Kotimainen lastenlehtiä koskeva tutkimus on ollut verrattain harvalukuista huolimatta siitä, että lastenlehtiä on julkaistu 1800-luvun puolivälistä lähtien. Ensimmäinen lapsille suunnattu lehti oli vuonna 1854 ilmestynyt ruotsinkielinen Eos, joka sai pian useita seuraajia. Ensimmäisten vuosikymmenten lastenlehtiä yhdisti vahva kristillinen ja moraalinen paatos, vaikka varsinaiset lasten uskonnollisiin tarpeisiin keskittyvät lehdet syntyivätkin vasta vuosikymmeniä myöhemmin. Lastenlehdet heijastivat voimakkaasti aikakausille tyypillisiä kasvatuksellisia ja moraalisia ihanteita.

Tarkastelin pro gradu -tutkielmassani vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen lastenlehden Lasten Siionin syntyä ja varhaista kehitystä 1930-luvun suomalaisessa yhteiskunnassa. Yhteiskunta oli käynyt lävitse suuria rakenteellisia muutoksia ja suomenkielisen lehdistön voimakas lisääntyminen oli erottamaton osa yhteiskunnan kehitystä. Muiden aikakauden lastenlehtien tavoin Lasten Siionissa keskeiseksi teemaksi muodostui lehden kasvatuksellinen ulottuvuus. 1930-luvun suomalaisessa yhteiskunnassa nuoriso koettiin monin tavoin ongelmalliseksi. Kristinusko menetti merkitystään yhteiskuntaa muovaavana voimana ja uskonnollisissa piireissä kristillisen kasvatuksen heikentyminen huolestutti. Pula-aika, lisääntynyt nuorisotyöttömyys ja koulutuspoliittiset muutokset pakottivat vanhoillislestadiolaisuuden määrittelemään kantansa moniin ajankohtaisiin kysymyksiin. Ulkoisten tekijöiden lisäksi Lasten Siionin syntyyn vaikutti liikkeen sisäinen motivaatio. Lastenlehdestä muodostui tärkeä osa herätysliikkeen identiteetin rakennusprojektia.

Suomenkielisen lehdistön esiinmarssi

Suomenkielinen lehdistö näytteli tärkeää roolia suomalaisen kulttuurin ja identiteetin kehittymisessä. Sanoma- ja aikakauslehdet lisääntyivät nopeaa vauhtia, eivätkä lastenlehdet jääneet osattomaksi tästä kehityksestä. Etenkin lasten uskonnollisiin tarpeisiin suunnattujen lastenlehtien määrä kasvoi vauhdilla 1800- ja 1900-luvun taitteessa. 1930-luvun muuttunut yhteiskunnallinen tilanne herätti vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen uudenlaisiin julkaisutoimiin. Vaikka vanhoillislestadiolaisuuteen oli perinteisesti liitetty käsitys liikkeen vanhanaikaisuudesta ja uudistushaluttomuudesta, saavutettiin herätysliikkeen parissa yksimielisyys oman lastenlehden julkaisupäätöksestä. Vuoden 1930 lokakuussa vanhoillislestadiolaisuuden päättävä elin, Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys (SRK), julkaisi lapsille suunnatun lehden näytenumeron. Lehti sai hyvän vastaanoton ja seuraavana vuonna lehti alkoi ilmestyä säännöllisesti. Lasten Siionin julkaisupäätös oli osa laajempaa sanoma- ja aikakauslehtien kehitystä. Herätysliikkeet olivat kasvattaneet suosiotaan 1900-luvun ensimmäisten vuosikymmenten aikana ja monet liikkeistä olivat ryhtyneet julkaisemaan lehtiä oman toimintansa tueksi. SRK oli muiden uskonnollisten toimijoiden tavoin tunnustanut tarpeen omalle julkaisulle, sillä yhteiskunnan maallistumisen koettiin uhkaavan lasten kristillistä kasvatusta.   

