Perehdyin pro gradu-tutkielmassani skotlantilaisen filosofin David Humen (1711–1776) käsitykseen siitä, miten tahdonvapaus ja kausaliteetti vaikuttavat ihmisen moraaliseen vastuuseen. Kysymys tahdonvapaudesta on edelleen ajankohtainen ja se liittyy käsitykseen yksilön tekemien tekojen, valintojen ja päätösten vapaudesta. Sillä, katsotaanko yksilön toimineen vapaasti, on merkitystä sen kannalta, pidetäänkö tätä vastuullisena teoistaan. Deterministisen näkemyksen mukaan aikaisemmat tapahtumat määräävät tulevia tapahtumia, ja tämän katsotaan rajoittavan yksilön vapautta. Determinismin mukaan tapahtumat tapahtuvat välttämättä, eikä niillä ole vaihtoehtoja.

Ihmisen tekojen vapaus ja moraalinen vastuu niistä ovat riippuvaisia siitä, millaiseksi ihmisen vapaus ymmärretään. Teot ilmentävät ihmisen tahtoa ja Humen filosofiassa tekojen vapaus tarkoittaa samaa kuin tahdonvapaus. Kaikki ihmisen toiminta on Humen mukaan kausaalilakien alaista, kuten kaikki muukin luonnossa. Tahto on hänen mukaansa silloin vapaa, kun sille ei ole ulkoista pakotetta tai estettä, mutta tahtoon ja sen toimintaan vaikuttavat aina kausaalisesti kaikki edeltävä. Hume on kompatibilisti eli hän uskoo, että determinismi ja tahdonvapaus ovat yhteensovitettavissa. Hän osoittaa, että moraalisen vastuun kannalta on erittäin olennaista, että maailma toimii kausaalisesti ja deterministisesti.

Humen kompatibilismia on tulkittu kahdella eri tavalla. Klassinen tulkintatapa keskittyy vapauden ja välttämättömyyden analysointiin. Sen mukaan ihmistä voi pitää vastuullisena vain sellaisista teoista, jotka ovat johdettavissa häneen ja jotka ovat itse aiheutettuja. Naturalistisessa tulkintatavassa otetaan huomioon Humen passioteoria, jonka mukaan moraalisen vastuun kokemus syntyy moraalitunteissa.

Tahto ihmisen liikuttajana

Hume määrittelee tahdon sisäiseksi vaikutelmaksi, jonka tunnemme ja josta olemme tietoisia, kun tieten tahtoen saamme aikaan minkä tahansa uuden liikkeen ruumiissamme tai uuden havainnon mielessämme. Määrittelemällä tahdon vaikutelmaksi Hume tarkoittaa, että tahto ei ole idea tai ajatus, vaan se on aina jokin uusi kokemus ja tapahtuma. Humelle tahto liittyy tiukasti toimintaan. Kun tahdon jotain, teen sen. Tahtoa ei voi sellaista, jota ei voi toteuttaa. Sellaista voi vain haluta. Tahtoa ei voi sellaista, mitä ei toteuta heti. Tulevaisuudessa voi aikoa tehdä jotain, mutta Humen mukaan tahtominen tapahtuu aina tässä ja nyt.

Tahto toimii Humen mukaan kausaalisesti. Sen toiminta on seurausta toimijan passioista eli mielenliikutuksista, joihin kuuluvat muun muassa tunteet ja halut. Siihen, mitä passioita agentti kokee ja minkä passion mukaan valitsee kulloinkin toimia, vaikuttavat taas edeltävät tapahtumat ja niiden synnyttämät passiot. Passiot syntyvät Humen mukaan joko suorasti tai epäsuorasti kivun ja nautinnon kokemuksista ja ihmisen tahto ja toiminta pyrkivät välttämään kipua ja saavuttamaan nautintoa. Järki ei Humen mukaan koskaan voi saada ihmistä tahtomaan mitään, mutta järki toimii apuna passioiden ja tilanteen arvioimisessa.

Tahtomisen hetkellä agentti toimii välttämättä juuri sillä tavalla kuin toimii. Tahtoa ohjaa kausaalisesti agentin persoona ja historia. Se, mitä agentti kussakin tilanteessa valitsee tehdä, on riippuvaista monesta seikasta. Olennaista Humen käsityksessä on se, että kussakin tilanteessa agentti voi toimia vain yhdellä tapaa: sillä tapaa kuin hän valitsee toimia. Humen mukaan agentilla ei tahtomisen hetkellä ole vaihtoehtoja, vaan hän kausaalilakien alaisena välttämättä toimii tietyllä tapaa.

Voiko ennalta määrätty toiminta olla vapaata?

Humen mukaan ihmisellä on hypoteettista ja spontaania vapautta. Hypoteettisen vapauden mukaan olisin voinut toimia eri tavalla kuin toimin, jos olisin niin halunnut. Halu toimia eri tavalla olisi tehnyt tilanteesta erilaisen ja silloin olisin toiminut eri tavalla. Haluni on kuitenkin kausaliteetin alainen ja riippuvainen muun muassa edeltävistä tapahtumista, kasvatuksestani ja luonteestani. Spontaani vapaus on sitä, että ihmisen toimintaa ei estä mikään eikä kukaan − tai ettei mikään pakota siihen. Tämä ei kuitenkaan poissulje sitä, että toiminta on kausaalilakien alaista ja siten ennalta määrättyä.

