Kuningasten kirjat ovat oiva esimerkki Raamatun kirjoista, joista meille on säilynyt tekstuaalista todistusaineistoa hyvinkin mittavista Raamatun kirjojen toimitusprosesseista. Kuningasten kirjoista on säilynyt kaksi toisistaan huomattavasti eriävää versiota, joiden eroavuuksia vertailemalla pääsemme kurkistamaan vuosituhansia sitten toimineitten kirjurien ja toimittajien metodeihin. Kuningasten kirjoissa muinaiset toimittajat ovat kiinnittäneet erityistä huomiota tarinan kertomaan Israelin ja Juudan kuningaskuntien kuninkaiden kronologiaan. Omassa Pro gradu -työssäni tutkin juuri näiden eriävien tekstiversioiden kronologioiden suhdetta ja vaikutusta toisiinsa.

Tekstissä tapahtuneet muutokset ovat edelleen osittain havaittavissa

Nykytutkimuksessa Vanhan testamentin tekstien nähdään kehittyneen pitkien aikojen saatossa erilaisten kirjuri- ja toimitusprosessien kautta. Teksteissä oletetaan tapahtuneen useita lisäyksiä ja poistoja vuosisatoja kestäneen toimituksen tuloksena. Usein tällaiset muutokset ovat myös jättäneet jälkensä lopulliseen tekstiin: useasti muuteltujen lauseiden syntaksi saattaa muuttua kummalliseksi, ja toisinaan aikojen saatossa muodostuneiden tarinoiden logiikka hämärtyy. Ilmiö on varsin yleinen, ja onkin tärkeää huomata, että tällaiset teoriat Raamatun tekstien muutoksista eivät siis synny ainoastaan tutkijoiden vilkkaan mielikuvituksen tuotteena. Tätä tekstin sisäisen logiikan tutkimusta kutsutaan kirjallisuuskriittiseksi metodiksi.

Useissa tapauksissa muutoksista on lisäksi tarjolla kouriintuntuvaa todistusaineistoa: esimerkiksi yhdestä käsikirjoituksesta löytyvä kummallinen lause tai sana saattaa puuttua muista käsikirjoituksista kokonaan. Kun vertaillaan rinta rinnan luotettaviksi ja epäluotettaviksi todettujen tekstitodistajien tekstejä, voidaan usein löytää sekä tekstissä tapahtuneiden muutosten syyt että niiden seuraukset. Kyseistä metodia kutsutaan tekstikriittiseksi metodiksi. Yhdessä kirjallisuuskritiikin kanssa käytettynä nämä metodit muodostavat Raamatun tekstien kehittymisen tutkimukselle vahvan metodologisen pohjan, jolle nykytutkimus yhä enenevissä määrin perustuu.

Kuningasten kirjojen kronologian problematiikka

Kuningasten kirjojen sisältämä kronologia on jo vuosisatoja aiheuttanut sen tutkijoille unettomia öitä. Kronologia on erityisen haastava Israelin kuninkaan Omrin suvun valta-aikana (1 Kun. 16:15 – 2 Kun. 9:29). Omankin kirkkoraamattumme Vanhan testamentin pohjana toimiva heprealainen teksti, niin kutsuttu masoreettinen teksti, vaikuttaisi antavan keskenään ristiriitaista tietoa kuninkaista ja heidän valtaannousuvuosistaan ja valtakausiensa pituudesta. Masoreettinen teksti antaa esimerkiksi muutamaan otteeseen samalle kuninkaalle kaksi hyvinkin eroavaa valtaannousuvuotta (vertaa esimerkiksi Israelin Joramia jakeissa 2 Kun. 1:17 ja 3:1, tai Juudan Ahasjaa jakeissa 2 Kun. 8:25 ja 9:29). Kuninkaiden seuraajat vaikuttaisivat usein myös virheellisesti nousevan valtaistuimelle vanhan kuninkaan vielä hallitessa. Ristiriitaisuudet ovatkin niin suuria, että pelkästään annetut luvut yhteen laskemalla kronologiasta jää käteen vain epäloogiselta vaikuttava sekasotku.

