Uskonnollinen vihapuhe luterilaisessa kontekstissa Suomessa. Systemaattinen analyysi Helsingin piispalle osoitetusta uskonnollisesta vihapalautteesta.

 

Suomalaisille miehille olet iljetys

Niin kuin myös tekosi

Toivottavasti tuonelan kohtusi hakataan pian pois!

 

Helsingin piispa Irja Askola sai vihapostia vihittyään Suomen Lähetysseuran läheteiksi miesparin Lähetysjuhlien messussa 2013. Askolan saama palaute oli sekä henkilökohtaista sähköpostia että tuomiokapituliin lähetettyjä perinteisiä kirjeitä, postikortteja ja Lähetysjuhlien palautelaatikon kautta Askolalle toimitettuja viestejä.

Tutkielmani käsittelee suomalaista uskonnollista vihapuhetta luterilaisessa kontekstissa Suomessa. Etsin uskonnollisen vihapuheen taustalla olevia provokaatioita ja uskonnollisen vihapuheen erityispiirteitä. Näkökulmani liittyy toiseuden käsitteeseen.

Tutkimusaineisto                     

Askola sai 1066 palautetta. Negatiivisen palautteen määrä on 124, joista 78 sisältää vihapuhetta. Positiivisen palautteen määrä on 935 ja muun palautteen 7. Miehet lähettivät ahkerimmin negatiivista palautetta. Vihapuheen elementtejä on löydettävissä 36:ssa miesten palautteessa. Naiset lähettivät 25 vihapalautetta. Anonyymejä vihapalautteita oli 16. Lisäksi yksi vihapalaute on pariskunnan lähettämä.

vihapuhekaavio


Jumalallisen järjestyksen rikkominen

 

Olette asettanut itsenne Jeesuksen Kristuksenkin yläpuolelle.

 

Vihapuheen provokaationa toimii Jumalallisen järjestyksen rikkominen. Askolaa syytetään Jumalan sanan väärin tulkitsemisesta ja Hänen järjestyksen rikkomisesta. Askola nähdään harhaoppisena, leipäpappina ja maallisuutta kosiskelevana. Esillä on käsitys yhdestä tulkintatavasta ja raamatullisesta totuudesta sekä jumalallinen hierarkkinen maailmankuva.

 

PIISPUS JA KIRKKOHERRUUSHAN OVAT MIESTEN TEHTÄVIÄ! PITÄÄ OLLA K U L K U S E T (MUNAT) JALKOJEN VÄLISSÄ! EI PIMPPAA! JOKO NYT YMMÄRSIT ASIAN! 

 

Sukupuoli ja seksuaalisuus voivat toimia jumalallista järjestystä vastaan. Naispappeus ja -piispa loukkaavat Raamatun järjestystä. Nainen ei sovi seurakunnan johtajaksi. Nainen ei ole jämäkkä ja aiheuttaa vain sekaannusta eikä kykene vastustamaan maailmallisuutta. Naisia kuvataan pappeina alentavilla ilmaisuilla, kuten "hameniekoiksi". Mies nähdään ensimmäisenä ja ihmisyyden esikuvana. Toiseus kohdistuu naiseen jo pelkän fyysisen olemuksen perusteella.

Heteronormatiivisuus määrittää seksuaalisuutta, joka on polarisoitunutta. Kun synti ja normatiivisyys liittyvät seksuaalisuuteen, saa myös homoseksuaalisuus norminsa asettuen häpeän alueelle. Sen nähdään tuhoavan perheen asemaa ja nuorison moraalin, ja se rinnastetaan tuomittuihin ja inhottaviin seksuaalisuuden muotoihin, kuten pedofiliaan.

Sukupuolen sijoittuminen polarisaatiossa välimaastoon rikkoo järjestystä. Stereotyyppinen ajatus seksuaalivähemmistöistä sisältää kuvan naisellisista miehistä ja miehekkäistä naisista. Kun aiemmin oli kaksi mallia ja totutut tavat kohdata ihmisiä, on nyt osattava kohdata totutusta poikkeavia ihmisiä. Tästä aiheutuu hämmennystä ja aggressiivista puhetta.

Kirkon järjestyksen rikkominen

 

Te papit ja piispat saatte virkoja ja kunnianimityksiä roskalehdiltä, kun johdatte ihmisiä konkreettisesti kohti helvettiä ja päin persettä.