Humen mukaan ihmisillä on virheellinen kokemus siitä, että heidän toimintansa olisi vapaata kausaliteetista. He uskovat vapauteen, jota Hume kutsuu indifferentiksi vapaudeksi. Indifferentti vapaus kieltää sen, että mikään edeltävä vaikuttaisi ihmisen toimintaan. Vaikka ihminen näkisi yhteyden oman persoonansa ja tekojensa välillä, on hänen vaikea ymmärtää, että tietty teko saattoi välttämättä olla vain se, mitä se oli. Se, että teko välttämättä on tietynlainen eikä vaihtoehtoja todellisuudessa ole, tuntuu rajoittavalta eikä välttämättömyyttä haluta hyväksyä. Välttämättömyyden nähdään uhkaavan moraalista vastuuta. Kuinka voin olla vastuussa teoistani, jos minulla ei ollut vaihtoehtoja?

Hume vertaa indifferenttiä vapautta sattumaan. Jos kausaliteetti ja välttämättömyys poistettaisiin, teot olisivat sattumanvaraisia ja irrallisia toimijan persoonasta ja historiasta. Maailmasta katoaisi ennustettavuus ja kaikki toiminta − niin ihmisen kuin luonnon − olisi sattumanvaraista.

Vastuu edellyttää välttämättömyyttä: klassinen tulkinta

Humen kompatibilismin klassinen tulkintapa keskittyy siihen, miten hän määrittelee vapauden ja välttämättömyyden. Tulkinnassa keskitytään perustelemaan, miten aiheutettu toiminta voi olla vapaata, ja katsotaan vastuullisuuden edellyttävän determinismiä.

Hume pyrkii todistamaan, ettei välttämättömyys ole uhka moraalin perustalle, vaan välttämättömyys nimenomaan saa aikaan sen, että agentti on vastuussa teoistaan. Ihmistä arvioidaan vain niiden tekojensa perusteella, jotka hän on itse aiheuttanut. Moraalin näkökulmasta voidaan arvioida sellaisia tekoja, joiden syy on agentissa itsessään. Ne teot, joiden syy on agentin ulkopuolella, eivät kuulu moraalin piiriin. Moraalisen vastuun arviointi edellyttää sitä, että teot johtuvat agentin tahdosta. Mikäli yhteys agentin ja teon väliltä puuttuisi, ei agenttia pidettäisi vastuullisena. Välttämättömyys ilmenee siinä, että tahtomisen hetkellä agentti voi toimia vain siten kuin siinä tilanteessa toimii.

Klassisen tulkintatavan ongelmana on, että Hume ei määrittele mitään tyhjentävästi ja selkeästi. Vaikka hänen mukaansa vapaus edellyttää välttämättömyyttä, on näkemykselle mahdoton antaa vedenpitäviä perusteluja.

Vastuu syntyy moraalitunteissa : naturalistinen tulkinta

Humen kompatibilismia on tulkittu myös naturalistisessa valossa. Tässä tulkintatavassa otetaan huomioon Humen naturalistinen filosofia, jonka tärkeä kulmakivi on passioteoria. Humen mukaan moraalinen vastuu koetaan sisäisinä moraalitunteina, jotka ovat passioita. Toisen toimintaa eli tahdon toteuttamista seuratessa siitä koetaan joko hyväksyntää tai paheksuntaa ja toista pidetään sen perusteella vastuullisena toiminnastaan. Mikäli hyväksynnän tai paheksunnan tuntemuksia ei synny, toisen ei katsota olevan vastuussa teostaan.

Naturalistinen tulkinta välttää klassisen tulkinnan sudenkuopat. Merkitystä ei ole sillä, vastaako teko Humen vapaudelle antamaa määritelmää, tai sillä, miten vapaus määritelmän mukaan edellyttää välttämättömyyttä. Merkitystä on vain sillä, koetaanko toinen vastuulliseksi. Tämä vastuullisuuden kokemus ei synny, mikäli tekoa ei koeta vapaana tai välttämättä agentista johtuvana. Moraalitunteen kokemus toimii näin parempana mittarina vapauden ja välttämättömyyden yhteydelle kuin mikään määritelmä.

 

Kirjoittaja Laura Elomaa on TM, jonka teologisen etiikan ja sosiaalietiikan alaan kuuluva pro gradu – tutkielma ”David Humen käsitys passioista, tahdosta sekä tahdonvapaudesta ja moraalisesta vastuusta” hyväksyttiin Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa maaliskuussa 2015. Tutkielma on luettavissa E-thesis -palvelussa.

Kirjallisuutta:

Árdal, Páll S.: Passion and Value in Hume’s Treatise. Edinburgh, 1966.

Bricke, John: Hume on Volitions. – Philosophers of the Scottish Enlightenment. Ed. by V. Hope. 70-90. Edinburgh, 1984.

Hume, David: A Treatise of Human Nature, Being an Attempt to Introduce the Experimental Method of Reasoning into Moral Subjects. 2nd edition. Ed. L. A. Selby-Bigge. Oxford, 1978.

Penelhum, Terence: Themes in Hume: the Self, the Will, Religion. Oxford, 2000.

Russell, Paul: Freedom and moral sentiment. Hume’s way of naturalizing responsibility. New York, 1995.