Santiagon tie, Camino, on Luoteis-Espanjassa sijaitsevaan Santiago de Compostelan kaupunkiin suuntautuva keskiaikainen pyhiinvaellusreitistö. Tutkimuksessa kuvaan pyhiinvaeltajien spirituaalisia kokemuksia matkan aikana. Esimerkiksi osallistuminen yhteiseen rukoushetkeen eri puolilta maailmaa olevien kanssavaeltajien seurassa tai yhteisöllisyyden kokemus messussa Santiagon katedraalissa saattoi olla vaelluksen spirituaalinen kokemus.

Merkittävä spirituaalinen kokemus saattoi olla myös yksinkertainen oivallus oman elämän suunnasta, yksinäinen rukous kävelyn tahdissa aamuauringon noustessa vuorten takaa tai toisen pyhiinvaeltajan kanssa jaetut kokemukset elämästä. Myös kokemus elämän yksinkertaisuudesta ja erilainen suhtautuminen ajan kulumiseen tai rakastuminen kanssavaeltajaan on voinut olla spirituaaliseksi luokiteltu kokemus.

Pyhiinvaelluksen spirituaaliset kokemukset ovat henkilökohtaisia ja liittyvät jokaisen vaeltajan omaan elämäntarinaan. Kokemuksen näkökulmasta pyhiinvaeltajien kokema yhteisöllisyys nousee kuitenkin keskeiseksi tekijäksi. Tyypillinen moderni pyhiinvaeltaja etsii itseään ja elämänsä tarkoitusta pyhiinvaelluksella. Usein hän lähtee etsimään aikaa ja tilaa hiljaisuudelle ja yksinololle. Yllätyksekseen hän saattoi löytää jotain merkityksellistä silloin, kun hän antautui avoimeen vuorovaikutukseen toisten ihmisten kanssa.

Spirituaalinen kokemus tutkimuskohteena: pyhiinvaeltajan kokemus ratkaisee

Kuljin itse tuota reittiä noin 850 kilometriä kevätkesällä 2006. Samalla sekä havainnoin näkemääni että hankin tutkimukseen osallistuneiden kanssavaeltajien yhteystiedot. Myöhemmin lähetin sähköpostikyselyn tapaamilleni pyhiinvaeltajille ja sain 22 vastausta, jotka muodostavat tutkimuksen merkittävimmän aineiston.

Kokemuksen määrittely spirituaaliseksi kokemukseksi ei ole yksiselitteistä, sillä spiritualiteetin käsitteen käyttöä leimaa subjektiivisuus ja vakiintumattomuus. Spiritualiteetti voidaan nähdä sisäisenä etsintänä kohti kasvua ja kypsyyttä. Käsite ei välttämättä liitä kokemusta uskonnolliseen viitekehykseen. Kaikki Santiagon tien kulkijat eivät suinkaan ole uskonnollisia.Vastanneista pyhiinvaeltajista vain neljä osallistui säännöllisesti minkään kirkon toimintaan.

Kokemuksen määrittelyssä spirituaaliseksi kokemukseksi olenkin luottanut pyhiinvaeltajien omiin arvioihin. Kaikilla pyhiinvaeltajilla ei ollut lainkaan spirituaalisia kokemuksia. Pyhiinvaellus Santiago de Compostelaan voi olla liikuntaa, kuntoilusuoritus Espanjan auringon alla. Toisilla taas saattoi olla useita kokemuksia, jotka he luokittelivat spirituaalisiksi.

Kävely: yksinkertaista ja fyysistä

Käveleminen on pyhiinvaelluksen ydinkokemus. Se on myös keskeinen ihmisiä yhdistävä teema. Kävelemällä vaeltaja saattaa hiljentää oman mielensä päivittäisistä asioista. Käveleminen voi johtaa hiljaisuuteen, meditaatioon ja sisäiseen keskusteluun. Esimerkiksi Michaelille, iäkkäälle katoliselle pyhiinvaeltajalle, vaelluksella jokainen askel oli rukousta. On yllättävää, kuinka niin "tavallinen" asia kuin pelkkä käveleminen voi synnyttää monenlaisia uusia ajatuksia.