Uskonto menettää merkitystään muuttuvassa yhteiskunnassa

Suomalaisen yhteiskunnan rakenteellinen murros aiheutti keskustelua uskontojen merkityksestä. Kristinuskon rooli yhteiskuntaa muokkaavana auktoriteettina kyseenalaistettiin ja uudet liberaalit aatteet saivat yhä enemmän jalansijaa. SRK:n parissa käytiin vilkasta keskustelua vanhoillislestadiolaisnuorten moraalisesta rappiosta. Nuorisorikollisuus, nuorten lisääntynyt joutilaisuus ja uudenlaiset vapaa-ajanviettomahdollisuudet uhkasivat lestadiolaisnuoriakin. Kirkollinen kansanopetus siirtyi kirkolta valtiolle, mikä vähensi uskonnollisen materiaalin käyttöä opetuksessa. Vanhoillislestadiolaisuuden piirissä koulunkäyntiin oli suhtauduttu epäluuloisesti entuudestaan, ja keskustelu kansakoulusta oli varsin polarisoitunutta. Herätysliikkeen parissa pelättiin, että yhteiskunnassa vallinnut kristinuskon vastainen ilmapiiri saisi vanhoillislestadiolaisnuoret hylkäämään vanhempiensa edustaman uskon. Toisaalta SRK:n pääasiallinen suhtautuminen koulunkäyntiin muodostui kuitenkin myönteiseksi, sillä kansakoulun nähtiin olevan ratkaisu moniin nuorisoa vaivaaviin ongelmiin.

Lastenlehdet heijastavat yhteiskunnan moraalisia ihanteita

Lastenlehtiä oli perinteisesti yhdistänyt niiden uskonnollinen perusvire. Useissa lastenlehdissä kristillinen usko vaikutti taustalla, vaikka lehdet eivät olleetkaan varsinaisesti uskonnollisiksi luokiteltavia. Kuitenkin uskonnolliset järjestöt olivat aktiivisia lapsille suunnatussa julkaisutoiminnassa. Uskonnollisten lastenlehtien kehitys mukaili monin paikoin muiden lastenlehtien kehitystä. Toinen lastenlehtiä yhdistävä tekijä oli käsitys niiden kasvattavasta vaikutuksesta. Lastenlehtien tavoitteena oli perinteisesti ollut kasvattaa lapsia ja nuoria heille asetettujen ihanteiden mukaisesti, joten lehdet heijastivat voimakkaasti aikakausiensa kasvatuksellisia tavoitteita. Uskonnollisten lehtien keskeiseksi periaatteeksi muodostui ulkoisen kurin vaaliminen ja kristillisen opin muodollinen omaksuminen. Vanhoillislestadiolainen Lasten Siioni jatkoi tältä osin suomalaista lastenlehtiperinnettä. Johtoajatukseksi lehdessä muodostui herätysliikkeen kasvatuskäsityksen tukeminen. Tämän lisäksi lehdessä korostettiin perinteisten talonpoikaisarvojen vaalimista, sillä valtaosa herätysliikkeen kannattajista asui maaseudulla.  

Lasten Siionista vanhoillislestadiolaisen opin ja sosiaalisen kontrollin valvoja

Lasten Siionin julkaisuun vaikutti ulkoisten tekijöiden lisäksi myös vanhoillislestadiolaisen liikkeen sisäinen motivaatio. Vaikka Lasten Siionilla oli yhtymäkohtia muihin aikakauden uskonnollisiin lastenlehtiin, oli lehdellä kuitenkin tärkeä merkitys herätysliikkeen opillisten käsitysten juurruttamisessa pieniin lukijoihinsa. Vanhoillislestadiolaisuuden sisäinen järjestäytyminen ei ollut vakiintunut vielä 1930-luvulla, joten keskeisten toimintamuotojen tehostaminen palveli liikkeen identiteetin rakentamista. Lastenlehden avulla herätysliike pyrki tekemään tietoisen rajanvedon paitsi muihin lestadiolaisryhmiin myös ympäröivään yhteiskuntaan. Sekä talonpoikaisajattelulle että vanhoillislestadiolaisuudelle ominaisen patriarkaalisen perhekäsityksen kyseenalaistaminen oli erityisen ongelmallista liikkeelle, jolle perheiden yhtenäisyys oli tärkeää. Vanhoillislestadiolaisuus eroaa joidenkin oppikäsitysten kohdalla Suomen evankelis-luterilaisen kirkon opeista, ja siksi herätysliikkeen perinteiden vaaliminen käsitettiin olevan erityisesti perheiden vastuulla. Herätysliikkeen omintakeisen oppijärjestelmän korostus lehdessä toimi siten tärkeänä tekijänä liikkeen sosiaalisen kontrollin lujittamisessa.

