roolia kansallisen identiteetin muotoutumisessa

Katolisuuden alennustilaan ei ole syynä ainoastaan kommunismin aika. Katolinen kirkko ei ole koskaan ollut tšekeille merkittävä positiivinen tekijä heidän kansallisen identiteettinsä muotoutumisessa tai yhteiskunnan toiminnassa. Katolisuuden vastaisuus juontuu jo 1400-luvulta, kun katolinen kirkko poltti tšekkien reformaattorin ja kansallisen herättäjän Jan Husin kerettiläisenä roviolla 1415.

Tšekin kuuluessa Itävalta-Unkarin alaisuuteen katolinen kirkko taas oli Habsburgien hallitsijasuvun liittolainen ja tšekkien kansallisten pyrintöjen vihollinen, vaikka alempaa papistoa olikin jonkin verran mukana kansallisessa liikkeessä. Myös maailmansotien välisessä itsenäisessä Tšekkoslovakiassa katolista kirkkoa pidettiin yleisesti vieraana elementtinä.

Toisen maailmansodan jälkeen Tšekkoslovakian jouduttua Neuvostoliiton etupiiriin maassa pantiin toimeen itäblokin ankarimpiin kuulunut katolisen kirkon tukahduttaminen. Piispoja, pappeja ja maallikoita vangittiin ja useimmat sääntökunnat lakkautettiin. Uskovien perheiden lapsilta estettiin korkeampi koulutus. Katolisuus säilyi hengissä suureksi osaksi maanalaisen katolisen kirkon toiminnan ansiosta. Sen piirissä vihittiin papeiksi myös naimisissa olevia miehiä ja tiettävästi eräitä naisiakin. Se ei kuitenkaan ollut teologinen kannanotto, vaan syy oli se, että heitä viranomaiset eivät niin helposti epäilleet papeiksi. 

Katolisen kirkon suosio 1989 katkesi lyhyeen

Kun Tšekkoslovakiassa tapahtui veretön samettivallankumous marraskuussa 1989, katolinen kirkko oli suosionsa huipulla. Sitä sympatisoitiin yleisesti sen kärsimän vainon ja maanalaisen kirkon vastarinnan vuoksi. Myös eräät sen edustajat olivat olleet näkyvästi kirjailija Vaclav Havelin rinnalla kommunistista hallintoa kaatamassa. Näytti jo siltä, että kirkko olisi päässyt eroon siihen kohdistuneista epäluuloista ja kansallisista antipatioista. Kun paavi Johannes Paavali II tuli maahan vierailulle keväällä 1990, hän sai lähes suuren rocktähden vastaanoton. Katolinen kirkko laskettiin demokratian esitaistelijoihin.

Ilo jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi. Kirkko innostui liikaa uusista vaikutusmahdollisuuksistaan. Se sekaantui politiikkaan ja antoi suosituksia ehdokkaista ja puolueista, jotka olivat sen kannalta oikeita. Lisäksi se esiintyi niin itsepintaisesti vaatiessaan takaisin kommunistien takavarikoimia kiinteistöjä ja muuta omaisuutta, että kansan silmissä se alkoi vaikuttaa ahneelta. Kirkko joutui vastatuuleen, joka vuosien varrella on vain voimistunut.

Katolinen kirkko on Tšekissä taas marginaalissa, ja paavin vierailulla on merkitystä todennäköisesti vain hänelle uskollisten katolilaisten keskuudessa, ei tšekkiläisessä yhteiskunnassa laajemmin.

Kirjoittaja Mikko Ketola on yleisen kirkkohistorian dosentti Helsingin yliopistossa ja toimii Suomen kirkkohistoriallisen seuran puheenjohtajana.