Toiseksi provokaatioksi nousee kirkon järjestyksen rikkominen. Ykseyden vaaliminen ja siinä epäonnistuminen ovat keskeisiä aiheita. Kirkon rappio, ekumenian kärsiminen ja Suomen Lähetysseuran tila herättävät huolta. Palautteissa ruoditaan jäsenkatoa, oppikysymyksiä, oikeaa uskoa ja Raamatun tulkintaa. Kirkon rappioon nähdään syyllisiksi uskosta luopuneet moraalittomat papit sekä Raamatusta luopuminen. Vastakkainasettelu vapaamielisten kaupunkilaisten ja maalaisten välillä luo yhdenlaista toiseuden rajaa. Perinteiden muuttuminen koetaan yhtenäisyyttä rikkovana. Tässä muutoksessa turvallisuuden tunne rikkoutuu ja samalla arvot kyseenalaistuvat.

Paradoksaalista on huoli jäsenkadosta ja samalla uhkailu kirkosta eroamisella. Yhtäältä vaaditaan kirkon yhtenäisyyden puolustamista, toisaalta sitä rikotaan vaatimuksilla rajata uskovien yhteisö tiettyjen kriteerien mukaan. Erolla uhkailu on vallankäyttöä. Joissakin palautteissa käsitys pelastuksesta kaikille kutistuu. Yksin usko Jumalaan ei riitäkään tai se riittää vain, kun kyseessä on oikein uskova.

Puhtauden rikkominen

Puhtauskäsitykset elävät kristinuskossakin. Ulkopuolinen paha nähdään likana, jolla luodaan järjestystä ja jäsennellään uhkia. Ajatus synnistä ja liasta liittyvät myös yhteen. Sairauden ja lian metaforilla on merkitystä toiseuttamisen prosesseissa. Ne tarjoavat selkeän ja tunteisiin vetoavan selityksen henkilön, ryhmän tai kansallisuuden sairauksiin ja sulautuvat hyväksyttyihin uskomuksiin sairauksista sekä pelkoon muukalaisista ja sairauden kantajista. Ne antavat motivaation toimia uhkia kohtaan. Myös inhon liittyminen puhtautta koskeviin uskomuksiin synnyttää vihaa.

Aineistossani on kolme sairauden ja lian tasoa, joilla vihaa perustellaan. Ensiksikin homoseksuaalisuus nähdään järjestystä rikkovina likana ja sairautena, jotka liittyvät symbolisen järjestyksen luomiseen ja ylläpitämiseen sekä pyhän ja maallisen erottamiseen. Terveys ja puhtaus ovat osa oikeaa käyttäytymistä sukupuolisuuden ja seksuaalisuuden alueella. Heteromatriisiin sopimattomat ovat saastaisia. Tasa-arvoista avioliittoa pidetään uhkana. Sen vastustaminen liittyy avioliittoon mielletyn rituaalisen puhtauden suojeluun. Puhtauden käsite liittyy lisäksi identiteetin rakentumiseen. Homoseksuaalisuus ja kristillisyys kuvataan vaihtoehtoisina identiteetteinä. Homoseksuaalisuus esitetään myös uhkana suvun puhtaudelle. Ilman puhdasta sukutaustaa et ole mitään.

Toiseksi puhtauden ja sairauden käsitteet liittyvät fyysisen likaan ja inhoon. Yhdistämällä homoseksuaalisuus ja lika on tuloksena inhoa, jota voidaan hyödyntää tehokkaasti toiseuttavissa kuvauksissa. Tämä näkyy aineistossa esimerkiksi puheena anaalista, ulosteesta ja paskasta. Inho tuottaa moraalisesti tuomitsevia mielipiteitä.

 

JOHAN TUON NYT JÄRKIKIN SANOO, ETTÄ HOMOSEKSUAALISUUS, SIIS SE, ETTÄ MIES YHTYY TOISEN MIEHEN PERÄAUKKOON JA SOTKEE SIITTIMENSÄ ULOSTEESEEN, ON LUONNONVASTAISTA JA PERVERSSIÄ, KIEROUTUNUTTA SEKSUAALISUUTTA!

