Kognitiivisen uskontotieteen mukaan jumalausko johtuu muun muassa siitä, että ihminen on yliherkkä tulkitsemaan tietyt huomiota herättävät ja oudot ilmiöt tietoisten toimijoiden vaikutukseksi. Tämä yliherkkyys on yksi syy sille, miksi jotkut filosofit ja tutkijat katsovat tieteenalan osoittavan, että jumalausko on irrationaalista. Monet uskonnonfilosofit ovat kuitenkin kritisoineet väitettä.

Entisaikaan Suomessa eli heikkohermoisia jättiläisiä. Suutuspäissään ne saattoivat ottaa ja viskellä ympäriinsä valtavan kokoisia kiviä. Nykyään näitä kiviä kutsutaan siirtolohkareiksi. Enää kivien outoa sijaintia esimerkiksi keskellä peltoa ei tosin selitetä jättiläisten vihanpuuskilla, vaan jääkaudella.

Erikoisten ilmiöiden selittäminen erikoisten olentojen toimilla ja tahtotiloilla ei tosin ole vierasta nykyäänkään. Kun keväällä 2010 islantilainen tulivuori syöksi valtavan tuhkapilven Euroopan ylle, TV7-kanavalla esiintynyt suomalainen poliitikko tulkitsi tuhkapilven Jumalan kehotukseksi maallistuneille eurooppalaisille palata takaisin kristillisille juurilleen.

Kognitiivisen uskontotieteen mukaan olemme taipuvaisia antamaan uskonnollisia tulkintoja tietyille huomiota herättäville ja emotionaalisesti merkittäville ilmiöille. Jumalolento – kuten Jahve, Allah, jättiläinen tai esi-isän henki – voi tarjota intuitiivisesti tyydyttävän selityksen oudolle ilmiölle silloin, kun luonnollinen selitys ei tunnu oikealta tai riittävältä. ”Jumala” on tieteenalan määritelmän mukaan ihmismäinen, mutta samalla esimerkiksi tiedoltaan ja voimaltaan yli-inhimillinen toimija, joka vaikuttaa ihmisten elämään.

Suomalainen saattaa pitää esimerkiksi lapsena kuulemiaan tarinoita suojelusenkeleistä pelkkinä satuina, mutta täpärä selviytyminen autokolarissa voi vahvistaa uskoa niiden olemassaoloon. Samoin heimokulttuurissa kasvaneen naisen usko riivaajien olemassaoloon ja vahingolliseen vaikutukseen voi vahvistua, jos hän on niin epäonninen, että saa keskenmenon toisensa jälkeen.

Vääriä hälytyksiä olemattomista olennoista?

Kognitiivinen uskontotiede tarkastelee uskonnon psykologisia syvärakenteita: ihmismielen intuitiivisia ja automaattisia mekanismeja, jotka vaikuttavat eri uskontotraditioiden pohjalla. Se ei ole kiinnostunut teologiasta, vaan uskonnosta: siitä, miten uskovat ihmiset käytännössä ajattelevat esimerkiksi jumalista ja niiden toiminnasta.

Uskonnollisuuden selittämiseen pyrkivästä otteestaan johtuen kognitiivinen uskontotiede on myös tarjonnut uusia aseita uskonnon kriitikoille. Esimerkiksi uusateisteina tunnetut biologi Richard Dawkins sekä filosofi Daniel Dennett ovat hyödyntäneet alan teorioita uskonnonvastaisissa kirjoissaan. Myös jotkut alan tutkijat pitävät uskontoa irrationaalisena. Esimerkiksi Yalen yliopiston psykologian professori Paul Bloom katsoo tutkimuksen osoittavan, että jumalauskomukset ovat ”kognitiivisten toimintojen kieroutumisesta” johtuva ”sattumanvarainen oheistuote”. Ihmismieli havaitsee ”päämääriä ja haluja siellä, missä niitä ei ole”.