Tällaisiin masoreettisen tekstin ongelmiin on usein etsitty vastauksia olettamalla ristiriitaisuuksien taustalle erilaisia tekstin ulkoisia selitysmalleja. Näistä selitysmalleista tutkimuksessa yleisin on ollut ajatus kuninkaan ja hänen seuraajansa yhteishallintakausista: kuninkaan seuraaja olisi siis aloittanut omien hallintavuosiensa laskemisen jo aiemman kuninkaan kauden aikana. Tämä ratkaisisi aiemmin esitellyn näennäisen ongelman kuninkaan seuraajan nousemisesta valtaistuimelle edeltäjänsä vielä hallitessa. Kyseisille selitysmalleille ei ole kuitenkaan ollut käytännössä löydettävissä todistusaineistoa muutamia hyvin tulkinnanvaraisia tekstikohtia lukuun ottamatta. Esitetyt selitysmallit ovatkin lähinnä synnyttäneet uusia vastauksia odottavia kysymyksiään.

Tekstuaalinen todistusaineisto mahdollistaa kurkistuksen tekstin varhaisempiin kerrostumiin

Koska masoreettinen teksti kohosi tutkimuksessa auktoritatiiviseen asemaan, ristiriitaisuuksien ratkaisemiseen ei ole sitten 1900-luvun ensimmäisten vuosikymmenten juurikaan etsitty vastauksia muista varhaisista tekstitodistajista. Todistajista ylivoimaisesti tärkein on ensimmäinen Vanhan testamentin kreikankielinen käännös eli Septuaginta. Septuagintan Kuningasten kirjojen käännös tuotettiin hepreasta todennäköisesti joskus vuosien 200–100 eaa. välisenä aikana. Kun otetaan huomioon, että masoreettisen tekstin arvellaan saaneen nykyisen kaltaisen lopullisen muotonsa vasta 100-luvulla jaa., Septuagintan kääntämä teksti on ajallisesti jopa satoja vuosia masoreettista tekstiä varhaisempi todistaja. Näin voimme siis päästä kreikan kautta muinaisen heprealaisen tekstin jäljille.

Tämä muinainen Septuagintan heprealainen pohjateksti, joka muodostaa toisen jo alkupuheessa mainituista tekstiversioista, onkin todistettavasti ollut erilaisessa tekstuaalisen evoluution vaiheessa kuin masoreettinen teksti. Viime aikoina on yhä enemmän alkanut vallata alaa näkemys, jonka mukaan kyseinen Septuagintan pohjateksti edustaisi Kuningasten kirjojen evolutiivisen prosessin aiempaa tasoa verrattuna masoreettiseen tekstiin. Myös oman tutkimukseni löydökset vahvistavat tätä oletusta edelleen. Toisin sanoen: kun masoreettinen teksti vaikuttaa jostain syystä erikoiselta, Septuaginta saattaa usein sisältää selvemmän – ja siten mahdollisesti myös alkuperäisemmän – tekstiversion, josta masoreettinen teksti myöhemmin kehittyi edelleen toimittamisen myötä nykyiseen muotoonsa.

Tekstikritiikin hyödyt kronologian tutkimukselle

Tekstuaalisen evidenssin huomioon ottaminen mahdollistaa tekstin itsensä ulkopuolisten ja usein hyvin hypoteettisten teorioiden, kuten yhteishallintateorian jättämisen huomiotta. Tämä pätee Raamatun tekstien tutkimukseen yleisestikin. Yhteishallintateorian kohdalla se myös mahdollistaa kyseisen erittäin hypoteettisen teorian romuttamisen. Tekstuaalinen todistusaineisto vahvistaa nimittäin, että nekin vähät masoreettisen tekstin sisältämät viitteet yhteishallintoihin, mitä jotkin tutkijat ovat ehdottaneet, ovat luultavasti seurausta tekstin myöhäisestä toimittamisesta.