Käveleminen aiheuttaa myös kärsimystä rakkojen, hiertymien ja väsymyksen kautta. Kärsimys tulee useimmiten yllätyksenä, ja siitä pyritään eroon - usein toisten ihmisten avulla. Kävelyyn liittyy myös tavaroiden kantaminen. Tavaroista, repusta tai rinkasta, saattaa tulla kaiken tärkeän ja olennaisen symboleja. Pyhiinvaeltaja voi huomata, kuinka vähällä hän todella tulee toimeen - mikä lopulta on elämässä olennaista ja tärkeätä.

Luonto: kauneutta ja vaikutelmien runsautta

Kaikille pyhiinvaeltajille kokemus luonnosta ja sen kauneudesta on merkittävä. Luonto näyttäytyy merkittävänä spirituaalisen innoituksen lähteenä ja usein myös yksinolon paikkana. Kävelemisen ohella luontokokemus on pyhiinvaelluksen ydinkokemus. Esimerkiksi Dennis kertoi, kuinka hän seisoi illalla vuoren huipulla katsomassa auringonlaskua ja käsitti, kuinka pieni hän itse oli ja kuinka suuri oli maa ja koko universumi. Kokemuksella oli myös symbolinen merkitys - hän ymmärsi jotain omasta pienuudestaan ja paikastaan maailmassa, mutta näki kuitenkin oman elämänsä merkittävänä osana kokonaisuutta.

Pyhiinvaelluskokemus voikin olla uudenlaista tietoisuutta maisemasta. Pyhiinvaeltaja ei astu kahta kertaa samaan paikkaan, ja tie jalkojen alla oli aina erilainen. Pyhiinvaeltajan kokemus siitä, että hän on osa luomakuntaa, on olennainen. Ne vaeltajat, joilla oli jokin uskonnollinen vakaumus, näkivät luonnossa yhä uudelleen merkkejä Luojan suurenmoisista töistä.

Vapaus: irtautumista ja ajattomuutta

Pyhiinvaellus irrottaa ihmiset erittäin hyvin arjen rutiineista ja jokapäiväisestä normaalista elämästä. Moderniin elämään kuuluvat kalenteri, TV ja sanomalehdet ovat yllättävän tarpeettomia Santiagon tiellä. Pyhiinvaelluksella vapauden tunne onkin merkittävä spirituaalinen kokemus, koska päivittäiset rutiinit ja velvollisuudet jäävät taakse, kelloa ei tarvitse katsoa. On samantekevää, mikä viikonpäivä oli ja usein se unohtuukin.

Monen vaeltajan kokemus on, että pyhiinvaelluksella aika tuntuu katoavan. Ajalla ja etäisyydellä ei olekaan merkitystä, kävely on siirtymistä johonkin tuntemattomaan. Ihmisellä on aikaa kaikkeen tarpeelliseen. On mahdollista tarttua hetkeen. Elämän yksinkertaisuus viehättää ja ihminen voi nähdä yksinkertaisten asioiden arvon: vesi ja leipä ovat kyllin hyvää ravinnoksi ja yksinkertainen vuode kyllin hyvä nukkumapaikaksi.

Rukous: yksin ja yhdessä

Matkalla rukoileminen on ilmeisen tavallista - yllätyksekseen myös rukouksesta vieraantunut vaeltaja voi huomata rukoilevansa. Monissa kirkoissa matkan varrella järjestetään erityisiä rukous- tai siunaustilaisuuksia. Monille vaeltajille juuri nämä tilaisuudet olivat merkittäviä spirituaalisia kokemuksia.

Kaikki vastaajat vierailivat kappeleissa ja katedraaleissa. Nämä vierailut herättivät hyvin erilaisia ajatuksia - myös kriittisiä ja ristiriitaisia kaiken tarpeellisuudesta sekä kauneuden tai mahtipontisuuden kääntöpuolesta. Kirkon hiljaisessa kauneudessa saattoi tavoittaa pyhän kokemuksen. Siellä saattoi herätä myös kysymys kirkon varallisuudesta ja siitä, millä keinoin varallisuus on hankittu.

Yhteisöllisyys: jaettuja kokemuksia

Pyhiinvaelluksen merkittävät spirituaaliset kokemukset liittyvät yhteisöllisyyteen ja jaettuihin kokemuksiin. Lähes kaikki tutkimuksen osallistuneet pyhiinvaeltajat pitivät hyvin tärkeinä toisia pyhiinvaeltajia ja sitä, mitä he saivat toisilta ihmisiltä. Pyhiinvaellusta leimaakin poikkeuksellisen avoin vuorovaikutus ja elämän jakaminen.