 

Kolmas taso sisältää jonkin patogeenin, saastuttajan ja tarttuvuuden elementin. Kyse voi olla myös fyysisestä vammasta. Inhoa lietsotaan liittämällä HIV ja homoseksuaalit yhteen. Eräässä palautteessa kirjoittaja on varoittanut piispa Riekkistä tämän toimista. Hän toteaa piispan sairastuneen toimittuaan vastoin varoitusta, ja siksi Jumala on rangaissut Riekkistä sairaudella.

Vihapuheen erityispiirteet

Jumalan kostolla tai tuomiolla pelottelua esiintyy usein uskonnollisessa vihapuheessa. Sitä on luvassa piispalle, suomalaisille ja koko ihmiskunnalle. Rangaistus on Jumalasta lähtöisin. Vaikka kirjoittajat korostavat, että heillä itsellään ei ole valtaa tuomita, on heillä velvollisuus ja tarve muistuttaa tulevasta.

Vihapalautetta ovat antaneet pääasiassa uskovat. Toisaalta aktiivisia ovat olleet myös uskonnottomat, joiden palautteissa on nähtävissä eri motiiveja: homofobiaa, ulkomaalaisvihaa ja naisvihaa. Lisäksi aggressiota yleisesti uskontoja tai uskonnollisuutta kohtaan esiintyy myös. Uskonnottomat käyttävät uskontoa keppihevosenaan vihan julkituomisessa.

Palautteet sisältävät herjauksia, henkilökohtaisuuksia ja loukkaavaa materiaalia, joka liittyy Askolan fyysiseen olemukseen ja luonteenpiirteisiin. Askolan arvellaan olevan homoseksuaali suhtautuessaan myötämielisesti seksuaalivähemmistöihin. Seksismi ja naisviha todennetaan halventavalla kielenkäytöllä ja vähättelevällä asenteella. Puhe puetaan pilkalliseen ilmaisuun, tytöttelyyn, alisteisen aseman osoittamiseen tai sukupuolen ja naisruumiin kuvaamiseen ronskilla tavalla. Askola saa osansa myös epäluulosta, jota voi verrata herravihaan. Lisäksi lapsekas asioiden selittely ja ns. rautalangasta vääntäminen osoittaa vähättelyä.

 

HYI SINUA IRJA, MINKÄ TEPPOSEN OLET TEHNYT !…  ”JA SE EILINEN PUUHASTELUSI OLI TÖRKEYDEN HUIPPU ! ETTÄ OLI SIELLÄ MESSUKESKUKSESSA MUKA VIHKIMÄSSÄ HOMOJA LÄHETYSTYÖHÖN!

 

Usein vihapalautteissa pyritään eroon vihapuheen leimasta. Vihapuhetta ei tunnusteta tai tunnisteta. Vihapuhetta annetaan useimmiten omalla nimellä ja vahvasti asian takana seisoen. Uskonnollinen vihapuhe on motivoitunut yliluonnollisella, jota käytetään myös vallan välineenä omien uskonnollisten tunteiden ja käsitysten legitimoimiseen. Uskonnollisessa vihapuheessa ollaan Jumalan asialla, vaikkakin vailla valtuutusta.

 

Kirjoittaja Aki Kekkonen on teologian kandidaatti, jonka uskontotieteen alaan kuuluva pro gradu -tutkielma ”VIHAPOSTILLA Uskonnollinen vihapuhe luterilaisessa kontekstissa Suomessa. Systemaattinen analyysi Helsingin piispalle osoitetusta uskonnollisesta vihapalautteesta” hyväksyttiin Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa toukokuussa 2015. Tutkielman tiivistelmä on luettavissa E-thesis -palvelussa.

Kirjallisuus:

Douglas, Mary: Puhtaus ja Vaara. Rituaalisen rajanvedon analyysi. Tampere: Vastapaino, 2000.

Taylor, Kathleen: Cruelty: Human Evil and the Human Brain. Oxford: Oxford University Press, 2009.

Uro, Risto: Puhtaus ja saastaisuus Uuden Testamentin maailmassa. Teologinen Aikakauskirja 5/1998 (103), sivut 399- 409. Luettavissa myös Internetissä.

Vuola, Elina: Viha-, suru- vai häpeäpuhetta? Suomen Kuvalehti, Mielipide Puheenvuoro. 9.7.2013