Varhaisessa kirkossa Jeesuksen asema suhteessa Jumalaan ja maailmaan ymmärrettiin niin sanotun Sanan teologian näkökulmasta. Siinä Kristus nähtiin Jumalan Sanana, joka oli alussa Jumalan luona ja jonka kautta Jumala loi maailman.

Tämä teologinen perinne näkyy Uudessa testamentissa erityisesti Johanneksen evankeliumin esipuheessa. Kuten monet kirkkoisät ennen Augustinusta, myös hän tarkasteli Kristuksen asemaa ja toimintaa juuri tästä näkökulmasta.

Johtuen Augustinuksen uusplatonistisesta filosofiasta saamista vaikutteista ja menneisyydestä puhetaidon opettajana Sanan teologia johti hänen ajattelussaan mielenkiintoisiin sovelluksiin koskien kristillistä julistusta: Kristus sisäisenä opettajana mahdollistaa Augustinuksen mukaan kaiken ymmärtämisen ja myös sen, että ihminen voi ottaa kristillisen sanoman vastaan.

Kristuksen ihmiseksitulossa, elämässä, kuolemassa ja ylösnousemuksessa Kristus toimii Jumalan varsinaisena julistajana ja vahvistaa tämän Kristuksen sisäisesti antaman opetuksen. Kristus on sekä sisäisenä että ulkoisena opettajana kristillisen julistuksen perusta.

”Alussa oli Sana”

Johanneksen evankeliumi alkaa sanoilla: ”Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä” (Joh. 1:1-3). Tämän Johanneksen teologian taustalla ja sen kanssa vuorovaikutuksessa on pitkä filosofinen perinne.

Platonismissa noin 100-luvulta eKr. 200-luvulle jKr. kestänyttä suuntausta kutsutaan keskiplatonismiksi. Sen tavassa nähdä maailmankaikkeus ja maailmankaikkeuden synty on paljon yhteistä Johanneksen evankeliumissa kuvatulle näkemykselle. Keskiplatonistien mukaan maailmankaikkeudella on kolme perustaa:

  1. Jumala, jonka katsottiin olevan maailmankaikkeuden ensimmäinen, vaikuttava syy.
  2. Sana tai Järki, joka on maailmankaikkeuden muodollinen syy.
  3. Ikuisesti olemassa ollut alkumateria, josta Jumala muovasi maailmankaikkeuden.

Keskiplatonistien mukaan Jumala muovasi Sanallaan alkumateriasta järjestetyn maailmankaikkeuden. Myös platonistit siis ajattelivat, että alussa oli Sana, että tämä sana oli Jumalan luona ja että kaikki syntyi sen voimalla.

Oli siten hyvin ymmärrettävää, että monet kristityiksi kääntyneet platonistit, kuten Justinos Marttyyri ja Klemens Aleksandrialainen tulkitsivat Jeesuksen aseman suhteessa Jumalaan ja maailmankaikkeuteen platonistisen filosofian valossa. Tästä Sanan teologisesta tulkintatavasta tulikin hyvin vallitseva kirkkoisien keskuudessa. Kyseiseen teologiseen perinteeseen liittyi lopulta myös Augustinus.

Sisäinen opettaja

Augustinus oli saanut paljon vaikutteita platonismin suuntauksesta, jota kutsutaan uusplatonismiksi. Uusplatonismin katsotaan saaneen alkunsa 200-luvulla jKr. eläneen Plotinoksen ajattelusta, ja juuri hänen filosofiansa teki syvän vaikutuksen myös nuoreen Augustinukseen.

Uusplatonismissa ihmisen päämääränä katsottiin olevan yhtyminen Jumalaan mietiskelyn avulla: Kun ihminen katselee järkensä avulla Jumalan olemuksesta osallisia ikuisia ideoita, hän katselee itseään Jumalaa. Tämän katselemisen kautta ihminen tulee Jumalan kanssa yhä täydellisempään yhteyteen, kunnes lopulta yhtyy häneen kokonaan.

Augustinuksen käännyttyä kristityksi, hän sovelsi edellä mainittuja uusplatonismin perusperiaatteita kristinuskoon, minkä seurauksena hänen ajatteluunsa tuli joitain hyvin omintakeisia erityispiirteitä. Yksi tällaisista uusplatonistisvaikutteisista piirteistä Augustinuksen ajattelussa on hänen tapansa nähdä Kristus ihmisessä asuvana sisäisenä opettajana.

Augustinuksen mukaan ihminen ei voi oppia mitään ihmisiltä tai miltään muulta ulkoiselta taholta, vaan ainoastaan ihmisen sisimmässä loistavalta Sanalta, joka on itse Kristus. Augustinuksen varhaiseen tuotantoon kuuluvassa teoksessa Opettajasta hän sanoo ihmisen katselevan tätä sisimmässään loistavaa totuutta järkensä avulla, mikä tekee kyseisen ajattelun yhteyden uusplatonismiin hyvin selväksi.