Pyhiinvaelluksella arki on takana. Täksi hetkeksi, pyhiinvaelluksen ajaksi, ulkomaailma on jäänyt taakse. Läsnä on Espanjan luonto, pyhiinvaelluksen perinne ja kanssavaeltajat. On mahdollista, että juuri tämä eristyminen vaikuttaa pyhiinvaeltajien välisen uuden yhteyden syntymiseen. Tie tekee monesta vaeltajasta pyhiinvaeltajan.

Erityisesti toisten ihmisten elämäntarinat ovat toisinaan hyvin koskettavia. Vuorovaikutus on syvällistä ja luottamuksellista, ajatuksia on helppo jakaa. Pyhiinvaelluksella keskeistä näyttää olevan yksilöllisten ja yhteisöllisten kokemusten välinen vuorovaikutus. Vastoin odotuksia pelkkä yksin oleminen tai yksin vaeltaminen eivät näytä tuottavan ihmisille oivalluksia.

Modernin pyhiinvaeltajan spiritualiteetti: usko omiin ja muiden ihmisten kokemuksiin tärkeämpiä kuin kirkon opit

Lähes kaikki vastanneet pyhiinvaeltajat pitivät kokemustaan erittäin merkittävänä ja antoisana. Uskon harjoittamisen näkökulmasta pyhiinvaellukseen liittyy monia individualistisia piirteitä. Santiagon tien pyhiinvaelluksessa ihmisen ei tarvitse sitoutua uskoon, Jumalaan tai katoliseen oppiin, ei säännölliseen uskon harjoittamiseen eikä kaikkiin kirkon moraalinormeihin. Spirituaalisten kokemusten näkökulmasta individualismi ei kuitenkaan saa tukea tutkimuksestani. Yhteisöllisyys näyttää sittenkin olleen merkittävä tekijä spirituaalisten kokemusten kannalta. Pyhiinvaelluksen yhteisöllisyys tosin on avointa, vapaaehtoista ja usein myös hetkellistä.

Moderni pyhiinvaeltaja näyttää uskovan enemmän omiin kokemuksiinsa - ja myös toisten kokemuksiin - kuin minkään kirkon opilliseen auktoriteettiin. Opilliset kysymykset eivät kiinnosta, mutta kysymys elämän tarkoituksesta on kaikille yhteinen. Pyhiinvaelluksella usko ja siitä puhuminen on monelle luonnollinen osa vaellusta. Jokin pyhiinvaelluksella mahdollistaa uskon liittämisen osaksi koko elämää - ei vain irralliseksi elämänalueeksi.

Tutkimukseni valossa näyttää siltä, että pyhiinvaellus on modernille ihmiselle sopiva tapa ilmaista uskoa tai kokea jotain omasta spiritualiteetistaan sekä etsiä elämän tarkoitusta. Ainakin Santiagon tie tuottaa toisenlaisen mahdollisuuden elää. Se on edes väliaikaisesti vaihtoehtoinen elämäntapa. Onkin mahdollista, että juuri pyhiinvaellusten kokemuksellisuus, visuaalisuus ja yhteisöllinen luonne viehättävät ihmisiä huomattavasti enemmän kuin muu kristillisten kirkkojen toiminta.

 

Kirjoittaja Päivi Aikasalo on FT, KM, TM, jonka käytännöllisen teologian alaan kuuluva pro gradu -tutkielma "Kohtaamisia Santiagon tiellä - pyhiinvaellus matkana ja spirituaalisena kokemuksena" hyväksyttiin Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa syyskuussa 2007.

Tutkielma on julkaistu kokonaisuudessaan Helsingin yliopiston E-Thesis -palvelussa.

Kirjallisuutta

Frey, Nancy Louise. Pilgrim Stories. On and Off the Road to Santiago. Berkeley, 1998.

Gothóni, René. Paradise within Reach. Monasticism and Pilgrimage on Mt Athos. Helsinki, 1993.

Post, Paul & Pieper, Jos & van Udden, Marinus. The Modern Pilgrim: Multidisciplinary Explorations of Christian Pilgrimage. Leuven, 1998.