Lasten Siioni säilyttää omaleimaisuutensa nykypäivään saakka

Lasten Siionin suosio vanhoillislestadiolaisten keskuudessa on kantanut nykypäivään saakka. Kandidaatintutkielmassani tarkastelin 80-vuotiaan lehden juhlavuosikertaa vuodelta 2011. Lehden nimi vaihtui Siionin Kevääksi vuonna 1978, mutta monilta muilta osin lehti on säilyttänyt keskeiset periaatteensa. Siionin Keväässä on yhä nähtävissä vanhoillislestadiolaisuuden vahva kasvatuksellinen ote, jossa korostetaan elämää liikkeen edustamien arvojen, normien ja oppien mukaisesti. Yhteiskunnan modernisoitumisesta huolimatta, lehti säilytti alkuperäisen tehtävänsä läpi 1900-luvun. Vuoden 2011 Siionin Keväässä kamppaillaan monien samojen ongelmien parissa kuin lehden ensimmäisen vuosikymmenen aikana. 1930-luvulla huolta aiheutti nuorison luopuminen kristillisen uskon mukaisesta elämästä – kuten 80 vuotta myöhemminkin.

 

Kirjoittaja Laura Vähäaho on TK, jonka yleisen kirkkohistorian alaan kuuluva pro gradu -tutkielma ”Kertomuksia pikkuväelle vai kasvatusoppeja vanhemmille? Vanhoillislestadiolaisen lastenlehden Lasten Siionin synty ja varhainen kehitys vuosina 1930–1936” hyväksyttiin Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa marraskuussa 2014. Tutkielma on luettavissa E-thesis-palvelussa.

Kirjallisuutta:

Heikkilä, Markku: Uskonnolliset lehdet 1905–1980. – Suomen lehdistön historia 9. Aikakauslehdistön historia. Erikoisaikakauslehdet. Kuopio: Kustannuskiila Oy. 1991.

Ihonen, Markku: Suomalainen lastenkirjallisuus 1800-luvulla. Lasten paras tavara. – Pieni suuri maailma.  Suomalaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden historia. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi. 2003.

Jalava, Marja: Kansanopetuksen suuri murros ja 1860-luvun väittely kansakoulusta. – Valistus ja koulunpenkki. Kasvatus ja koulutus Suomessa 1860-luvulta 1960-luvulle. Helsinki: SKS. 2011.

Kaarninen, Mervi: Nuoren tasavallan nuorison ongelmat. –Nuoruuden vuosisata. Suomalaisen nuorison historia. Helsinki: SKS. 2003.

Kakko, Tarja: Kurissa ja Herran nuhteessa. Luterilainen kasvatusaate 1900-luvun vaihteen Suomessa. Turun yliopiston julkaisuja. Sarja C, Scripta Lingua Fennica edita 236. Diss. Turku. Turku: Turun yliopisto. 2005.

Leino-Kaukiainen, Pirkko: Lastenlehdistön avartuva maailma. – Suomen lehdistön historia 9. Aikakauslehdistön historia. Erikoisaikakauslehdet. Kuopio: Kustannuskiila Oy. 1991.

Leino-Kaukiainen, Pirkko & Uino, Ari: Iloa ympäri vuoden. Suomalainen lastenlehdistö 1854 – 1980. – Suomen lehdistön historia 9. Aikakauslehdistön historia. Erikoisaikakauslehdet. Kuopio: Kustannuskiila Oy. 1991.

Palola, Ari-Pekka: Kahden kuoren suojassa. Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen historia 1. Oulu: Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ry. 2010.

Raittila, Pekka: Lestadiolaisuus 1860-luvulla. Leviäminen ja yhteisönmuodostus. Helsinki: Akateeminen Kustannusliike. 1976.

Talonen, Jouko: Pohjois-Suomen lestadiolaisuuden poliittis-yhteiskunnallinen profiili 1905–1929. SKHST: 144. Diss. Helsinki. Helsinki: SKHS. 1988.