Miksi sitten ihmismieli on taipuvainen näkemään maailmassa jumalolentoja ja niiden toimintaa? Antropologi Stewart Guthrien kehittämän teorian mukaan intuitiivinen kykymme etsiä toimijoita (agents) ympäristöstämme tuottaa myös uskomuksia jumaliin. Evoluutiohistoriassamme toiset toimijat – eli ihmiset ja eläimet – ovat olleet selviytymisen kannalta sekä suurin uhka että resurssi: kumppaneita tai vihollisia, saalis- tai petoeläimiä. Niiden tehokas monitorointi on ollut evolutiivisesti hyödyllistä. Siksi ihmiselle on kehittynyt automaattinen kognitiivinen järjestelmä, yliherkkä toimijuuden tunnistamismekanismi (hypersensitive agency detection device:HADD).

Mekanismia kutsutaan yliherkäksi, sillä se reagoi myös epäselviin vihjeisiin toimijuudesta, kuten epäilyttäviin ääniin ja jälkiin. Usein nämä eivät kuitenkaan ole toimijan aiheuttamia. Näin HADD toteuttaa tehtäväänsä tehokkaasti, mutta toisaalta se tuottaa myös ”vääriä hälytyksiä”. Kodin palohälyttimen toimintaperiaate on samanlainen: se on viritetty niin herkäksi savulle, että se ilmoittaa tulipalosta usein pelkän leipomisen seurauksena. Parempi katsoa kuin katua.

HADD:n toiminta ei selitä jumalien alkuperää, mutta se tekee osaltaan ymmärrettäväksi, miksi niiden ajattelu on meille luontevaa. Yliherkkyytemme toimijuudelle on yksi syy siihen, miksi ideat jumalolennoista ovat intuitiivisesti vetoavia ja miksi uskomme niiden olemassaoloon ja toimintaan maailmassa.

Onko HADD luotettava vai kognitiivinen vinouma?

Jos HADD-teoria on totta, mitä tästä seuraa jumalauskon rationaalisuudelle? Tämä riippuu siitä, mitä rationaalisilta uskomuksilta vaaditaan.

Joidenkin filosofien mukaan rationaalisen uskomuksen tulee olla seurausta luotettavasta kognitiivisesta prosessista. Esimerkiksi näköjärjestelmäni toiminta on yleensä luotettavaa, sillä se tuottaa enimmäkseen todenmukaisia uskomuksia ympäristöstäni.

Epäluotettavina prosesseina voidaan pitää vaikkapa niin sanottuja kognitiivisia vinoumia (bias). Esimerkiksi monilla vanhemmilla on taipumus pitää omia lapsiaan keskimääräistä älykkäämpinä ja kyvykkäämpinä. Vinouman evolutiivinen tarkoitus on saada vanhemmat panostamaan jälkikasvunsa kasvattamiseen. Uskomus on siis hyödyllinen, mutta useimmiten se ei ole totta. Siksi ”minun lapseni on muita parempi” -uskomuksia tuottava kognitiivinen prosessi on epäluotettava.

Kuten edellä esitin, HADD:n evolutiivinen tarkoitus on pitää meidät varuillamme esimerkiksi petoeläinten suhteen. Yliherkkyydestään johtuen se näyttäisi saavan meidät usein ”havaitsemaan” toimijoita, joita ei todellisuudessa ole. Kenties HADD on siis epäluotettava ja sen tuottamia uskomuksia on syytä epäillä.

Uskonnonfilosofi Michael Murrayn mukaan HADD ei kuitenkaan ole epäluotettava. Jokapäiväinen kokemus osoittaa, että intuitiomme toimijoista – yleensä toisista ihmisistä – osuvat useimmiten kohdalleen. Jos esimerkiksi kuulen askelia työhuoneeni ulkopuolelta tai havaitsen nuotiolta vaikuttavan kivirykelmän metsässä, HADD synnyttää todenmukaisen uskomuksen toimijasta.