Jokainen, jolla on pääsy sekä vuoden 1938 että vuoden 1992 kirkkoraamattuihin, voi harrastaa tekstikritiikkiä ja tarkistaa, mitä käännösten tekstien välillä tapahtuu kohdassa 2 Kun. 8:16. Tätä kohtaa on usein käytetty yhteishallintateorian tukena. Jakeen tulkinta vaihtelee kuitenkin käännöksestä toiseen. Tällainen käännösten monitulkintaisuus saakin usein tutkijan epäilemään jonkinlaista muutosta tekstissä. Tässä tapauksessa vanha kirkkoraamattu seuraa todennäköisesti alkuperäisemmän lukutavan sisältävää Septuagintaa, jossa huomiota Josafatista ei ole, ja uudempi tulkitsee masoreettisen tekstin epäselvää sanamuotoa. Tekstievidenssin tarkastelun myötä ei olekaan enää tarpeen ajatella, että Joram tulisi kuninkaaksi isänsä Josafatin yhä eläessä.

Alkuperäisimmän kronologian etsimisen laajemmat seuraukset

Kuningasten kirjojen tekstihistorian selvittäminen ei toimi tutkijoille pelkkänä teoreettisena aivojumppana, vaan alkuperäisimmän tekstin ja kronologian selvittämisellä on myös laajempia seurauksia ajan historian tutkimukselle. Koska muita aikalaislähteitä kyseiseltä ajalta tunnetaan niukasti, on Vanhan testamentin kertomus ymmärrettävästi ollut suuren kiinnostuksen kohteena myös muinaisen Lähi-idän historian tutkimuksen näkökulmasta. Yleensä tässä tutkimuksessa on kuitenkin käytetty lähteenä yksinomaan masoreettista tekstiä, mikä on ymmärrettävästi aiheuttanut ongelmia aikakauden historian rekonstruointiin.

Toisaalta mahdollisimman alkuperäisen tekstin etsintä herättää myös nykylukijoille ajankohtaisemman kysymyksen: mitä Raamattua lopulta käännämme ja luemme? Tulisiko Raamattumme tekstin heijastella niin alkuperäisiä sanamuotoja kuin suinkin?

 

tekoniemiKirjoittaja Timo Tekoniemi on TM, jonka Vanhan testamentin eksegetiikan alaan kuuluva pro gradu -tutkielma ”Omrin dynastian aika: mitä annettavaa tekstikritiikillä on Kuningasten kirjojen kronologian tutkimukselle?” hyväksyttiin Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa marraskuussa 2014. Tutkielma on luettavissa E-thesis -palvelussa. Tekoniemi työskentelee tohtorikoulutettavana Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan ”Pyhät tekstit ja traditiot muutoksessa” -huippuyksikössä.

 

Lisälukemista tekstitutkimuksen metodologiasta suomeksi:

Aejmelaeus, Anneli: Vanhan testamentin tekstikritiikki, Eksegetiikan menetelmien oppimisympäristö EMO

Mäkipelto, Ville: Miten Vanhaa testamenttia on muutettu ja mistä sen voi tietää? Teologia.fi, pro gradut, 13.10.2014

Pakkala, Juha: Kirjallisuuskritiikki Vanhan testamentin tutkimuksessa, Eksegetiikan menetelmien oppimisympäristö EMO

Kronologia-aiheen kirjallisuutta:

Cogan, Mordechai: The Raging Torrent. Historical Inscriptions from Assyria and Babylonia Relating to Ancient Israel. Jerusalem, 2008.

Galil, Gershon: The Chronology of the Kings of Israel and Judah. Leiden, 1996.

Shenkel, James Donald: Chronology and recensional development in the Greek text of Kings. Massachusetts, 1968.

Thiele, Edwin: The Mysterious Numbers of Hebrew Kings. New Revised Edition. Michigan, 1983.