Uusplatonismissa yhteys Jumalan kanssa toteutuu siis Jumalan olemukseen kuuluvien ikuisten ideoiden kautta, kun taas Augustinuksen mukaan se tapahtuu Jumalan kanssa samaa olemusta olevan Sanan, eli Kristuksen kautta.

Viisauden ja tiedon aarteet Kristuksessa

Augustinuksen Sanan teologia ei ollut kuitenkaan pelkkää kristillistettyä uusplatonismia, vaan myös platonistien vierastamalla opilla Sanan lihaksitulosta oli siinä oma osansa. Laajassa Kolminaisuutta käsittelevässä teoksessaan hän kirjoittaa ihmiseksi tulleesta Kristuksesta sekä tiedon että viisauden lähteenä.

Augustinuksen mukaan ’viisaus’ koskee jumalallisia ja ’tieto’ inhimillisiä asioita. Sisäisenä opettajana Kristus on jokaisen ihmisen viisaus, mutta lihaksitullut Kristus on myös meidän tietomme kohde: ”Sekä tietomme että viisautemme on siis sama Kristus. Hän itse antoi meille uskon sekä ajallisiin asioihin, että ikuiseen totuuteen. Hänen kauttaan me kuljemme häntä kohti, etenemme tiedosta viisauteen kuitenkaan tästä yhdestä ja samasta Kristuksesta poikkeamatta. ’Hänessä ovat kaikki viisauden ja tiedon aarteet kätkettyinä’ (Kol. 2:3)” (Kolminaisuudesta 13,24).

Yllä mainitulla on merkitystä myös kristillisen julistuksen kannalta. Augustinuksen mukaan lihaksitullut Kristus toteuttaa täydellisesti itsensä Jumalan saarnavirkaa. Tämän Kristuksen lihaksitulossa tapahtuvan julistustoiminnan merkitys oli Augustinukselle hyvin suuri, ja Tunnustustensa alussa hän sanoo Jumalan antaneen hänelle uskon juuri sen kautta (Tunnustukset 1,1).

Piispa puutarhurina

Augustinuksen ajattelu on kuitenkin hieman jännitteistä. Hän pitää tiukasti kiinni, että ainoastaan Kristus sisäisenä opettajana voi opettaa ihmiselle yhtään mitään. Silti hänen toimenkuvaansa piispana kuului juuri kirkkokansan opettaminen.

Entisenä puhetaidon opettajana Augustinus myös korosti ymmärrettävän ja viihdyttävän saarnan merkitystä. Kuinka Augustinus siis ajattelee kristillisen sanoman ulkoisen opettamisen olevan lainkaan mahdollista, mikäli ainoastaan sisäinen opettaja voi ylipäätään opettaa ihmistä?

Eräässä Ensimmäistä Johanneksen kirjettä käsittelevässä saarnassaan Augustinus pyrkii ratkaisemaan tämän ongelman: ”Ulkoiset opetukset ovat eräänlaisia apukeinoja ja herättäjiä. Hänellä, joka opettaa sydämiä, on oppituolinsa taivaassa” (Ensimmäisen Johanneksen kirjeen saarna 3,13).

Vähän myöhemmin samassa saarnassa hän jatkaa esittämällä vertauksen puutarhanhoidosta: ”Nämä sanat, veljet, joita puhumme ulkoisesti, ovat kuin puutarhuri puulle: Ne työskentelevät ulkoa käsin, antavat vettä ja hellää hoitoa… Kuulkaa puutarhuri apostolia ja nähkää, mitä olemme, ja kuulkaa sisäistä opettajaa: ’Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala antoi kasvun’ (1. Kor. 3:6)”.

Augustinuksen mukaan ulkoisen opettajan sanat voivat siis ainoastaan kehottaa ihmistä kääntymään sisäisen opettajan puoleen, joka tekee varsinaisen opetustyön.

Augustinuksen teologiassa Kristus on sekä sisäisenä että ulkoisena opettajana kristillisen julistuksen perusta. Kirkon julistus perustuu ihmiseksi tulleen Kristuksen elämään ja sanomaan, ja Kristuksen sisäisen valaisun avulla ihminen voi ottaa tämän sanoman vastaan. Näin Augustinus pystyi pitämään johdonmukaisesti kiinni usein siteeraamistaan Jeesuksen sanoista: ”Teidän opettajanne on yksin Kristus” (Matt. 23:10).

 

Kirjoittaja Eetu Manninen on tehnyt dogmatiikan alaan kuuluvan pro gradu-tutkielmansa otsikolla Unus est Magister vester Christus: Logos kristillisen julistuksen perustana Augustinuksen teologiassa. Tutkielma hyväksyttiin Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa helmikuussa 2015.