Mielemme ei myöskään ole HADD:n orja. Jos se joskus synnyttääkin ”vääriä hälytyksiä”, kuten esimerkiksi patikkaretkellä metsän huminoidessa, tiedostamme jälkeenpäin vaistomaiset ”mikä se oli?” -reaktiomme turhiksi (”ei siellä ollutkaan mitään”). HADD ei siis tuota pysyviä vääriä uskomuksia toisista ihmisistä ja eläimistä. Siispä ei myöskään voida väittää, että HADD olisi epäluotettava jumalauskomusten suhteen, ellei jumalten olemassaoloa lähtökohtaisesti kyseenalaisteta.

Riippuuko rationaalisuus kognitiivisten prosessien luotettavuudesta?

Joidenkin uskonnonfilosofien mielestä tällainen jumalauskomuksia tuottavien mielen mekanismien luotettavuuden puolustelu on kuitenkin tarpeetonta. Esimerkiksi filosofi Aku Visalan ja psykologi Jonathan Jongin mielestä uskomuksen rationaalisuuden perustaminen sen ”syntyhistoriaan” (eli sen synnyttäneisiin kognitiivisiin prosesseihin) on lähtökohtaisesti virheellistä.

Jokaisen jumalaan uskovan henkilön vakaumus on seurausta monenlaisista vaikuttavista syistä (causes): kognitiivisista taipumuksista, kasvatuksesta, hengellisiin asioihin liittyvistä kokemuksista ja niin edelleen. Vaikuttavien syiden tarkastelulla ei tosin voida sanoa paljoakaan uskomusten rationaalisuudesta. Rationaalisuus riippuu ennemminkin siitä, onko uskojalla järkeviä syitä (reasons) eli perusteita uskolleen.

Visalan ja Jongin mukaan tästä näkökulmasta tarkasteltuna kognitiivisen uskontotieteen tuloksilla ei ole juurikaan merkitystä jumalauskon rationaalisuudelle. Jos esimerkiksi kristityllä on järkeviä perusteita uskoa Jumalaan (kuten luotettavien ihmisten opetukseen tai uskonnolliseen kokemukseen liittyviä perusteita), on hänen uskomuksensa rationaalinen. Jos taas hänellä ei ole minkäänlaisia perusteita, hän ei lähtökohtaisesti toimi rationaalisesti uskoessaan Jumalaan. Kummassakaan tilanteessa kognitiivinen uskontotiede ei kuitenkaan vaikuta mitenkään siihen, onko uskomus oikeutettu vai ei.

 

LariVari1Kirjoittaja Lari Launonen on TM, jonka uskonnonfilosofian alaan kuluva pro gradu -tutkielma ”Kognitiivinen uskontotiede ja jumalauskon tiedollinen oikeutus” hyväksyttiin Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa toukokuussa 2015. Tutkielma on luettavissa E-thesis -palvelussa

Kirjallisuus:

Bloom, Paul: Is God an Accident? The Atlantic (December Issue). 2005.

Dennett, Daniel C.: Breaking the Spell. Religion as a Natural Phenomenon. London: Penquin. 2006.

Guthrie, Stewart: Faces in the Clouds. A New Theory of Religion. Oxford: Oxford University Press. 1993.

Jong, Jonathan & Visala, Aku: Evolutionary Debunking Arguments Against Theism, Reconsidered. International Journal for Philosophy of Religion 76, 243–258. 2014.

Ketola, Kimmo & Pyysiäinen, Ilkka & Sjöblom, Tom: Uskonto ja ihmismieli. Johdatus kognitiiviseen uskontotieteeseen. Helsinki: Gaudeamus. 2008.

Murray, Michael J.: Scientific Explanations of Religion and the Justification of Religious Belief. Teoksessa The Believing Primate. Ed. by J. Schloss & M. J. Murray. Oxford: Oxford University Press. 169–178. 2009.

Visala, Aku: Naturalism, Theism, and the Cognitive Study of Religion. Religion Explained? Farnham: Ashgate. 2011.

Lue myös:

Launonen, Lari: Onko kokemus Jumalan läsnäolosta hyvä syy uskoa? Areiopagi, 28.4.2015.

Visala, Aku: Voidaanko uskonto selittää pois? Areiopagi, 21.5.2013.